Aulanko

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Kuva: Susanna Lappalainen
Noin neljä kilometriä Hämeenlinnan keskustasta sijaitseva Aulangon alue käsittää laajan luonnonsuojelualueen, Rantasipi-hotellin, vuonna 2006 avatun kylpylä Areenan sekä 18-reiän golfkentän, Katajiston kartanon, näkötornin, keilahallin, ratsastustallit ja leirintäalueen. Aulanko on osa Vanajaveden laakson kulttuurimaisemaa.

Aulangon alue

Aulangon luonnonsuojelualue on monipuolinen ulkoilu- ja harrastusalue. Se on ollut suomalaisen matkailun edelläkävijä, alue, jossa ovat yhdistyneet sekä virkistyskäyttö että luonnonsuojelu. Siellä vierailee vuosittain 400 000 kävijää. Aulangon englantilaistyyppinen puistometsä lukeutuu valtakunnallisesti merkittäviin kulttuuriympäristöihin. Puistometsä rakennuksineen on peräisin 1800- ja 1900-lukujen taitteesta. Alue on oleellinen osa Suomen ensimmäistä kansallista kaupunkipuistoa. Aulangon puisto rauhoitettiin jo vuonna 1930 eikä sitä enää hoidettu yhtä intensiivisesti. Vuosien saatossa puisto muuttui vähitellen puistometsäksi. Se on kuuluisa alueella kasvavista erikoisuuksista. Näitä ovat mm. visakoivikot ja ulkomaisten puulajien metsiköt. Istutetuista puista mainitsemisen arvoisia ovat pihdat, lehtikuuset, lehmukset, vaahterat, saarnit ja jalavat. Alueen laaja pihlajametsikkö on myös harvinainen nähtävyys.

Kuva: Elisa Putti

Luonnonsuojelualuetta laajennettiin vuonna 1991 ja se siirtyi valtion omistukseen. 152,5 hehtaaria käsittävä luonnonsuojelualue on Metsähallituksen hallinnassa. Tarkoituksena on säilyttää ja suojella linnavuorelta avautuvaa kansallismaisemaa sekä puistoa ja siihen kuuluvia metsäalueita, mutta myös tarjota luonnonystäville harrastusmahdollisuuksia. Paikan jylhyyttä korostaa iäkäs puusto, jonka joukossa on harvinaisia jalokuusilajeja ja muita erikoisuuksia. Retkeilijöitä varten on alueella useita merkittyjä ulkoilureittejä ja näköalapaikkoja. Puistometsässä kulkee kaksi valaistua reittiä, jotka toimivat talviaikaan latuina. Venäjän armeijan ruutikellarin jäänteet sijaitsevat myös metsässä.

Esihistoria

Aulangon alueella on ollut asutusta jo tuhansien vuosien ajan. Alueelta on löydetty rautakautinen asuinpaikka sekä Katajiston pihasta rautakautinen kalmisto. Aulangonvuorella on sijainnut kulttipaikka ja suojalinnoitus, joka luultavasti hävitettiin 1200-luvulla. Aulangonvuorella on nähtävissä Yoldiameren aikaisia kivikkoisia rantatörmiä. Esihistoriallisista kaivauksista ja tutkimuksista esiin tulleet löydöt kertovat, että Aulangonvuoren laella, jonka korkeus on 150 metriä merenpinnasta ja 70 metriä Aulangonjärvestä, on sijainnut pakanuuden aikainen muinaislinna. Aulangon linnan tarkoitus oli olla pakopaikka alueen väestölle vaaran uhatessa. Maaston kolmelle suunnalle jyrkästi viettävät rinteet helpottivat sen puolustamista. Hämäläisten vanha linna lienee hävitetty 1250 tienoilla, jolloin maahan tunkeutuneet ruotsalaiset ryhtyivät rakentamaan Vanajan vesireittiä yhä vartioivaa Hämeen linnaa. Luonnonsuojelualueeseen liittyvällä Lusikkaniemellä, jonka Hämeenlinnan kaupunki nykyisin omistaa, on myös hämärään muinaisuuteen kurottuva historiansa. Sen alkuperäinen nimi, Hiidenniemi, on antanut aiheen olettaa, että niemen korkeimmalla kohdalla olevat kivet ovat vanhoja uhrikiviä.

Historiaa

Aulangon seudulla on harjoitettu maanviljelystä jo vuosisatojen ajan. Kartanon ja nykyisen hotellin paikalla sijaitsi Mäkelän talonpoikaistalo. Kuvernementtisihteeri Carl Rennerfelt osti tilan 1800-luvun puolivälissä ja rakennutti uuden, klassistisen päärakennuksen. Mäkelä ei kelvannut nimenä ruotsinkieliselle omistajalle ja tila sai uuden nimen Karlberg. Useiden eri omistajien jälkeen kenraali Galindo myi tilansa eversti Hugo Standertskjöldille.

