Ero sivun ”Vanajan kirkko” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
 
p (yksi versio)

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 12.57

Kuvaaja:Mervi Koski

1400-luvulta peräisin oleva Vanajan harmaakivikirkko sijaitsee esihistoriallisella alueella Hämeenlinnassa. Kirkon lähellä on Mantereen linnavuori, rautakautisia kalmistoja sekä uhrikiviä. Alun perin kirkko sijaitsi kahden järven välisellä kannaksella. Seurakuntalaisilla oli hyvät kulkuyhteydet sinne, sillä kirkkoveneille oli suojaisa satama. Lisäksi sinne oli kylätietä pitkin hyvät yhteydet. Kun 1860-luvun vaihteessa maahamme vedettiin ensimmäinen junarata Vanajaveden koillista rantaa pitkin, junat ohjattiin kulkemaan Vanajan pappilan puutarhan läpi ja ohittamaan kirkon vain kivenheiton päästä. Radanvarsi oli edullista paikkaa sijoittaa tehdaslaitoksia, joten Imatran Voiman laitokset ja Kantolan teollisuusalue levittäytyivät kirkon läheisyyteen. Kirkko jäi lopullisesti puristuksiin liikenneväylien risteyskohtaan, kun sen viereen rakennettiin Turun ja Lahden välinen pikatie.

Ulkoasu

Harvinaisen hyvin alkuperäisessä asussaan säilynyt Vanajan kirkko on Suomen pienimpiä keskiaikaisia kirkkoja. Sinne mahtuu 300 henkilöä. Kirkon ulkoseinät on muurattu erivärisistä kivenlohkareista, mutta pääsävy on punainen graniitti. Suuret nurkkakivet ja kauniit tiilestä muuratut päädyt antavat kirkolle persoonallisen ilmeen. Kirkon harvinaisuuksiin kuuluu länsipäädyn ulkoinen saarnastuoli, josta kesäaikaan saarnattiin kirkonmäelle kerääntyneelle väelle. Tuolin vieressä on alkuperäinen pyöröikkuna. Kirkkoon pääsee myös eteläseinustalla sijaitsevan asehuoneen kautta. Huoneen eteläseinä koostuu alkuperäisenä säilyneestä, muototiilin koristellusta portaalista, korkeasta muurikomerosta ja päädyn tiilikoristelusta. Vielä vuonna 1893 kirkon vierellä sijaitsi puinen kellotapuli. Uusi kivinen tapuli on Josef Stenbäckin suunnittelema.

Sisätilat

Kuvaaja:Mervi Koski

Sisätiloissa tunnelma on erilainen kuin keskiajalla, jolloin ikkunoita oli vain kolme ja kynttilöin valaistussa salissa vallitsi ikuinen hämärä. Kuoriosan erotti muusta salista aitaus, jonka läheisyydessä riippui 1400-luvulta peräisin oleva triumfiristi. 1200-luvulta peräisin oleva krusifiksi puolestaan on näytteillä Hämeen linnassa. Vanajan yksilaivaisessa, pitkänomaisessa kirkossa on rengasholvaus. Vihkimäristit ovat ainoat seinämaalaukset. Kirkon 16 puuveistoksesta suurin osa oli pyhäinkuvia, jotka on lahjoitettu museoihin. Alttarikaapistaan vanajalaiset eivät kuitenkaan ole luopuneet. Kuuluisin kirkon taideteoksista on moniosainen alttarikaappi, joka on antwerpeniläistä työtä vuoden 1520 paikkeilta. Se on ns. kärsimysalttari, jonka puuveistossarja kuvaa Jeesuksen syntymä- ja kärsimyshistoriaa.

Varakkailla kartanonherroilla oli tapana tehdä lahjoituksia seurakunnan kirkkoon. Nykyisin eteläseinällä oleva R.W. Ekmanin maalaama kirkastusvuoriaiheinen alttaritaulun lahjoitti Katisten kartanon omistaja J.F. Lönnholtz vuonna 1860. Kuori-ikkuna muurattiin umpeen, että saatiin taululle paikka. Saarnatuolin kirkolle lahjoitti vuonna 1833 Vanajanlinnan omistaja ja kruununvouti H.J. Stephanius. Vastineeksi hän pyysi itselleen istumapaikkaa kuorista Harvialan herran vierestä, mutta tähän pyyntöön ei suostuttu.

