Ero sivun ”Vanajan mylly ja rehutehdas” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Rivi 21: Rivi 21:
Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti agronomi Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty.  
Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti agronomi Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty.  


OTK fuusioitiin paikallisten osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi vuonna 2001.
OTK fuusioitiin paikallisten osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.


==== Tietolähteet  ====
==== Tietolähteet  ====

Versio 2. maaliskuuta 2014 kello 20.38

Vanajan mylly ja rehutehdas toimivat Hämeenlinnan Kantolan teollisuusalueella. Myllyn perusti Osuustukkukauppa OTK.

Uusi mylly

Vehnän kulutus lisääntyi sodan jälkeen huomattavasti ja OTKn Helsingin Sörnäisissä sijaitseva mylly pystyi toimittamaan vain puolet osuusliikkeiden tarvitsemasta jauho määrästä. Koska OTKn vehnäjauhot osoittautuivat hyvälaatuiseksi ja kysyntä oli taattu, päätettiin perustaa toinen mylly. Sijoituspaikalta edellytettiin hyviä liikenneyhteyksiä ja tuottavien peltojen läheisyyttä. Hämeenlinnan Kantolasta saatiin edullisesti ostettua 20 hehtaaria maata ja tarvittava energia saatiin läheisestä OTK puun voimalaitoksesta. Lisäksi päätettiin perustaa rehutehdas myllyn viereen ja rakentaa voimalaitokseen uusi muuntamo ja kytkinasema.

Myllyn rakentaminen

Vuoden 1954 kesällä suoritettiin alueen maaleikkaus- ja täyttötyöt sekä tehtiin salaojat. OTKn voimalaitoksesta tehtiin noin 500 metriä pitkä putkikanava myllylle. Lisäksi rakennettiin uusi raideyhteys alueelle etelästä. Syyskesällä aloitettiin varsinaiset rakennustyöt. Riita laudoitusryhmän kanssa aiheutti SAK:n ja rakennustyöväenliiton lakkouhkaukseen, joten työt keskeytettiin. Lopulta töiden jatko siirrettiin kevääseen, koska talvi aiheutti teknisiä ja taloudellisia vaikeuksia. Myllyn runko vaalettiin betonista ja ulkoseinät muurattiin tiilestä. Työmaalla käytettiin puisia rakennustelineitä ja kiskoilla kulkevaa melko pientä kääntyväpuomista torninosturia. Vuoden 1955 jälkipuoliskolla päästiin koneistojen asennustöihin. Mylly saatiin valmiiksi vuonna 1956 ja toukokuun puolivälissä se saatiin koekäyttöön. Viljasiilot tehtiin betonista erilliseen rakennukseen, joka sisälsi 32 pyöreätä siiloa. Mylly sisälsi 32 244 kuutiota ja siilorakennus 32 244 kuutiota. Siiloja rakennettiin lisää vuosikymmenen lopulla.

Tekniikka

Koneisto hankittiin Robinsonin tehtailta Rochdalesta Englannista. Valssituolit sijoitettiin viidenteen kerrokseen. Vastaanottopunnituksen jälkeen vehnä joutui pestäväksi, jonka jälkeen kosteus poistettiin lingossa ja kuivurissa. Tämän jälkeen jyvät jauhettiin valsseissä ja kuljetettiin paineilman avulla putkia pitkin tasosihdeille. Täältä jauho kulkeutui hienommille valsseille ja tasosihdeille, kunnes kaikki on jauhettu. Viljan kulkua myllyn sisällä ohjattiin kauko-ohjauksella valvomosta. Mylly toimi kolmessa vuorossa, mutta viikonlopuksi se pysäytettiin. Kutakin vuoroa hoiti vain kolme mylläriä. Tuotanto nousi 20-30 tonniin vuorokaudessa.

Rehutehdas

OTK suunnitteli aluksi pientä kevytrakenteista rehutehdasta. Lopulta todettiin kannattavammaksi rakentaa suurempi yksikkö ja sijoittaa se uuden myllyn yhteyteen. Rehutehdasta suunniteltiin samanaikaisesti myllyn kanssa, mutta aluksi varsinaissa rakennustöissä keskityttiin myllyyn. Jauhatusjätteet saatiin siirrettyä suoraan paineilmaputkia pitkin rehutehtaaseen. Tehdas käynnistyi vuonna 1956. Raerehukoneiston asennus saatiin päätökseen vuoden 1958 alkupuolella ja samana vuonna lisättiin myös raaka-aine ja valmistevaraston tiloja. Tehdas tuotti rehuseoksia, rehujauhoja ja ravintosuoloja. Syys ja talvikautena se toimi siemenpakkaamona.

Laajennukset

Rehutehdasta laajennettiin 60-luvun puolivälissä. Seuraava laajennus valmistui vuonna 1974, jolloin valmistui alueen maamerkkinä tunnettu korkea siilorakennus. Rehutehtaalla työskenteli 68 henkilöä, mutta määrä lisääntyi 86:n. Mylly työllisti noin 52 henkilöä. Huippuvuosina jauhettiin 230 tonnia vehnää ja 60 tonnia ruista vuorokaudessa. Myllyn teknisenä johtajana toimi diplomi-insinööri Eero Laaksonen. Rehutehdasta johti agronomi Pekka Vuorinen vuoteen 1969 asti ja tästä eteenpäin agronomi Jorma Rönty.

OTK fuusioitiin paikallisten osuusliikkeiden kanssa EKA yhtymäksi vuonna 1984. Vuonna 1987 EKA perusti yhdessä SOK:n kanssa Meira yhtymän, jonka alaisuuteen siirrettiin osuusliikkeiden kaikki myllyt. 90-luvulla mylly ja rehutehdas päätyivät Raisio Yhtymälle. Tuotanto supistui vuosi vuodelta ja lopullisesti mylly pysähtyi huhtikuussa 2001.

Tietolähteet

Kallenautio Jorma: EKA SUOMESSA, ISBN 951-30-9942-3
Tainio Tauno: OTK 1917-1967

Suonoja Kyösti: KULUTTAJAT RAKENTAVAT 3
KKn vuosikirjat 54-59, 63 ja 67
Työtoveri, 6/69
Hämeen Sanomat 24.6.2002 ja 21.7.2002