Hyppää sisältöön

Ammatillinen opettajakorkeakoulu

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Hämeenlinnan ammatillisen opettajakorkeakoulun edeltäjä ammatillinen opettajaopisto aloitti tammikuussa 1959. Ammatillinen opettajakorkeakoulu liitettiin vakinaistettuun Hämeen ammattikorkeakouluun vuonna 1996.

Edeltävät kurssit

Opettajaopistoa edelsi kauppa- ja teollisuusministeriön pitämät opettajakurssit. Ensimmäinen kurssi pidettiin vuonna 1946. Kolme ensimmäistä kurssia pidettiin heinäkuussa Etelä-Hämeen keskusammattikoulun yhteydessä. Kurssin toimiessa koulun loma aikana, voitiin opiskelijoille tarjota ilmainen majoitus koulun asuntolassa. Kurssi alkoi kolmen viikon luentojaksolla, joka käsitti 88 tuntia. Aiheina olivat mm. yleinen kasvatusoppi, yleinen opetusoppi ja työn psykologia. Kurssin vetäjänä toimi Oiva Kyösti Kyöstiö. Luentojaksoa seurasi kirjeopiskelu ja päätteeksi suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu.

Vuonna 1951 kursseja pidennettiin ja ne järjestettiin ammattikoulun lukukauden aikana, eikä majoitusta voitu enää tarjota. Tammikuussa 1953 alkoi kahdeksas opettajanvalmennuskurssi. Kurssin osanottajien tuli lukea etukäteen A Lehtovaaran kirjoittama Sieluntiede ja J E Salomaan Yleinen Kasvatusoppi. Kursseille valittiin 20 miestä ja kurssin johtajana toimi Kullervo telamaa. Jokaisen Kurssilaisen piti hankkia mm. Koskenmaan Kansakoulun opetusoppi, Aarno Niinen ammattikasvatusta käsittelevä teos sekä Tietomiehen teollisuustaloutta ja työn psykologian opetusmateriaali. Tietopuoleisten ammattiaineiden opettajilla tuli olla diplomi-insinöörin tai insinöörin tutkinto ja työnopettajilta teknikon tutkinto. Lisäksi tuli olla 2-3 vuoden käytännön työkokemus opettamaltaan alalta. Työnopettajaksi saattoi päästä myös erittäin etevä ammattimies.

Ensimmäinen luentojakso kesti kuusi viikkoa, jolloin luettiin psykologian, pedagogiikan ja taloustiedon aiheita. Tämän jälkeen suoritettiin neljän viikon opetusharjoittelu. Viiden kuukauden välijaksolla opiskeltiin oman toimen ohella kirjeitse kasvatusopin historiaa ja nuorisokasvatusoppia sekä laadittiin harjoitustyö. Välikauden jälkeen suoritettiin kolmas jakso, joka sisälsi käytännöllisen opetustyön harjoittelun, näytetunnin pidon ja loppukuulustelut. Tammikuussa 19554 psykologian luennoitsijaksi saapui Markus Sauri. Teollisuustalouden luennot piti Olavi Hurmerinta. Samana vuonna pidettiin kolmen kuukauden mittainen ompeluopettajien kurssi.

Vuonna 1955 opetusta uudistettiin käytännönläheisemmäksi ja opetusharjoittelua lisättiin. Molempien luentojaksojen pituus vahvistettiin kahdeksaan viikkoon. Toiminta helpottui, kun päästiin vastavalmistuneeseen keskusammattikoulun rakennukseen. Syksyllä alkoi uusi pitkä ompeluopettajien kurssi. Keväällä 1957 pidettiin erityinen yli 45 vuotiaille vähintään kymmenen vuotta opettajana toimineille henkilöille oma kurssi. 19. opettajakurssi järjestettiin yhteistyössä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kanssa vuonna 1958.

