Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen, vuoteen 1884 asti Georg Zacharias Forsman (10.12.1830 Vaasa - 13.11.1903 Hki) oli historiantutkija, professori, valtiopäivämies (senaattoriksi vuonna 1882) ja vapaaherra.

Ura

Ylioppilaaksi tultuaan Yrjö-Koskinen opiskeli suomea Hämeenkyrössä, missä hänen isänsä toimi kirkkoherrana. Vilkkaan järjestötoiminnan ja yhteiskunnallisen ahkeroinnin ohessa häne valmistui filosofian kandidaatiksi 1853, pääaine oli historia. Yrjö-Koskinen paneutui opetustyön ohessa tieteelliseen tutkimustyöhön, jonka tuloksia ovat mm. Nuijasodan syyt ja Alku Pohjanmaalla ja Tiedot Suomen suvun muinaisuudesta. Vuonna 1863 hänet nimitettiin Aleksanterin keisarillisen yliopiston yleisen historian professoriksi ja 1876 Suomen historian professoriksi.

Sanomalehtimiehenä Yrjö-Koskinen toi kirjoituksissaan esille voimakkaan kansallisuusaatteeseen perustuvan näkökantansa ja puolusti toimissaan suomen kielen asemaa. Hän vaati suomen kielelle opetustoimessa, tuomioistuimissa sekä valtion- ja kunnallis-hallinnon aloilla virallista asemaa. Yrjö-Koskinen oli yksi vuonna 1883 perustetun Suomalais-ugrilaisen Seuran perustajia. Yrjö-Koskinen oli Suomalaisen puolueen puheenjohtaja J.V. Snellmanin jälkeen. Hänelle myönnettiin aatelisarvo 1882, jonka jälkeen otti nimekseen Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen. Hänet korotettiin 1897 vapaaherraksi ansioistaan laajasta ja monipuolisesta yhteiskunnallisesta työstä suomalaisuuden hyväksi.

Yrjö-Koskinen Lopella

Yrjö-Koskiset lomailivat kesällä 1869 Lopen kirkonkylän Pietilässä ja tutustuivat pappilassa asuvaan kirkkoherra Branderin (suvun nimi myöhemmin Paloheimo) perheeseen, jonka lapsien holhoojaksi Y. S. Yrjö-Koskinen tuli kirkkoherra Branderin kuoltua. Loppijärven maisemat miellyttivät professoria ja hän osti maanviljelijä Juhana Okslahdelta osan Leppälahden tilasta. Ensimmäisen kesän perhe asui väentuvassa, sitten valmistui uusi asuinrakennus, raivattiin piha- ja puutarhamaata, erityisesti Sofia-rouva kunnosti ympäristöä. Maanviljelys kesäisin antoi Yrjö-Koskiselle tervetullutta vaihtelua professorin viran hoitoon sekä moninaisiin valtiopäivämiehen ja senaattorin tehtäviin. Yrjö-Koskisten luona Leppälahdessa vierailivat monia kuuluisuuksia mm. Ida Aalberg, unkarilainen tutkija, akateemikko Pàl Hunfalvy sekä Viron kansallisrunoilija Lydia Koidula isänsä J. V. Hansenin kanssa. Leppälahden mailla on siirtokivilohkareeseen kiinnitettynä prof. Armas Hutrin ateljeessa valettu Lydia Koidulan reliefi muistona Viron kansalliskirjailijan vierailusta.

Yrjö-Koskinen toimeenpani kesällä 1872 arpajaiset pitäjän lainakirjaston hyväksi ja lahjoitti puolisensataa teosta lainakirjastolle. Hän myös valmisti kesällä 1878 sääntöjä säästöpankkia varten ja oli hankkimassa niille senaatin vahvistuksen. Lisäksi hän osallistui alkuvaiheessa Etelä-Hämeen Maalaisseuran toimintaan.

Vuonna 1896 Yrjö-Koskinen myi vaimonsa kuoltua Leppälahden pojalleen Laurille ja muutti kokonaan Helsinkiin. Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen avioitui uudelleen vuonna 1896 Suomen ensimmäisen naiskirjailijan Theodolinda Hanssonin kanssa.

Leppälahti on edelleen Yrjö-Koskisen suvun hallussa. Loppi-Seura pystytti vuonna 1962 kirkon kupeeseen Armas Hutrin suunnitteleman muistopatsaan, paljastustilaisuudessa olivat läsnä myös presidentti Urho Kekkonen vaimonsa Sylvin kanssa.

Leppälahden talon läheisyyteen Yrjö-Koskinen rakennutti huvilan, Haapamajan. Huvilan on suunnitellut arkkitehti Sebastian Gripenberg. Pyöreistä haapahirsistä salvostettu rakennus on varhaisimpia kansallisromanttisia rakennuksia maassamme.

Aiheesta muualla

  • Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen Kansallisbiografiassa [1]

Lähteet

  • Kallenautio, Jorma: Lopen historia I, 1976
  • Tyrvään Sanomat 8.3.2007