Hämäläisviestijät

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hämäläisviestijät kokosi yhteen Hämeenlinnan seudulla työskentelevät valtakunnallisten lehtien aluetoimittajat, paikallis- ja kaupunkilehden toimittajat, freelancerit ja eri järjestöissä ja yrityksissä toimivat tiedottajat. Yhdistys perustettiin vuonna 1979 ja sen toiminta päättyi vuonna 2005.

Perustaminen

Aarno ”Hidu” Hietanen ja Lasse Saari kuuluivat yhdistyksen perustajajäseniin.
Hämäläisviestijät perustettiin tarpeeseen. Aikaa sitten, vuonna 1979 hämeenlinnalaisilla viestinnän eri aloilla työskentelevillä oli palo päästä toimimaan yhdessä. Kun päät pantiin yhteen, syntyi 26.4.1979 yhdistys nimeltä Hämäläisviestijät, joka kokosi yhteen Hämeenlinnan seudulla työskentelevät valtakunnallisten lehtien aluetoimittajat, paikallis- ja kaupunkilehden toimittajat, freelancerit ja eri järjestöissä ja yrityksissä toimivat tiedottajat. Perustavassa kokouksessa oli peräti 24 innokasta osanottajaa. Jäsenmäärä kasvoi hitaasti, mutta varmasti ja oli kukkeimmillaan varmaankin 1994, jolloin jäsenmaksuja oli peritty 46 jäseneltä.

Toiminta

Toiminta oli oikeastaan tavattoman vilkasta. Jokaiseen tapaamiseen tuotiin mukaan Hämeen Vakuutuksen lahjoittama kirja, jonne merkattiin ylös tapahtuma, aika ja osanottajat. Kirja kertoo värikkäällä tavalla, millaista hyvää jäsenten hyväksi minäkin vuonna järjestettiin. Kirja kertoo enemmän kuin pöytäkirjat, sillä osa pöytäkirjoista on peräänkuulutuksista huolimatta kateissa. Useimmiten tapaamiset oli tarkoitettu jäsenten virkistäytymiseen, mutta toki välillä järjestettiin kielenhuoltoiltoja tai opiskeltiin petankin pelaamista Mikko Haljoen johdolla sekä valokuvausta Pekka Tammelan ja Tapani Muujärven opastuksella.

Parasta jäsenten ”kouluttamista” taisivat olla tutustumisretket paikkakunnan yrityksiin: Osuuspankki, Mensa, Postipankki, Hämeen Puhelin, Hämeen Sähkö, Hämeen lääninhallitus, YLE Hämeenlinna, Tiedos, Vanajaveden seutu, Hämeen Sanomat, Pohjola, Hämeen peruna, Hotellit Aulanko, Vaakuna ja Emilia, Harvialan kartano, Rautaruukki, Aulangon-Heikkilä ja monet, monet muut. Joissakin vierailtiin useamman kerran, kun kerran kutsu tuli. Lammin ja Janakkalan kunnatkin olivat kiinnostuneita viestijävierailuista.

Retkiä tehtiin toki myös oman paikkakunnan ulkopuolelle: Huhtamäen Turun tehtaat, Tervakoski Oy, UPM-Kymmene Valkeakoski, TV-2 Tohloppi, Helsingin Sanomien painotalo Forssa, Ekokem Riihimäki. Jyrki Maunulan kirjoittamaa teatterikappaletta ”Puheenvuoro kaatuneille” käytiin katsomassa Jyväskylässä. Teatterissa käytiin toki Hämeenlinnassa ja Turussakin. Nokian Edenissä uitiin aalloilla ja Kalpalinnassa käytiin laskettelemassa. Hämeen Sähkössä porukka valmisti kerran maukasta ruokaa kotitalousopettaja Airi Laakkosen opastuksella. Tapana oli, että retkille ja tilaisuuksiin otettiin myös siippoja mukaan, jos halusivat tulla.

Unohtumaton matka Tampereen Siperiaan tehtiin 2003. Silloin kierrettiin Aamulehden toimituksen osastot, tutkittiin hartaasti mitä mielenkiintoisimman Rubriikki-museon aarteet toimittajien silmin ja käytiin syömässä Plevnassa. Tätä reissua ei Loukojärven Mattikaan tahtonut jättää väliin. Hän tuli sinne muutamaksi tunniksi sairaalasta, jonne oli joutunut pariksi päiväksi.

Pikkujoulut kesällä

Pikkujouluristeilyllä joulupukin kanssa. Kuva: Rauni Heinänen.
Olisikohan ollut Helsingin Sanomien aluetoimittajan Jyrki Maunulan idea, että pidetään pikkujoulut kesällä, kun toimittajille satelee paljon kutsuja varsinaiseen pikkujouluaikaan. Juhlat pidettiin jonkun jäsenen mökillä tai vuokrattiin pikkulaiva.

