Carl Albert Edelfelt

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Lääninarkkitehti, ylijohtaja Carl Albert Edelfelt (1818-1869) kuului ruotsalaiseen aatelissukuun. Hänen vanhempansa olivat kauppias Axel ja Johanna Catharina Edelfelt. Carl Albert tuli Suomeen 14-vuotiaana enonsa luokse ja opiskeli arkkitehdiksi. Hän avioitui Porvoon Kiialan kartanosta kotoisin olevan Alexandra Augusta Brandtin (1833-1901) kanssa, ja heille syntyivät lapset: poika Albert (1854-1905) ja tyttäret Ellen (1859-1876), Annie (1866-1935) ja Berta (1869-1934).

 Lääninarkkitehti kaavoittajana

C.A.Edelfelt nimitettiin vuonna 1856 Hämeen läänin lääninarkkitehdin virkaan. Hämeenlinnan kaupunkia oli vuoden 1831 palon jälkeen rakennettu uudestaan, mutta sen ruutuasemakaava jäi ahtaaksi. Esikaupunkiasutus haluttiin suunnitteluun piiriin, ja niinpä lääninarkkitehti C.A. Edelfelt laati 1858 uuden asemakaavan, jossa kaupunki sai uudet laajat korttelialueet niin itään kuin länteenkin. Kaavassa oli jo varauduttu rautatien rakentamiseen, jonka uskottiin tuovan kaupunkiin mm. teollisuutta. Edelfeltin asemakaavasuunnitelma vuodelta 1858 edusti uutta kaupunkisuunnittelunäkemystä, joka perustui vuoden 1856 kaupunkien yleiseen rakennusjärjestykseen. Kuivansillan kosteikko oli suunniteltu puistovyöhykeeksi, joka erotti kaupungin keskustan ja vaatimattomammin rakennetun läntisen esikaupungin. Puistoon liittyi saumattomasti myös vanha hautausmaa ja neljän puurivin kehystämän Turuntien eteläpuolella oleva alue. Kaupungin laajeneminen itä-länsisuunnassa korostaa Turuntien asemaa. Itäpuolella Hätilän virkatalon maille suunniteltua Hätilän asemakaavaa ei voitu kuitenkaan toteuttaa sellaisenaan, sillä kaupunkilaiset pitivät alueen lunastussummaa liian korkeana.  Puistovyöhykkeen länsipuolella olevat alueet kaavoitetttiin säännölliseksi esikaupunkiasutukseksi. Pikkutorin laidoilla on kaksi yleistä kaivoa ja torin katkaisee aksiaalinen, Turuntien linjaa jatkava käytävä. Rautatie ei tuonutkaan toivottua teollisuutta kaupunkiin, joten suureellisena pidetty suunnitelma ei toteutunut. Uusi, G Vileniuksen laatima kaava toteutui vuonna 1872.

Lääninarkkitehti rakentajana

Edelfelt osti vuonna 1857 Hämeensaaresta myllyn, jossa hän teetti tiiliä rakennuksia varten ja hankki myöhemmin sinne höyrykäyttöisen sahan ja höyläkoneen. Vuonna 1862 Rauhankadun ja Hallituskadun kulmaan Edelfelt suunnitteli ja rakensi perheelleen asuintalon, joka purettiin vuonna 1962. Nykyisen Piparkakkutalon seinässä on laatta, jossa kerrotaan, että paikalla on sijainnut Edelfeltien talo.

Lääninarkkitehti suunnittelijana

1860-luvulla rakennettiin Helsingin-Hämeenlinnan rautatietä, ja lääninarkkitehdin päätyöksi tuli suunnitella ratavarren asemarakennukset. Hämeenlinnan asemarakennus valmistui vuonna 1862. Se oli yksi kolmesta Helsinki-Hämeenlinna-radan asemasta (Helsingin ja Tikkurilan ohella), jotka oli rakennettu tiilestä. Asemarakennus paloi sisällissodassa 26. huhtikuuta 1918 saksalaisten vallattua kaupungin.

Kuvernööri O.K.Rehbinder osti vuonna 1857 Vanajan Miemalasta Hieta-Perttulan ratsutilan, ja lääninarkkitehti Edelfelt sai tehtäväkseen suunnitella uuden päärakennuksen, joka valmistui 1860. Sen tyyli on rakennusaikanaan jo vanhanaikaista myöhäisempireä, mutta se on ollut mahdollisesti tilaajan toivomus. Huvilarakennus piti ensin tehdä kivestä, mutta rapattu hirsitalo osoittautui halvemmaksi. Rakennus oli kaksikerroksinen. Rappaus poistettiin ja seinät vuorattiin vaakalaudoituksella vuonna 1896 tilan tultua valtion omistukseen.  Yläkertaan lisättiin huoneisto, ja länsipää korotettiin kaksikerroksiseksi. Rakennuksen torni on todennäköisesti alkuperäinen. Muutoksista huolimatta rakennus edustaa Hämeenlinnan hienointa huvila-arkkitehtuuria. Tilalla toimi vuodesta 1891 maisteri Edvin Hedmanin tylsämielisten lasten kasvatus- ja opetuskeskus, joka siirtyi valtiolle vuonna 1909.

Carl Edelfelt piirsi myös köyhäinhuoneen nykyisten Koulu- ja Kaivokatujen kulmaukseen. Rakennus toimi ensin köyhien lasten kouluhuoneena ja myöhemmin kulkutautisairaalana.  Edelfelt suunnitteli 1860-luvulla Katisten kartanon uuden punatiilisen päärakennuksen, joka valmistui vuonna 1862. Tämän talon arkkitehtuuri on sekoitus eri tyylisuunnista: kaari-ikkunat ovat goottilaista tyyliä ja kolmiopääty uusklassismia, mutta kokonaisvaikutelma on uusrenessanssia.

Edelfelt siirtyi vuonna 1966 yliarkkitehdiksi julkisten rakennusten ylihallitukseen Helsinkiin. Vuonna 1869 hänet nimitettiin ylihallituksen ylijohtajaksi, mutta hän kuoli samana vuonna.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen Liitto. Karisto Oy, Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Hämeenlinnalaisia 1639-1989. Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 1989. ISBN 952-90045-2-4

Albert Edelfelt 1854-1905. Juhlakirja. Ateneumin taidemuseo, Helsinki 2004