Aulanko rakennettiin vuosina 1883-1910. Eversti Hugo Standertskjöld, joka oli syntynyt Vanantaan kartanossa Janakkalassa, osti Karlbergin tilan ja kartanon virkistyskäyttöön vuonna 1883. Kartano sijaitsi nykyisen hotelli Aulangon paikalla. Hän liitti siihen Metsäkylän, Katajiston ja Kaalilan tilat. Näin Aulangonvuoren ja Karlbergin yhteispinta-alaksi tuli kaikkiaan 74 hehtaaria. Aseteollisuudesta hankkimillaan voitoilla Hugo Standertskjöldin oli mahdollista rakennuttaa Karlbergista komea kartanomiljöö rakennuksineen ja laajoine puistoineen. 

Postikortti Aulangon järveltä. Hämeenlinnan kaupungin historiallisen museon kokoelmat.

Puisto

Aulangonvuorelle rakennettiin uusia ajoteitä, leveitä kävelyteitä ja polkuja. Metsää harvennettiin ja samalla avautui kauniita näköaloja ympäristöön. Louhikkoisesta maastosta kaivettiin kiviä käsivoimin. Kaivettiin kaksi lampea, Metsälampi ja Joutsenlampi, joihin tuotiin vesilintuja. Puistoja olivat barokkipuisto, englantilainen puisto ja luonnonpuisto. Lisäksi rakennettiin kuuluisat kasvihuoneet: luumu-, kirsikka-, aprikoosi, viini-, ananas-, viikuna-, omena- ja päärynähuoneet. Standerskjöld oli innokas matkustaja ja toikin matkoiltaan kasvihuoneisiinsa eksoottisia etelän hedelmiä. Vanajaveden ranta kunnostettiin ja sinne istutettiin yli 3 kilometrin matkalle hopeapajuja.

Huvimajoja oli ajan tyylin mukaisesti sijoitettu sinne tänne. Puistosta löytyy tiilinen Onnen temppeli ja Ruusulaakso Metsälammen rannalla. Kaupungista johtavan tien vieressä sijaitsee keskiaikaista linnaa jäljittelevä tekoraunio, missä nykyisin toimii lasten satuteatteri.

Näkötornin alapuolelle äkkijyrkkään seinämään on rakennettu 322 askelmaa käsittävät kiviportaat, jotka johtavat Aulankojärven rantaan. Portaiden juurella sijaitsee kallioon hakattu luola, jossa on Robert Stigellin vuonna 1905 virolaiseen vuolukiveen veistämä kolmimetrinen karhuperheveistos. Malleinaan taiteilijan kerrotaan käyttäneen täytettyä karhua sekä Korkeasaaresta lainaamaansa elävää karhunpentua. Alueella toimi aikanaan myös Suomen ensimmäinen eläintarha. Eläintarha piti lopettaa ensimmäisen maailmansodan aikana. Tuolloin päästettiin vapauteen fasaanit, joista sai alkunsa maamme villifasaanikanta. Jäljelle jäivät myös Aulangon kuuluisat joutsenet, jotka edelleen viihtyvät lampien saarekkeissa. Komeaksi lopuksi vuonna 1907 valmistui Aulangonvuorelle näkötorni.

Myöhemmin puisto on toiminut kuvauspaikkana lukuisille Hämeenlinnassa kuvatuille elokuville. Siellä ovat kuvanneet esimerkiksi T. J. Särkkä, Roland af Hällström, Aarne Tarkas ja Ere Kokkonen.

Päärakennus

Kesämaisema Karlbergista, Alarik Böök 1895. Hämeenlinnan Taidemuseon kokoelmat. Kuva: Marjukka Vainio, Hämeenlinnan Taidemuseon arkisto.
Päärakennus remontoitiin laajentamalla ja muuttamalla Karlbergin vanhaa päärakennusta, joka sijaitsi nykyisen hotellin paikalla. Ranskalaista uusbarokkia edustava kartanon päärakennus, jossa oli 15 huonetta, valmistui vuonna 1890. Pitkään ei päärakennus riittänyt isäntäväen lukuisalle vierasjoukolle, vaan eversti rakennutti päärakennuksen viereen huvilan, jossa nykyisin toimii Silkkitalo. Aulangon omistaja piti upeita juhlia ja vieraat viipyivät usein viikkoja. Heitä saattoi olla jopa 300-400. Kerrotaan, että eräänä iltana kului jopa tuhat pulloa samppanjaa, mutta silloin joutsenetkin saivat osansa. Isäntä itse oli perso herkuille, muhkeimmillaan hän painoi 186 kiloa.

Eversti suunnitteli itse kartanoa ja tornia ympäröivän puiston huvimajoineen, luolineen ja rauniolinnoineen. Alue on säilynyt lähes alkuperäisessä asussa. Suurimman muutoksen alueella aiheutti vuonna 1928 riehunut tulipalo, jossa tuhoutui Karlbergin kartanon päärakennus. Paloa epäiltiin tuhopoltoksi. Nykyinen hotelli kohosi samalle paikalle kymmenen vuotta palon jälkeen.