Joulupukki, Rauni Heinänen oli mukana ja sekös ohikulkijoita hauskuutti! Aulangon pienoisjunassa vuonna 1993 jaloa juhlaa aloitettaessa kohdalle osui ryhmä maisemaan ihastuneita japanilaisia. Joulupukin takia junan menoa oli hillittävä, että kamerat pääsivät käyntiin!

Kerttu ja Matti Loukojärvi kutsuivat juhannuksenviettoon kotinsa pihalle maaliskuun alussa, jolloin päätettiin järjestää risunpolttotalkoot. Sateen vuoksi kokko ei kunnolla koskaan syttynyt, mutta sehän ei tunnelmaa latistanut. Kertun leipomat muhkea kakut jäivät muistoihin, kun toisen kerran talossa vierailtiin emännän yhdistäessä kutsuun syntymäpäiväjuhlansa ja eläkkeelle jäämisensä.

Ulkomaille

Hämäläisviestijät teki toimintansa aikana useita matkoja lähialueille. Muutaman kerran purjehdittiin Tallinnaan. Varsinaiset muistot ovat vuoden 1981 matkalta bussilla Leningradin ja Novgorodin kautta Moskovaan. Kaupunkiin tutustumisen lisäksi matkan päämäärä oli käydä tapaamassa Helsingin Sanomien kirjeenvaihtajaa Pentti Suomista ja kuulla millaista työ Neuvostoliiton pääkaupungissa on. Saapumisillan pyörteissä metroon tutustuneet Jyrki Maunula ja Veli-Matti Jusi joutuivat ryöstäjien käsiin ja lompakoitta. He lähtivät poliisiasemalle ja muu väki bussilla kohti osoitetta, josta ei ollut muuta tietoa kuin ilmansuunta. Löytyihän Pentti ystävällisten liikenteenvalvojien lainattua puhelinta ja ohjattua eteenpäin, tosin ilman yhteistä kieltä! Siltä matkalta Ritva Lindroos osti syntymättömälle lapsenlapselleen puusukset. Se oli reissu, jolloin Ritu ”unohdettiin” tienvarteen metsäisellä seudulla pissalle poiketessa. Onneksi vieruskaveri huomasi. Unohtumattomat hetket koettiin bussin takapenkillä, jossa Väinö Saari kertoi vauhdikkaimmista sotakokemuksistaan kirjailija Mikko Eräsen säestyksellä. Sitä hetkeä ei unohda kukaan takapenkille ahtautunut.

Seuraavana vuonna matkattiin Pärnun kautta Riikaan. Neuvostoaikana tuo nyt niin viehättävä kaupunki oli kylmä ja kolea. Väki ihasteli silmät ymmyrkäisinä Hotelli Riian ylellistä aamiaisbuffeeta. Sellaista ei ollut nähty edes koti-Suomessa. Sen sijaan kauppojen hyllyt olivat tyhjiä. Kaduilla kulki hiljaista väkeä ja opas luetteli kierroksella kymmenittäin venäläismiehittäjille tärkeitä vuosilukuja. Tukholmassakin käytiin, kuten myös ystävyyskaupungissa Uppsalassa.

Ansiokasta viestintää

Viestikapulaa Hämeenlinnan kihlakunnanoikeuden syyttäjälle Osmo Harjulle luovuttamassa Riitta Ala-Opas, Anneli Heräjärvi ja Ritva Lindroos.

Hämäläisviestijät teetätti viestikapulan ja päätti ojentaa sen vuosittain ansiokkaalle viestijälle. Ensimmäinen annettiin Hämeenlinnan käräjäoikeuden syyttäjälle Osmo Harjulle vuonna 1986. Sitten sen sai kirjailija-toimittaja Jyrki Maunula. Museoviraston tutkijat Eeva-Liisa ja Hans-Peter Schultz olivat vuorossa 1990 ja vuonna 1992 sen sai Hämeenlinnan kaupunki Veikko Syyrakin välityksellä. Seuraavana vuonna kapula luovutettiin Hämeen lääninhallitukselle, vastaanottajana maaherra Risto Tainio.

Kauppareissu-lehteä, joka kertoi maakunnan nähtävyyksistä, julkaistiin vuonna 1987 yhteistyössä Hämeen Matkailun ja Taito Kakon kanssa. Lasse Saari lahjoitti yhdistykselle sisäisen tunnustuspalkinnon Herättäjäkukon. Se piti luovuttaman vuosittain ansioituneelle viestijälle, mutta merkintöjä pöytäkirjoista ei löydy.

