Erikin kronikka

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Erikin kronikka (Erikskrömikan) Ruotsin valtakunnan varhaisin historianteos. Se on myös vanhin säilynyt ruotsalaisten tekemäksi ja ruotsikieliseksi mainittu tunnettu kirjallinen tuotos.

Erikin kronikka on mitä todennäköisimmin kirjeoitettu 1300-luvun alkupuolella ja Julius Ailio märitteleen ajoituksen 1320-luvulle. Se on kuvaus keskiajalta. Ja Julius Ailio toteaa teoksen olevan pikemminkin historiallisen runoelman kuin aikakirjan. Se on lisäksi täynnä erilaisia juonitteluja ja taistelua kunikaan kruunusta, sillä tuolloin Ruotsin kuninkuus ei ollut perinnöllinen vaan niin sanottu vaalikuninkuus.

Teoksessa mainitaan ensimmäistä kertaa Häme ja Hämäläiset.

Kronikan kirjoittajaan, tarkkaa aikaa tai paikkaa ei varmuudella tunneta. Tekstin syntypaikaksi jotkut tutkijat ovat arvelleet sekä Tukholmaa että Turkua.

Julius Ailio antaa teoksessaan kronikan Hämettä kuvaavasta osasta seuraavan vapaamuotoisen käännöksen (alkuperäinen ruotsikielinen teksti on myös ohessa):

«Silloin käski kuningas Erik koko valtakuntaansa,
sekä ritareita että ritarien vertaisia,
niin talonpoikia kuin virkamiehiä,
kuten herrain tapana on,
sanomaan miehilleen,
että hän tahtoi sotaan lähdettävän;
niin käski hän heitä pakanamaalle,
ja antoi vävylleen toimeksi olla heidän johtajanaan
pitäen häntä siihen paraimpana.
Vävy otti toimen mielellään vastaan,
haluten lisätä herransa kunniaa;
panivat kuntoon aseensa ja suojuksensa
uroot reippaat ja karskit;
kypäriä, haarniskoja ynnä panssareita
jaettiin ja tehtiin paljon lisää.
Joka mies valmistautui seudullaan,
täyttäen kernaasti kuninkaan käskyn,
vesille lykättiin laivat ja veneet;
paljon ja isoja rahakääröjä
avattiin ja annettiin niille,
jotka erosivat kodeistaan,
tietämättä takaisintulostaan;
käsiään väännellen, itkun vallassa
näkyi joukko vaimoja. Siltä oli (lähtijäin) mieli iloinen,
koska retki lisäisi Jumalan kunniaa.
Usea vanha isäin miekka
temmattiin alas naulastaan, jossa se oli riippunut pitkän ajan.
Ystävällisesti saatettiin lähtijät rantaan,
siellä hyvästeltiin ja kättä puristettiin;
monet punahuulet saivat silloin suukkosen,
niin sydämestä lähtevän kuin milloinkaan,
sillä toisille oli se viimeinen tapaaminen;
moista sattuu moisen eron johdosta.
Heitä tuuli kuljetti, he purjehtivat pois;
pakanat myös varustautuivat,
tietäen hyvin, että he tulisivat
turmiota eikä laupeutta tuottamaan.
Perillä kristityt laskivat satamaan;
lukemattomain kultakeulain määrää
mahtoivat pakanat olla näkemässä,
itselleen murheeksi eikä huviksi.
Kristityt menivät lippuineen maihin,
heille luonnisti siellä hyvin.
Heidän kilpensä ja kypäränsä välkkyivät,
kautta maiden kulkeissaan;
He tahtoivat halusta mitellä miekkojaan
pakanallisten Hämäläisten kanssa,
ja, niinkuin luulen heidän mielineen,
saadakseen kultaa, hopeata ja karjalaumoja.
Hämäläiset pakenivat;
pakanat hävisivät, kristityt voittivat.
Ken heistä hyvällä suostui
kristityksi rupeamaan ja kasteen ottamaan,
hän sai pitää tavaransa ja henkensä,
ja elää rauhassa ilman riitaa.
Ken pakanoista niin ei tahtonut,
hänet peri kuolema.
Kristityt rakensivat sinne linnan,
asettaen siihen ystäviään ja lähimmäisiään.
Linnan nimenä on Hämeen linna (Taffwesta borg),
josta pakanoilla vielä on huolta,
maa miehitettiin kristityillä,
ja, niinkuin oletan, siten on vieläkin.
Sama maa tuli kokonaan kristityksi,
luulen, että se Venäjän kuninkaalta hukkaan meni.»



THa loth konung erik ouer alt sith rike
bade riddare ok riddare like
Swa ok bönder oc tiänistomen
swa som herra plägha oc än
at sighia synom mannom til
taghar han eth örlogh driwa wil
Swa bödh han them til hedith land
ok satte thz sinom maghe i hand
at han skulle wara thera forman
for thy at han trodde bezst a han
Hans magher took ther gerna widher
han ville ok gerna vitha hans heder
Ok redde sik tha wapn ok tyghe
raska häladha ok oblyghe
Hielma plator ok panzere
wordo tha gäwe ok giordos flere
Huar redde sik tha i sin stadh
ok giordo gerna huat konungen badh
Ok skuto wt snekkior ok löpande skutör
marger stor peninga knwter
ward tha löster ok giffuen them
ther tha skuldo skilias vid thera heem
Ok wisto ey nar the komo ather
vridhna hender ok starker grater
vard tha aff mange frwo sedher
Tho gladdos the at gud hedher
skulle meras aff then färdh
mangt eth gamalt fädernis swerd
wart tha nidher aff naglom kränkt
som ther haffdo manga dagha hengt
Them wart tha venlika fölgt til strand
helsados wel ok tokos j hand
marghin röder mwn ward tha kust
som aldrig kystes sydhan aff hiertans lust
thy at the saghos summi aldrig meer
aff tholkom skylnad tolkit skeer
Them bleste bör the segldo thädhan
the hedno reddo sik ok mädhan
The wisto wel at the skullo koma
A thera skadha ok engen froma
The crisno lagdo ther til hampna
marge otalike gylte stampna
matto hedne men ther see
ther mera matto sörgia än lee
The toko thera baner oc gingo a land
them crisno gik ther wäl j hand
thera skiölla loto the ther skina
ouer alt thz land ok hielma sina
The willo thera swerd gerna fresta
vpa the hedna taffwesta
Som iak wenter at the giordo
gul ok sölff ok starka hiorde
The taffwesta tha vndan runno
the hedno tappado the crisne wnno
Hwa them wille til handa gaa
ok cristin warda ok doop wntfa
honom lotho the gotz ok liiff
ok friid at liffua alt vtan kiiff
Huilkin hedin ey ville swa
honom lotho the dödin ouergaa
The crisne bygdo ther eth feste
ok satto ther i vine ok neste
Thz hwss heyter taffwesta borg
the hedno haffua ther än fore sorg
The satto thz land mz crisna men
som iak vänter at thz star oc än
Thz samma land thz vart alt cristith
jak tror at rytza konungen mistit

Kuuntele Hämeenlinnan Lydiasta katkelma Erikin kronikasta.

Lähteet