Hyppää sisältöön

Balladeja Evolta, Lammilta

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Pellavamarkkinat 16.6.2001

Evon kyläyhdistyksen osasto Pasaapelin koululla
Sävel: Maailman rantoja kulkiessaan, meinata ei saisi milloinkaan…

Metsään jos haluat sä matkustaa
kuunnella honkien huminaa
tuntea tuoksuja kankaiden
katsella elämää eläinten
Evolle silloin sä kiiruusti käy,
esteitä toivon, sull’ ei näy
jos jalkaisin et voi vaeltaa
soma hevosella silloin on ratsastaa.

Palvelut metsässä parhaimmat
kahvit ja makkarat makoisat
reitit kun kiertelet joutuisaan
illalla ehtii myös kalastaa
korsut ja riihet on kylässä myös
kulttuuririentoja suven on yös
miksi siis kauemmas mentäisiin
kuin Pohjois-Lammimme maisemiin.

Perinteitä Evolla myös vaalitaan
pettua leipäänkin laitetaan
taitajan kädet on mahtavat
lautaset, kiulut vie katajat
valokuvat kerätään ja tarinat niin
ett’ lukemista piisaisi riittämiin
oppitunnit seutumme historian
ovat aiheensa kylällämme opettajan.

Nälkään et näänny sä milloinkaan
kun kylästä voit ostella perunaa
aurinkorinteestä vattuja saat
ja metisen marjat nuo mehukkaat
ja katto jo mökkisi vuotaa niin
on timpurit valmiina korjauksiin.
Mitä vielä sulle tarjota vois
se varmaankin tässä jo liikaa ois.

Tervetuloa Evon osastolle

Asta Granat-Tapaila

Balladi III Evo-viikolla

Sävel: Isoisän olkihattu

Tää pieni kylä keskellä on kauniin Hämehen,
vaan eipä ole historians vallan pienoinen.
On yhtä toista sattunut, on vaiheet kirjavat
vaan Evo-viikon mittelyt,
kas, niistä kerron nyt.
Kun maailmalta kuului jotta siellä juhlitaan
ja joka kylän kankahilla ol omat touhunsa,
niin viris täällä meillä myös, tuo aatos komea,
ett’ meidänkin ois aika viettää Evo-viikkoa.

Ei kuulu Hämeen hitaus tuo meitä vaivannut
kun eka viikon puuhailut jo oli alkanut,
ja koko kylätoimikunta vallan innostui
kun ohjelma se komeaksi kovin muodostui.
Kas kansa täällä asunut on metsän suojassa,
ei ohjelmaakaan siksi ollut kenkku laatia,
ja kaikki mikä liittyi mäntyyn, kuuseen, vetehen
toi aihepiirin kuvat meille silmäin etehen.

Niin oli viikonpäivät silloin menoo tulvillaan,
ja jokaiselle jotakin ol meillä mottona,
vaan eka viikon huumasta kun sitten toivuttiin,
niin jopa heti syksyllä me jälleen päätettiin,
ett kaipa tämä oma viikko löysi paikkansa
ja tapahtumain ketjussa on sillä ”lenkkunsa”.

Ja toka viikon luulimme me sujuvan jo niin,
ettei enää paljon tarvis rasvaa rattaisiin,
vaan eipä tiedä milloin heittää esteen kohtalo
ja sekaisin voi silloin mennä koko koneisto.
Mut tapahtumat silloin vyöryi niin kuin itsestään
suru sekä ilo vaihtui mieless yhtenään
vaan haikeutta laimsi – luulemme me kai
kun kyläkunta ikioman Evo-vauvan sai.

Ja palstatilaa lehdissäkin meille uhrattiin
työnäytöstä kun Evon metsäs päivä pidettiin
ja sahan sekä kirveen käyttö vanhaan aikaa vei
kun silloin toki näkynyt ei moottorsahaa - ei.
Ja kalakisa Niemisjärven suosiota sai
kaikki saalis punnittiin – se pieninkin jo vain.
Ei Kalakunkun titteliä saanut Evon mies
vaan ”Pottijoen poika” maineen sinne viedä ties.

Asta Granat-Tapaila