Vuoden 1984 perusteellisessa korjauksessa avattiin ja palautettiin entiseen asuunsa alttariseinällä oleva kuori-ikkuna, joka oli muurattu umpeen yli sata vuotta aikaisemmin. 1830-luvulta peräisin oleva saarnastuoli siirrettiin pohjoisseinältä takaisin alkuperäiselle paikalleen eteläseinälle. Kirkkoa on korjattu ja muutettu vuosisatojen aikana usein. Keskiajalta saakka kirkon kunnostus ja korjaus kuului jokaiselle työkuntoiselle miehelle. Vuonna 1769 poistettiin vanha kuoriaita, seinät kalkittiin sekä teetettiin uudet lattiat ja penkit, minkä jälkeen jokaisen oli määrä istua säätynsä mukaisella paikalla, miehet etelän ja naiset pohjoisen puolella.

Kirkon sisustuksen kannalta mullistavaa aikaa oli vuosi 1824, kun kirkkoherra Adolf Wassbomin vaatimuksesta messukasukat ja alttarikoristeet myytiin. Puuveistokset kannettiin ullakolle ja alttarikaappi naulattiin lehterikaiteeseen. Kirkkoherra näki keskiaikaisessa sisustuksessa paavillisen taikauskon merkkejä. Arkkitehti Carl Albert Edelfelt toimi suunnittelijana, kun kirkko saatiin valoisammiksi suurentamalla ja lisäämällä ikkunoita. 1930-luvulla kirkkoa alettiin kunnostaa pitäen silmällä historiallisia ja taiteellisia arvoja. Mm. alttarikaappi kunnostettiin ja siirrettiin entiselle paikalleen alttarille. Vuonna 1984 tehdyissä korjauksissa periaatteena oli, ettei kirkkoa pyritty saattamaan minkään tietyn aikakauden asuun. Tällä hetkellä kirkko on lähellä alkuperäistä asuaan, kuitenkin niin, että siinä näkyvät eri aikakausien jäljet.

Aluksi kirkkoon hankittiin urkuharmoni, joka korvattiin vuona 1896 ostetuilla vanhoilla uruilla. Vuonna 1905 kirkkomusiikkia varten saatiin uudet urut. Vuonna 1988 kirkkoon saatiin uudet, 22-äänikertaiset mekaaniset urut, jotka on valmistettu Kangasalan urkurakentamossa.

Vanajan hautausmaa

Vanajan kirkko toimii myös lähellä sijaitsevan Vanajan lähes viisihehtaarisen hautausmaan kappelina. Kirkkotarha oli aluksi vaatimattoman pieni, puolen hehtaarin kokoinen. Hautaukseen ei tuolloin tarvittu paljon tilaa, koska vain köyhä kansa haudattiin kirkkotarhan nimettömiin hautoihin, joista luut myöhemmin siirrettiin yhteiseen luuhuoneeseen. Osa vainajista haudattiin kirkon lattian alle, missä kaikilla suurilla tiloilla oli omat sukuhautansa. Jotkut aatelissuvut rakensivat omat kappelinsa hautausmaan yhteyteen. Vanajan hautausmaalla on yksi muurattu sukuhauta, Harvialan kartanonherran, majuri O.J. Brusinin hautakappeli.

Hautausmaata on laajennettu moneen otteeseen. Nykyisin se jakautuu kolmeen eri aikoihin käyttöön otettuun osaan. Vanhin on kirkon ympärillä oleva Vanhamaa. Myös kansalaissodan muistomerkki sijaitsee tällä alueella. Uusimaa-alueella ovat Vanajan seurakunnan sankarihauta-alue ja Karjalaan jääneiden muistomerkki. Rauhanmaa-alue otettiin käyttöön vuonna 1977. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaimmat haudat ovat Vanhamaa-alueella lähellä kirkkoa. Vanajan hautausmaan uurna- ja muistolehto siunattiin käyttöön heinäkuussa 2003. Uurna- ja muistolehto sijaitsee suuremman paikoitusalueen vieressä Rauhamaa-alueella. Muistolehdossa on kivi, johon voi kiinnittää siihen siunatun vainajan nimilaatan. Muistolehdossa on tilaa yli 800 vainajan tuhkalle.

Lähteitä

  • Hiekkanen, Markus: Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2007
  • Salokannel Akseli: Vanajan kirja 1.Wanaja Seuran julkaisuja I, 1957Salokannel, Akseli: Vanhaa Vanajaa. Wanaja Seuran julkaisuja III, 1959
  • Vanajan historia 1. Toim. Y.S. Koskimies, Pekka Lampinen. Wanaja-seuran julkaisuja 1976
  • Vanajan kirkko. Toim. Pentti Ala-Harja, Pekka Lampinen, Kerttu Loukojärvi, Helena Räikkä Hämeenlinnan seurakunta 1986
  • http://www.hameenlinna-evl.fi/portal/kirkot_ja_toimitilat/kirkot/vanaja/