Brunow-suku

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Brunow-suvun kantaisänä pidetään vuonna 1575 aateloitua Bryniel Gudmundinpoikaa, joka oli Bryggari-nimisen talon ja läänityksen ensimmäinen haltija. Brunow-suku merkittiin Ruotsin ritarihuoneeseen vuonna 1664 ja Suomen ritarihuoneeseen vuonna 1818. Brunow'n aatelissuvun miehet olivat Ruotsin kuninkaan sotilaita. Suku sammui vuonna 1849.

Läänitykseen kuului Bryggari-talon ja Juho Niilonpojan omistaman talon perustalle syntynyt Irjalan kartano Janakkalassa. Taloja hoitivat lampuodit 1700-luvulle asti. Bryniel Gudmundinpojan ja Anna von Fahrensbachin poika amiraali Göran Brynielsson sai vuonna 1613 läänityksekseen 22 tilaa, joista yksi oli Irjala 1. Muut tilat olivat Launonen 2, Vähikkälä 3, Vehmas 4, Sauvala 2, Kalvola 7, Haapaniemen ylitalo ja Alatalo 2 sekä Hyvikkälästä kaksi tilaa. Vuonna 1640 hän sai oikeuden myös Rehakan säteriin. Göran Brynielssonin rouvan serkku Erkki Niilonpoika Spåre omisti Vanantaan kartanon.

Irjalan kartanon omistajia ja tapahtumia

Vuonna 1628 sattui traaginen onnettomuus Tuulensuun sillalla, jonka hoito kuului Viralan neljänneskunnalle. Göran ja rouva Brynielsson ja heidän tyttärensä palasivat ratsain vierailulta Vanantaan kartanosta. Tyttären hevosen jalka tarttui sillan rakoon, ja kun hevonen kiskoi jalkaansa raosta, putosi tytär virtaan. Hänen ruumiinsa löytyi vasta keväällä.

Everstiluutnantti Karl Brunow, Göran Brunowin poika (s. 1626) taisi olla tulinen mies. Hän oli jostain syystä suuttunut Israel Braskin omistaman Rehakan kartanon lampuodille Perttu Tapaninpojalle. Hän meni joulunpyhinä vuonna 1665 neljän miehen kanssa Rehakan pirttiin aikoen lyödä lampuotia ja iski ikkunalaudan kolmeen osaan. Lampuoti oli kuitenkin saanut miekan Brunowin kädestä, ettei tämä voinut lyödä häntä päähän.

Karl Brunow kaatui Lundin taistelussa vuonna 1676 Tanskan - Ruotsin sodassa. Kaarle XI johti ratsuväellä käytyä taistelua. Karl Brunowin leski Kristiina von Lode sai itselleen ja kahdelle pojalleen elinikäisen rälssin Irjalaan. Suureksi onnettomuudeksi tulipalo hävitti vuonna 1685 Irjalan. Rouva menetti kaiken omaisuutensa ja eli köyhyydessä kahden alaikäisen tyttärensä kanssa.

Matias Laurinpoika Belterus oli kirkkoherrana vuosina 1645-1666. Hän haukkui aatelisia nälkäisiksi irtolaisiksi ja moitti heitä ehtoollisen laiminlyönnistä. Karl Brunowin ollessa pois kartanosta, tuli kirkkoherra tullut Irjalaan, mennyt rouvan Kristiina von Lodenin kamariin ja pyytänyt viiniä, lähennellyt rouvaa ja pyrkinyt sänkyyn. Rouva oli tohvelilla lyönyt pastoria.

Karl Brunow'n poika ratsumestari Gustaf Adolf Brunow kaatui vuonna 1705 Gemauerhofissa. Leski Anna Maria Ehrenprijs asui Irjalassa, ja myöhemmin hänen tyttärensä Hedvig Sofia ja tämän puoliso Elias Bjur, majoitusmestari, hallitsivat kartanoa. He muuttivat Sääksmäelle vuonna 1750, ja heidän vävynsä, varusmestari Nils Kristian Hake ja puoliso Anna Sofia Bjur asuivat Irjalassa. Seuraavat kartanon haltijat olivat poika, kruunun nimismies Nils Johan Hake ja puolisonsa Eva Eleonora Ogelwie Vähikkälän Tuomolasta. Irjala myytiin John-suvulle 1790-luvulla.

