Tyyne Pyrhönen

Tuotanto Tuotanto | Tekstinäyte Tekstinäyte

s. 1908
k. 1964 Mikkeli

Myös kirjailijanimellä Tyyne Häkkinen tunnettu kirjailija opiskeli Työväenakatemiassa (1924-25) ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista vuonna 1930. Hän työskenteli opettajana Anttolan Pitkälahden kansakoulussa (1930-49) ja Hartolan Rusin koulussa (1950-53).
Tyyne Pyrhönen oli Suomen Kirjailijaliiton jäsen.
Hän on kirjoittanut kaksi aikuisten romaania ja yhden nuorisokertomuksen.

"Mäkimyllyn kaunis Marjaana - Tyyne Pyrhösen samannimisen romaanin päähenkilö - on itähämäläisen kaunokirjallisuuden ainoalaatuinen talonpoikaisnainen: kaikkien ihailema hyväsydäminen ja iloinen nuori maalaistalon emäntä. . . Mäkimyllyn kaunis Marjaana paikallistuu Hartolan Yölinnun ja Vehkalahden kyliin, joissa kirjailija itse kertoo todellisuudessa tavanneensa kauniin Marjaanan ja hänen miehensä Tuomaan. Mutta tietenkin Marjaana sellaisenaan ei ole totta, vaikka sen yksityisainekset sitä ovatkin. Marjaana on romaanihenkilö, ja romaanin näkemys on itähämäläinen ja kertomuksen ainekset sieltä."
(E. J. Ellilä, 1966.)

T == uotanto

==

Romaanit 

Mäkimyllyn kaunis Marjaana. WSOY 1938.

Kaltoin kasvatettu / Tyyne Häkkinen. Kansankulttuuri 1962.

Yllätysten kesä. Valistus 1965. (nuorisokertomus)

Tekstinäyte

Vihdoin kymmenien askariensa jälkeen hiljeni talon touhu. Väki nukkui. Marjaanakin riisuutui avatun ikkunan edessä puolivalmiissa kamarissaan ja paneutui lavitsalle pienten tyttäriensä viereen nukkumaan. Pieni harmaa lintu istahti pihlajan oksalle ja alkoi joka iltaisen keskustelun loramalla:

- Miten on laitasi Marjaana, Marjaana! Millainen päivä tänään, Marjaana, Marjaana?

- Kiusallista, pikku ystävän! Voitko vähän neuvoa minua? Mitä teen Tuomaalle, kun hän on tuollainen? Viholliset ovat ampuneet reikiä hänen – sieluunsa.

Hän sulki silmänsä uupumuksesta. Miten tänä iltana niin väsyttikin? Enemmän kuin muina iltoina. Piti elää ja olla. Enkö kerran niin päättänyt? Ja tähän asti se niin hyvin onkin luonnistanut. Tuli mieleen, ettei Tuomas ollut oikeastaan saanut elämässään kenenkään muitten rakkautta kuin hänen, Marjaanan. Ja se oli vähän se. Ei se riittänyt sielun okaita ja särmiä silittämään.

Nyt olisi Tuomas tarvinnut sellaisen ehjän ja lämpimän lemmen, joka olisi uudistanut sairaan ja nääntyneen sielun.

Hyvä Jumala! Miksi meidät kaksi erilaista olentoa näin loit yhdessä toisiamme tukemaan, vaikka sielumme eivät koskaan samaan pyri? huokasi Marjaana.

Oli kuin olisi kaksi erilaista puuta, koivu ja kuusi, pantu samaan mättääseen siementä tekemään. Ei siinä oksa oksaa tukenut, ei lehti lehteä, ei neulanen toisen neulasta hellinyt. Kumpikin riutui tuen puutteeseen.

Joskus illalla voisi Tuomas kolkata Marjaanan kamariin riutuvana ja katkerana. Rakkautta hän tarvitsisi.

Mistä Marjaana sen ottaisi?

Hän rukoilu heidän molempia puolesta pitkään ja nukkui uupuneen ihmisen raskaaseen uneen linnun yhä pihlajassa rupatellessa ihanaan kesäyöhön.

Mäkimyllyn kaunis Marjaana, 1938. == Lähteet: ==

- Suomen Kirjailijat 1917-1944. SKS 1981, s. 354.
- E. J. Ellilä. Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966, s. 43-44.