Historiaa

Yhdistyksen puheenjohtajat olivat: Anneli Heräjärvi (1979-1983 ja 2003-2005), Kerttu Loukojärvi (1983-), Timo Pietilä (?) Esko Vierikko 1987, Liisi Karevaara 1988, Riitta Ala-Opas (1989 ja 1993) ja Suvi Anttila (1994-2003). Hämäläisviestijöiden toiminta alkoi hiipua vuoden 1997 paikkeilla ja pantiin 1998 jäähylle viideksi vuodeksi silloisen puheenjohtajan lähdettyä töihin Helsinkiin. Jo muutamia vuosia suunnitteilla ollut yhdistyminen Hämeenlinnan Neekerien kanssa ei toteutunut. Toiminta käynnistettiin uudelleen 2003. Silloin kokoonnuttiin yhteen teatteri-illallisille Katajiston kartanoon ja käytiin keväisin Tallinnassa oopperassa tai konsertissa. Mielenkiinto yhdistystoimintaan oli kuitenkin jo lopullisesti hiipunut. Niinpä Hämäläisviestijät lopetettiin asiaankuuluvin menoin kahdessa, vuonna 2005 pidetyssä vuosikokouksessa. Enää siitä ei ole mainintaa edes yhdistysrekisterissä.

Perustajajäsenet: Aarne Kauranen, Kerttu Loukojärvi, Mikko Haljoki, Martti Serjo, Aarno Hietanen (ei elossa), Jyrki Maunula ( ei elossa), Virpi Kunnas, Jarmo Tuominen, Eero Kuoppa ( ei elossa), Anneli Heräjärvi, Osmo Koivu (ei elossa), Seppo Saartama ( ei elossa), Tapio Lainesalo, Raili Rytkönen ( ei elossa), Ilkka Kolehmainen ( ei elossa), Pekka Kulonen, Martti Serjo, Eero Kuoppa (ei elossa), Mikko Eränen ( ei elossa), Liisi Karevaara, Pirjo Kuorikoski ja Kauko Tenhovuori (ei elossa).

Legendoja jo eläessään

Hämäläisviestijöiden jäsenistä moni on ollut legenda jo eläessään. Aloitetaan vaikka Mikko Haljoesta, jota aikanaan mainittiin Suomen parhaaksi kirjoittajaksi. Mikko työskenteli suurimman osan elämästään vapaana kirjoittajana näkyvimpien työnantajiensa ollessa YV-lehti, Pirkka ja Seura. Hän on kirjoittamishetkellä, keväällä 2008, ainoa elossa oleva tästä legendaporukasta.

Aarno Hietanen perusti Hämeenlinnan kaupunkiuutiset. Hidu ei herroja pelännyt eikä kuvia kumartanut. Hänen vuotuisat ja tarjoamisiltaan ylelliset juhlansa eivät niissä käyneiden mielestä ikinä unohdu.

Jyrki Maunula oli lehtimiesten aatelia. Mies, joka ei halunnut nousta ylös Helsingin Sanomien herrahississä, vaan muutti mieluummin Hämeenlinnaan erikoistoimittajan vakanssille. Jyrki teki myös monia historiikkeja, jotka poikkesivat näkyvästi perinteisellä tavalla toteutetuista. Eero Kuoppa perusti Janakkalaan Kotokulman, asui vanhasta kansakoulusta kunnostetusta kodissa ja nautti vaikutusvaltaa Hämeen Texasiksi nimeämässään Turengissa.

Sakke Niemen piti eläessään kirjoittaa elämäkertansa, joka koostui mitä värikkäimmistä tapaamisista erilaisten julkkisten kanssa. Sakke aloitti Demarin urheilusta ja Urheilun kuva-aitasta, siirtyi joidenkin vaiheiden kautta Seuraan ja toimi viimeiset ajat freenä. Hän teki töitä mm. Ilta-Sanomille ja 7 päivää -lehdelle.

Osmo Koivu oli Helsingin Sanomien aluetoimittaja ja kävelevä urheilun sanakirja. Kysyitpä melkeinpä mitä tahansa, niin Oskulla oli antaa vastaus.

Entäpä Kauko ”Tina” Tenhovuori? Pikku Kaukon ollessa pieni koululainen oli hänen nimensä ruotsinkielinen Tennberg. Muut koulukaverit
suomensivat nimen ja alkoivat kutsua Kaukoa Tinaksi. Myöhemmin koulunsa alkaneet pikkuveljet olivat sitten pikkuTinoja. Sukunimi hiukan myöhemmin suomennettiin muuntaen Tenhovuoreksi. Parhaiten Tina muistetaan huippujutusta, jollainen lehtimiehen kohdalle osuu vain kerran elämässä. Hän tarjosi juttua Rengon erakosta eri lehdille yksinoikeudella. Ahneus palkittiin sillä, että Tina joutui lehtien mustalle listalle. Erakko oli sotilaskarkuri, joka piileskeli kotinsa piharakennuksen ylisillä useita vuosia.

Lähteet

  • Anneli Heräjärven kevään 2008 aikana kirjoittama pikkuhistoriikki ja hänen hallussa olevien tietojen valossa. Mahdolliset virheellisyydet johtuvat mm. muutamien vuosien pöytäkirjojen puuttumisesta. Eniten nojattu ns. päiväkirjaan, joka seilasi kaikilla reissuilla mukana.