Sauvalan kartanon omistajasukua

Sauvalan kartano syntyi Sauvalankylän neljästä talosta, jotka olivat olemassa vuonna 1539. Kristiina Lode sai Rehakan miesvainajaltaan Karl Brunowilta vuonna 1679. Amiraali Göran Brynielsson oli saanut Sauvalan rälssiksi muiden tilojen ohella. Hän kuoli n. vuonna 1650 ja haudattiin kirkkoon.

Everstiluutnantti Arvid Reinhold Brunow (s. 1636) sai elinaikaisen rälssioikeuden Sauvalaan, joka muutettiin rustholliksi vuonna 1683. Arvid Brunow haudattiin Janakkalan kirkkoon vuonna 1694. Vuoden päästä kuoli hänen vaimonsa Märta Katarina Sabelhjerta.

Haapaniemenjärven Isosaari aiheutti riitaa Brunowin rouvan Märta Katarina Sabelhjärtan ja Hyvikkälän Klemolan omistajan Ester Ugglan välille. Käräjöinnin jälkeen vuonna 1683 Isosaari lopullisesti tuomittiin Haapaniemeen kuuluvaksi.

Arvidin poika, ratsumestari Jaakko Göran Brunow (s. 1662) kaatui vuonna 1700 Rakveressa Narvan lähellä. Hänen leskensä asui Sauvalassa vuosina 1700-1733. Jaakon poika, kapteeni Adam Reinhold Brunow osti Sauvalan ja sen aukmenttitilan Mattilan verotiloiksi. Hänen puolisonsa Eva Sofia Glansenstierna (1712-1758) käräjöi vuonna 1749 Rehakan Niinisalon aukmenttitalonpoika Adam Erikinpoikaa vastaan tämän hakattua kaskea Sauvalan maalla Porraskallion ja Huhtalahden välillä.

Adam Brunowin poika, majuri Gabriel Adam Brunow (s. 1740) omisti puolisonsa, ratsumestari Karl Gustaf Ugglan tyttären Ottiliana Gustava Ugglan (1761-1852) kanssa Sauvalan lisäksi Vähikkälän Kuosarin ja Tervakosken Ali-Myllyn rälssitilan. 1700-luvulla aateliset hakeutuivat sotilasuralle, ja Gabriel Adam Brunow teki myös sotilasuran. Hän oli kersanttina Uudenmaan jalkaväkirykmentissä vuodesta 1757. Vänrikiksi hänet nimitettiin 24.10.1761, luutnantiksi 7.8.1777, kapteeniksi 28.8.1787 ja majuriksi 11.6.1786. Hän siirtyi eläkkeelle 30.5.1887. Todennäköisesti hän sai ostamalla haltuunsa Hiiden kartanon luutnantti J.A. Blåfieldiltä vuonna 1795. Hän kuoli vuonna 1803 Hiiden kartanossa, jonne oli muuttanut vuonna 1795 kapteeni Vilhelm Älgin ostettua kartanon. Gabriel Adam Brunow  oli viimeinen Brunow-sukuinen Sauvalan kartanon omistaja.

Tervakosken kartanon omistajasukua

Vuonna 1539 Tervakosken kylässä oli kaksi taloa: Talola ja Hovila, joista syntyi Tervakosken kartano. Arvid Brunow osti vuonna 1683 Hovilan Karin Matintytär Belterus-Teccaleniukselta. Tila periytyi pojalle Jaakko Göran Brunowille, joka hallitsi tilaa vuosina 1693-1700. Adam Brunow omisti sen vuosina 1700-1743, ja leskensä Eva Sofia Brunow vuosina 1743-1783. Seuraava omistaja, majuri ja Sauvalan herra Gabriel Adam Brunow sekä Rehakan herra ratsumestari Karl Gustaf Uggla rakensivat vuonna 1780 Tervakosken rannalle 2-raamisen sahamyllyn. 

Lähteet

Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9

Katso myös: