Valto Sara

vuoteen 1947 Waldemar Sandberg

s. 1907 Sippola
k. 1967 Heinola

Tietoa kirjailijasta

Elantonsa maanviljelystä saanut Sara toimi myös Käkisalmelainen -kotiseutulehdessä (1952-67) sekä pakinoitsijana Etelä-Saimaassa.

"Valto Saran runoilijantie on kulkenut Karjalasta Itä-Hämeeseen. Sen huomaamme jo siitä, että parin hänen teoksensa nimessä on jotakin Karjalaan viittaavaa - Laulu Kannakselle, Hilpatapaa! - ja itse runoissa Karjalan ihminen on omissa maisemissaan. Valto Sara on synnynnäinen lyyrikko ja karjalaisen laulajaperinteen ansioitunut jatkaja. Eräissä uusimmissa runoissaan hän on käsitellyt itähämäläisiäkin aiheita."
(E. J. Ellilä, 1966)

Tuotanto

Runot

Karjalaisii juttuloi. Lausuntarunoja. Karisto 1928.

Lähellä maata. Lausuntarunoja. Karisto 1932.

Laulu Kannakselle. Runoja. WSOY 1941.

Kipin kapin. Runotarina Nallen ja Millen evakkomatkasta. Karisto 1956.

Hilpatapaa! Runoja. Karisto 1964.

Tekstinäyte

Koti-ikävä

Pikkuinen koti kummulla humisevalla.
Muistelin sinua iltana elokuun.
Muistelin siskon kukkia ikkunan alla.
Muistelin tuomea pielessä porraspuun.

Muistelin aittaa varjossa vanhan raidan,
saunaa, jo vuosissa saanutta sammaliin,
mäntyjen kuisketta takana harmajan aidan,
hiljaista polkua portilta naapuriin.

Muistelin peltoja, muistelin jälkiä taaton,
muistelin kasvoja hyvien naapurien.
Katselin vieraita kuhilaspeltoja, maaton,
itkien iltoja Karjalan kaukaisen.

Laulu Kannakselle. Runoja. 1941.

Lähteet

• Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 391-392.
• E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 42.