Taiteilijat kuvasivat Hämeenlinnaa 1800-luvun lopulla yleensä kaupunginpuistosta nähtynä. Taiteilija Alarik Böökin teokset olivat poikkeus linjasta. Böök muutti perheineen 1890-luvulla Hämeenlinnaan, missä hän asui kymmenen vuotta. Tuona aikana hän maalasi kaupungin ja lähiympäristön maisemia. Kesämaisema Karlbergista on maalattu vuonna 1895. Hämeenlinnan Lydiaan on digitoitu koristeellinen kansio, joka sisältää 1900-luvun vaihteen valokuvapostikortteja Aulangolta.

Nykyinen Aulanko

Ikääntyessään omistaja mietti Karlbergin kartanon kohtaloa ja tarjosi tilaa ensin valtiolle. Oli suunniteltu, että sinne olisi perustettu maatalouskorkeakoulu. Asia kuitenkin pitkittyi ja niinpä Hämeenlinnan kaupunki osti Karlbergin ja muut tilat 1926 kolmanneksella niiden käyvästä arvosta eli 7 miljoonalla markalla. Yhtenä ehtona Hugo Standertskjöld mainitsi, että alue on säilytettävä avoimena kaikelle kansalle. Seuraavana vuonna 1927 kartanon päärakennus ja kartanopuisto siirtyivät Matkailijayhdistykselle. Ikävä tapaus kuitenkin sattui tammikuun pakkasilla 1928, jolloin kaupungista huomattiin Karlbergin suunnalla liekkien loimotusta. Kartanon upea päärakennus tuhoutui palossa kokonaan.

Vuoden 1928 tulipalon jälkeen kartanon tilalle rakennettiin nopeasti uusi rakennus, joka palveli hotellina ja ravintolana melkein kymmenen vuotta. Rakennus siirrettiin Hattulaan uuden loistohotellin tieltä, jota olivat alkaneet rakennuttaa Oy Alkoholiliike Ab, Suomen Höyrylaivaosakeyhtiö ja Suomen Matkailijayhdistys r.y. Avajaisajankohtana uudenvuodenaattona 1938 uusi hotelli Aulanko edusti Suomen oloissa ainutlaatuista kansainvälisyyttä niin tasoltaan kuin tyyliltäänkin. Hotellin päärakennuksen olivat suunnitelleet arkkitehdit Märta Blomstedt ja Matti Lampen aikansa puhtaimpaan funkistyyliin. Hotellihuoneita oli kaikkiaan 56 ja ravintolasaliin mahtui jo tuolloin peräti 550 henkeä. Pian avaamisen jälkeen hotelli sai kuitenkin kokea sodan ankeat vuodet: Syksystä 1939 kevääseen 1940 hotelli toimi sotasairaalana nro 35. Lisäksi syksystä 1941 hotelli toimi saksalaisten sotilaiden lomanviettopaikkana. Vanhasta niitystä tuli sota-aikana perunapelto, kunnes se muutettiin golfkentäksi. Kasvihuoneiden paikalla on nyt kylpylä. Yksityisestä kansakoulusta tuli historiallista tietoutta jakava Aulankokeskus.

Vasta viisikymmenluku loi Aulangolle varsinaisen lomakohteen leiman. Aulangon toimintaan läheisesti liittyvä Suomen Hopealinja Oy aloitti myös toimintansa viisikymmentäluvulla. 1960-luvulla hotelli laajeni 24 hotellihuoneella ja Joutsen-kabinetilla. Lisäksi ravintolasali uusittiin. Tällöin alkoi myös Aulangon kehitys kokoushotelliksi. 1970-luvulla hotellia laajennettiin peräti kahteen otteeseen ja 1978 omistus siirtyi Rantasipi Oy:lle. 1980-luvun lopulla otettiin käyttöön yli 3000 neliötä upouutta ja ajanmukaista kokoustilaa ja hotellihuoneita uusittiin. Erikoisuutena valmistui sisustussuunnittelija Kaisa Blomstedtin ideoima kokonainen funkiskerros. Hotellin 60-vuotisjuhlia vietettiin 1998 taas laajojen saneeraustöiden jälkeen. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä valmistuivat hotellin kylpylä ja monitoimihalli.

Aulanko Virtuaalipolku.fi-palvelussa

Voit tutustua Aulangon alueen nähtävyyksiin ja palveluihin Virtuaalipolku.fi-palvelusta löytyvän kartan avulla.

Lähteet

  • Antila-Andersson, Hanna: Aulangolle rakennetaan kylpylä, monitoimihalli ja lomahuoneistoja. Hämeen Sanomat 26.3.2003
    Metsästystä Aulangolla
  • Happonen, Riikka: Tyyntä myrskyn edellä. Hämeen Sanomat 12.3.2006
  • Kulmala, Jarmo: Aulangon kylpylä. Hämeenlinna-Wanaja: koitseutujulkaisu 2005: 53, s. 40-41
  • Lehtinen, Sari: Näkötorni muistona everstin ajoilta. Hämeen Sanomat 23.6.1989
  • Vuorela, Seija: Aulangon romanttinen ja nostalginen lumo kestää. Iltalehti 8.10.1994
  • Puistot ja puutarhat: Suomalainen puutarhaperinne. Suomen kotiseutuliiton julkaisuja 2005: A 11
  • http://www.luontoon.fi/aulanko
  • http://www.aulanko.com/