Ero sivun ”Toive Aartolahti” versioiden välillä

Häme-Wikistä
(aakkostusfix)
(lähteen itsensä mukaan käsitteli nimenomaan Tammelan ylänköä)
Rivi 3: Rivi 3:
Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]sa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Aartolahti on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina hän työskenteli vuosina 1976-1998.
Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa [[Forssa]]sa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Aartolahti on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina hän työskenteli vuosina 1976-1998.


Lounais-Hämettä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinmnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä.  Muita laajempia Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (Uskelanjoen laaksot Somerolla ja Salon seudulla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus Tammelan alueen geomorfologiasta. Suppeammissa töissä hän on tutkinut lisäksi muun muassa [[Torronsuo]]ta, [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas, ja hän on tutkinut laajasti koko Suomen mitassa myös erilaisia jääkaudenjälkeisiä geomorfologisia ilmiöitä ja Suomen pinnanmuotoja yleensä.
Lounais-Hämettä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinmnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä.  Muita laajempia Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (Uskelanjoen laaksot Somerolla ja Salon seudulla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus [[Tammelan ylänkö|Tammelan ylängön]] geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut lisäksi muun muassa [[Torronsuo]]ta, [[Urjala]]n dyynejä sekä [[Koijärvi|Koijärven]] ja Urjalan drumliineja. Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas, ja hän on tutkinut laajasti koko Suomen mitassa myös erilaisia jääkaudenjälkeisiä geomorfologisia ilmiöitä ja Suomen pinnanmuotoja yleensä.


==Julkaisuja==
==Julkaisuja==

Versio 20. toukokuuta 2013 kello 19.33

Toive Yrjö Aleksi Aartolahti (s. 6. lokakuuta 1934 Ruovesi) on suomalainen luonnonmaantieteilijä ja Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen emeritusprofessori.

Aartolahti kasvoi opettajaperheessä ja kävi koulunsa Forssasa, missä suoritti ylioppilastutkinnon vuonna 1954. Aartolahti on tutkinut monipuolisesti muun muassa soita ja soiden pinnanmuotoja sekä jäätikkösyntyisiä ja jäätiköitymisen jälkeisiä pinnanmuotoja. Hän on myös osallistunut lukuisien lukion maantieteen oppikirjojen kirjoittamiseen ja toimi pitkään ylioppilastutkintolautakunnassa ensin jäsenenä ja sitten myös puheenjohtajana. Helsingin yliopiston luonnonmaantieteen professorina hän työskenteli vuosina 1976-1998.

Lounais-Hämettä Aartolahden tutkimuksista sivusi ensimmäisenä hänen vuonna 1965 ilmestynyt väitöskirjatutkimuksensa, joka käsitteli keidassoiden pinmnanmuotoja Pohjois-Satakunnassa ja Lounais-Hämeessä. Muita laajempia Lounais-Hämettä sivuavia tutkimuksia ovat vuonna 1975 julkaistu tutkimus Lounais-Suomen jokilaaksoista (Uskelanjoen laaksot Somerolla ja Salon seudulla) sekä vuonna 1968 ilmestynyt tutkimus Tammelan ylängön geomorfologiasta. Suppeammissa töissään hän on tutkinut lisäksi muun muassa Torronsuota, Urjalan dyynejä sekä Koijärven ja Urjalan drumliineja. Muualla Suomessa Aartolahden tutkimuskohteisiin ovat kuuluneet muun muassa Rokuanvaara ja Säkylänharju - Virttaankangas, ja hän on tutkinut laajasti koko Suomen mitassa myös erilaisia jääkaudenjälkeisiä geomorfologisia ilmiöitä ja Suomen pinnanmuotoja yleensä.

Julkaisuja

  • Oberflächenformen von Hochmooren und ihre Entwicklung in Südwest-Häme und Nord-Satakunta. Fennia 93:1, 1965, 268 s. (saksaksi)
  • Torronsuo. Terra 2/1965, s. 62-69.
  • Koijärven - Urjalan drumliinikenttä. Terra 2/1966, s. 42-50.
  • Über die Dünen von Urjala. Comptes Rendus de la Societe geologique de Finlande N:o XXXIX, 1967, s. 105-121. (saksaksi)
  • Die Geomorphologie des Gebiets von Tammela, Südfinnland. Fennia 97:7, 1968, 97 s. (saksaksi)
  • The morphology and development of the river valleys in Southwestern Finland. Annales Academiae Scientiarum Fennicae A III, 116, 72 s., 1975. (englanniksi)
  • Torronsuo. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys. Vuosikirja 50, s. 17-40, 1981.

Lähteet