Opettajaopisto

Tammikuussa 1959 aloitti Ammattikoulujen Hämeenlinnan Opettajaopisto. Opistoa varten remontoitiin keskusammattikoulun vieressä ollut, aiemmin ammattikoulun käytössä ollut entinen kunnalliskodin sairaalaosasto. Maaliskuussa saatiin toisen kerroksen maalaustyöt suoritettua ja viimeiset saniteettilaitteet asennettua. Opiston rehtoriksi valittiin Seppo Oinonen ja Sauri siirtyi yliopettajaksi.

Kesällä päästiin jo kalustotilauksiin. Pääosin luokkien, toimistojen ja asuntolahuoneiden kalusto teetettiin keskusammattikoulu puutyöosastolla. Opettajaopiston koulutusohjelman läpikäyminen keskusammattikoulun koneilla katsottiin mahdottomaksi, koska ammattikoulu tarvitsi omia koneita aamusta iltaan. Tämän takia tehtiin ammattikasvatusosastolle määräraha-anomus aineen koetuskoneen, jyrsinkoneen, metallisorvin, karkaisu-uunin, hitsausmuuntajan ja kaasuhitsausvälineiden hankkimiseksi. Toiminnan vakinaistuttua siirryttiin sekaryhmistä alakohtaisiin ryhmiin. Syyskuussa aloitti ensimmäinen metallikurssi ja tämän siirryttyä harjoittelujaksolle marraskuussa alkoi rakennuskurssi. Toisena toiminta vuotena pidettiin sähkö-, metalli- ja autoalojen kurssit. Kurssit alkoivat porrastetusti eikä tilojen takia voitu järjestää kaikkien alojen yhtäaikaista koulutusta. vain kahta lehtoria saattoi käyttää yhtä aikaa. Lehtoreina toimivat mm. Paavo Jokinen ja Esko Merviö keskusammattikoulusta. Ensimmäisen jakson pituus oli seitsemän viikkoa, jonka jälkeen suoritettiin kymmenen viikon opetusharjoittelu. Tämän jälkeen palattiin opettajaopistolle yhdeksän viikon jaksolle. Esim. psykologiaa opiskeltiin jaksoilla yhteensä 35 tuntia, yleistä opetusoppia 36 ja ammatinopetusoppia 100 tuntia. Kokelaan tuli suunnitella myös oman alan havaintoväline. Luentojaksojen muita aineita olivat mm. teollisuustalous, ammattikouluhallinto ja kouluhygienia.

Opettajaopistolla alkoi myös ruotsinkielisten opettajien koulutus. Ruotsinkieliset kokelaat suorittivat kurssin aluksi opettajaopistolla kahden viikon jakson, jonka aikana osallistuivat mm. opetusopin luennoille, tekivät ryhmätöitä sekä tutustuivat opetusvälineiden käyttöön ja suunnitteluun. Tämän jälkeen kokelaat siirtyivät opetusharjoitteluun Pohjanmaan ruotsinkieliseen keskusammattikouluun Vaasaan.

Uusi opistotalo

Tammikuussa 1961 valmistui uuden opistorakennuksen huonetilaohjelma. Uuteen rakennukseen haluttiin viisi luokkahuonetta, viisi työpajaa, erikoisluokka, voimistelu- ja juhlasali sekä 50 huoneen oppilasasuntola. Hankkeen rahoitus vaikutti aluksi epävarmalta ja tilavuus nipistettiin säästösyistä 15 000 kuutioon. rakennustöihin päästiin lopulta tammikuussa 1965. Rakennustyön toteutti Teräskiila Oy Riihimäeltä kokonaisurakkana. Putkityöt suoritti Ottela Oy, ilmanvaihtotyöt Suomen Puhallintehdas Oy ja sähköt veti Hankkija. Pääsuunnitelmat piirsi arkkitehti Mauno Kitunen. Harjannostajaisia päästiin viettämään joulukuussa ja uusi rakennus saatiin käyttöön syksyllä 1966.

