Alastalon kartano

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Alastalon kartano sijaitsee Hämeenlinnassa, entisen Hauhon pitäjän pohjoisosassa Sappeessa. Alastalo on entinen ratsutila, joka kantatilan lisäksi käsittää siihen 1620- ja 1680-luvulla yhdistetyt tilat. Kartano ostettiin perinnöksi vuonna 1795 ja se oli perintötilana vuoteen 1872 asti.

Kartanon omistajat

Keskiaikaisia maanomistajia Sappeen kylässä mainitaan: Lauri (1462), Juhani Juhaninpoika (1470, 1499), Juhani Heikinpoika (1506), Heikki Hannunpoika (1508) ja Pekka Mikonpoika (1509). Omistajat vuodesta 1543 lähtien: Lauri Olavinpoika (1543 -1551). Ruotsalaiseen siirtoväkeen viittaa vuosina 1551-1553 Alastalon isännäksi mainittu, keskiaikaista ruotsalaista etunimeä kantava Enevald Larsson. Enevaldin jälkeen isäntiä olivat: Tuomas Laurinpoika (1556 - 1561), Heikki Laurinpoika (1563 - 1593), Matti Heikinpoika (1595 - 1637), Heikki Niilonpoika (1638 - 1640), Perttu Vilpunpoika (1641 - 1650), Sipi Heikinpoika (1651 - 1652), Heikki Heikinpoika (1653 - 1655), Germund Heikinpoika (1656 - 1662).

Kruununvouti Abraham Gladhe omisti Alastalon vuosina1664 - 1669 ja hänen leskensä Ingeborg vuoteen 1672 asti; hänen poikansa Antti Abrahaminpoika vuonna 1673 ja Eliina Abrahamintytär vuonna 1675. Rovasti Kristoffer Herkepaeus vuosina 1676 -1690 ja tämän perilliset; vuonna 1729 kuollut rehtori Kristoffer Herkepaeus, hänen leskensä Helena Hagert vuoteen 1732 asti ja perilliset vuoteen 1753 saakka. Herkepaeuksen vävy luutnantti Georg Johan Schildt hallitsi tilaa vuosina 1754 - 1787. Seuraavat omistajat olivat kapteeni Kristoffer Schildt vuosina 1788 - 1828, kapteeni Georg Vilhelm Schildt vuosina 1828 - 1863 ja tämän perilliset. Kalle Kristian Alastalo omisti kartanon vuosina 1879 - 1911, vuodesta 1911 lähtien Onni Johannes Alastalo ja hänen vaimonsa Sigrid (o.s. Penttilä).

Vuonna 1800 tilalla oli seitsemän torppaa ja vuonna 1900 niitä oli viisi. Tilan pinta-ala oli 1930 -luvulla 416 hehtaaria, josta oli vuoden 1918 maanvuokralain nojalla erotettu yhteensä 120 hehtaaria maata neljälle torpalle ja neljälle mäkituvalle.

Kartanorakennukset

Kartanon klassisistinen, korkean satulakaton peittämä päärakennus sijaitsee asuinpihan eteläreunassa. Se on rakennettu vuonna 1928 rakennusmestari J. Toivosen piirustusten mukaan. Talon julkisivua koristaa korkeampi ja takasivua matalampi ristipääty. Rakennuksessa on alakerrassa 9 huonetta ja yläkerrassa 5 huonetta, joiden sisustuksessa on säilynyt huonekaluja vanhemmilta kausilta. Ns. valkoisessa salissa on sirotekoinen, talonpoikaiskustavilainen kalusto, johon on liitetty rokokoopöytä. Ruokasalissa on kustavilaiskaluston lisäksi talonpoikaistekoinen barokkikaappi, ryijy vuodelta 1826 ja eräässä nurkkauksessa taalainmaalainen kaappikello. Salin seinällä oleva maalaus esittää kartanon edellistä päärakennusta, joka on ollut talonpoikaistyyppinen, matalan satulakaton peittämä, punaiseksi maalattu rakennus, jonka edessä on kaunis kuisti.

Kartanon siipirakennukset ovat molemmat yksikerroksisia, satulakattoisia ja valkoiseksi maalattuja. Karjakartano on rakennettu tiilestä 1800-luvun lopulla. Pihassa on entinen pakarirakennus ja klassistinen aittarakennus. Rakennusten sijainti maisemassa on vaikuttava. Hehtaarin laajuisella puistoalueella kasvaa etupäässä luonnonvaraisia puita.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

http://goo.gl/A1Fkt

Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1