Ero sivun ”Vappu Liipola” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
 
Rivi 43: Rivi 43:
[[Luokka:Kirjailijat|Liipola, Vappu]]
[[Luokka:Kirjailijat|Liipola, Vappu]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Vellamon vinkit]][[Category:Päijät-Häme-wiki]]
[[Category:Päijät-Häme-wiki]]

Nykyinen versio 5. kesäkuuta 2023 kello 14.41

mustavalkoisessa valokuvassa tumma nainen jolla on vesikampaus ja turkispuuhka
Vappu Liipola


s. 1917 Lahti
k. 1995 Lahti

Tietoja kirjailijasta

Vapaan taidekoulun (1936-41) käynyt Vappu Liipola työskenteli kuvaamataidon opettajana, verovirkailijana ja vapaana kirjailijana.
Liipola kirjoitti sekä lapsille että aikuisille. Hänen tuotantonsa koostuu kolmesta satukirjasta sekä kolmesta tarina/novellikokoelmasta. Hän on myös itse kuvittanut teoksiaan. Kirjojen lisäksi hänen kertomuksiaan on julkaistu useissa lehdissä, mm. Oikea joulu - niminen joulukertomus Hollolan Lahdessa vuodelta 1963.

Vappu Liipolan vahvuutena on pidettypienen ihmisen arkipäivän kuvaamista aidosti ja kiinnostavasti (TS 29.3.1961). Liipola viljelee kertomuksissaan paljon huumoria, mutta vakavuudella on kuitenkin keskeinen sijansa. "Hänen tarinoistaan muodostuu monipuolisesti valotettu kuva ihmiselämästä yleensä, kuva jossa lapsuusajan kokemukset aina ovat keskeisellä sijalla."

HS (22.4.1961) kirjoittaa Vappu Liipolasta seuraavasti: "Tuskin on syytäkään kehottaa Vappu Liipolaa, jonka taipumukset ja halu niin selvästi viittaavat elämän vähäväkisten osan ja ongelmien katselemiseen, ainakaan tässä vaiheessa keinotekoisesti vaihtamaan miljöötä.
Hän on mukanaolija, myötäelävä tarkkailija, jota kiinnostaa enemmän sisäinen ihminen kuin yhteiskuntaolento, ihmisen laatu enemmän kuin se, mitä hän jo nauttii ja mitä hän vielä voisi hyötyä ja saalistaa, silloinkin kun hän käsittelee juuri sellaista aihetta. Kun hänen huumorinsa yltää myös lasten piirin ulkopuolelle, saavat nämä piiat ja rengit, isännät ja emännät joskus myös jotakin ilottelevaa kiireelleen.
Kirjailijaa ehkä ennen kaikkea huvittaa ihminen; samalla hän jaksaa katsella ihmistä ystävällisen suopeasti. Tämä on kirjallisuudessamme siksi harvinainen, leimallisesti kultivoitu avu, että sen ilmaisupuolta sopisi enemmän viljellä."

Tuotanto

Satukirjat

Tiina Talitintti. WSOY 1957. 

Penjami Päästäinen. WSOY 1959. 

Kukkopilliprinsessa. WSOY 1962.

Novellit ja muut kokoelmat

Lissu on rakastunut ja muita novelletteja. WSOY 1958.

Kuuma kivi. WSOY 1961.

Eläinystäviäni. WSOY 1964.

Lähteet

  • Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 360-361.
  • Turun Sanomat 29.3.1961.
  • Helsingin Sanomat 22.4.1961.
  • Lissu on rakastunut -kirjan takakannen teksti.