Uusien tilojen takia toivottiin myös uutta kalustoa. Vaikka talo oli täydessä toiminnassa, puuttui luokista opettajanpöytiä, eteisestä vaatenaulakko ja toimistoissa oli lainattua kalustoa. Sähköosaston toiveissa oli saada Klaus Heucke mittari televisiovastaanottimien mittaukseen sekä nestepatsasmonometri ja painemittarit instrumenttiasentajan opettajan koulutukseen. Hankinnat asetettiin kärkeen, koska harjoituskouluna toimivalta keskusammattikoululta puuttuivat heikkovirtalinjat. Lopulta kesäkuussa 1967 saatiin kauppa- ja teollisuusministeriöstä 78 000 markan lisämääräraha kalustohankintoihin. Metalliosaston uusi sorvi sen sijaan jäi myöhemmin hankittavaksi.

Kesäisin pidettiin täydennyskursseja. Rehtorikurssi kesti neljä päivää ja tiivis ohjelma kesti aamusta ilta kuuteen asti. Luentojen aiheena mm. kouludemokratia. Johtokuntien jäsenille järjestettiin omat neuvottelupäivät. Vuosikymmenen vaihteessa metalliosastolle hankittiin levytyövälineistöä, putkimiesten työvälineitä sekä MIG ja TIG hitsausvälineet. Auto-osasto tarvitsi valojen suuntauslaitteen ja puutyöosasto verhoiluun käytettäviä työvälineitä.

Pisteopetusta

Kurssikeskusten opettajien koulutus aloitettiin vuonna 1972. Oinosen siirryttyä ammattikasvatushallitukseen, eteni rehtorin tehtävään yliopettaja Sauri vuonna 1974. Vuosikymmen puolivälissä kehitettiin myös pisteopetus menetelmä. Auto-osastolle järjestettiin moottorityöpiste, johon hankittiin neljä auton moottoria, jotka asennettiin käyttöpukkiin. Myöhemmin hankittiin pukki, johon saattoi kiinnittää myös vaihteiston ja taka-akselin. Jarrutöihin ja ohjaukseen järjestettiin oma piste. Työpisteisiin liittyi myös kirjallinen materiaali. Uutena rehtorina aloitti Juhani Honka vuonna 1982 ja vuosikymmenen lopussa Seppo Helakorpi. Hän jatkoi tehtävässä vielä korkeakoulu aikana.

Liikenneopetus

Liikenneopettajien koulutuksen liittämistä opettajaopiston yhteyteen harkittiin jo 1972. Olihan opettajaopistolla paljon auto-alan välineistöä ja Hämeenlinnassa erinomainen moottorirata. Liikenneopettajien pedagoginen osuus saatiin hoidettavaksi vuonna 1979. Muu osa koulutuksesta suoritettiin Ammatinedistämislaitoksella. Vuonna 1980 liikenneopettajien koulutus siirtyi vuokratiloihin verkatehtaalle. Liikenneopetuskeskus perustettiin 1988 ja tämä merkitsi koulutuksen siirtymisen kokonaisuudessaan ammatilliselle opettajaopistolle.

Opiston toiveena oli saada uudisrakennus vanhan opistorakennuksen ja vuokratilojen tilalle. Uutta rakennusta ei saatu, mutta lisätilat saatiin entisestä opettajaopiston harjoitusammattikoulusta, joka fuusioitiin Hämeenlinnan ammatilliseen oppilaitokseen. Opettajakorkeakoulu toimi tiloissa vuoteen 2015 asti, jolloin opettajakoulutus muutti Visamäkeen ja liikenneopetuskeskus Riihimäelle.

Tietolähteet:

AHO, Matkan varrella, ISBN: 9519391576

https://onedrive.live.com/?cid=650E10C28AC23526&id=650E10C28AC23526%2111569&parId=650E10C28AC23526%21110&o=OneUp