Ero sivun ”Tammelan pappila” versioiden välillä

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
p (yksi versio)
p
Rivi 22: Rivi 22:
  
 
Ojanen, Eeva 1973. Tammelan seurakunnan historia. Forssa.<br>Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.<br><br>
 
Ojanen, Eeva 1973. Tammelan seurakunnan historia. Forssa.<br>Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.<br><br>
 
+
[[Category:Historialliset_rakennukset]]
[[Category:Kulttuuri]][[Category:Historialliset_rakennukset]]
 

Versio 6. toukokuuta 2013 kello 18.14

Tammelan Kydön pappilanpaikka nykyään

Tammelan vanhin tunnettu pappilanpaikka sijaitsee Pyhäjärven pohjoisrannalla Pappilanlahden ja Loimijoen suun välisellä niemekkeellä, Kydön kylän alueella, Tammelan vanhalta kivikirkolta noin kolme kilometriä lounaaseen. Asuintontti on moreenikerrostumien ja kallion päällä, ympäröivät pellot savipohjaisia.  Pappilan viimeisin päärakennus on peräisin 1800-luvulta, mutta se on ulkoa täysin modernisoitu ja myös sisätiloista remontoitu. Pihapiirin eteläreunassa on vielä pystyssä muutama pappilaan kuulunut makasiini sekä pappilan vanha kivinavetta. Entisessä kirkkoherranpappilassa toimii nykyään yksityinen hoitokoti Lindabella. Rakennuskompleksin muut osat ovat 1900-luvun jälkipuolella pystytettyjä, ja niissä toimii muun muassa Ruisluodon palvelukeskus, joka on kunnallinen hoitokoti vanhuksille ja muistisairaille.


Tammelan Kydön pappilan historiaa

Vanhimmat säilyneet tiedot Tammelan kirkkoherroista ovat vuosilta 1506 ja 1512. Myös pappilasta ja sen irtaimistosta on useampia mainintoja 1500-luvun alkupuolesta saakka. On kuitenkin mahdollista että sekä Tammelan kirkkopitäjä että pappila periytyvät 1400-luvulle. Vuoden 1695 katselmuksessa luetellaan pappilaan kuuluneita rakennuksia: Iso tupa eli piispankamari, toinen tupa, johon liittyi leivintupa, eteinen ja keittiö, suuri luhtirakennus, vanha aitta ja suuri pirtti. Nämä rakennukset nähtävästi muodostivat miespihan. Ulkorakennuksina mainitaan yhteensä sauna, neljä aittaa, neljä navettaa,  kaksi tallia, kolme riihtä, kaksi latoa sekä 18 niittylatoa.

Isovihan jälkeen Tammelan kirkkoherranpappila oli huonossa kunnossa. Katselmuksessa vuonna 1719 todettiin, että tilasta oli tullut sota-aikana autiotila, jonka kaikki rakennukset yhtä ruoka-aittaa lukuun ottamatta olivat käyttökelvottomia. Käytännössä tilalla asui tällöin vuokraaja. Vasta 1740-luvulle mennessä pappila saatiin suurelta osin kuntoon. Vuonna 1791 viat taas tarkastettiin, jolloin mainitaan muun muassa romahtamaisillaan olevan kellari. Tuolloinen kirkkoherra Mikael Avellan teetti omilla varoillaan pappilaan useita rakennuksia kuten eläinsuojia ja uuden kellarin.

Pappila paloi vuonna 1808, tämän jälkeen pystytetty päärakennus on edelleen olemassa. Siinä tehtiin ensimmäinen perusteellinen korjaus vuonna 1855. Kirkkoherra Granfelt rakennutti näihin aikoihin myös paljon rakennuksia itse: piispankamarin, renkituvan neljä kamaria, ulkorakennuksia, kaivon, kuusi latoa ja kaksi kellaria. Seurakunta päätti lisäksi rakennuttaa kivinavetan. Tuparakennus, jossa oli piispankamari, paloi vuonna 1863. Päärakennuskin syttyi, mutta tuli saatiin siinä sammumaan. Vuonna 1941 pappila menetti pika-asutuslain seurauksena lähes kaikki maa-alueensa. Tämän jälkeen rakennukset myytiin Tammelan kunnalle, joka otti sen käyttöön vanhainkotina.



Tonttimaan sijainti historiallisten karttojen mukaan

Tammelan pappilan alueesta on säilynyt poikkeuksellisen varhainen ja yksityiskohtainen maakirjakartta vuodelta 1649. Tonttimaa on sijainnut tuolloin ja myöhemminkin samalla paikalla (esimerkiksi geometrinen kartta vuodelta 1784 Tammelan seurakunnan arkistosta, senaatinkartaston lehti XIII 23). Niemen muoto eroaa myöhemmästä, paitsi kartan epätarkkuuden vuoksi, luultavasti myös Pyhäjärven korkeamman vedenpinnan takia.

Ote Tammelan pappilan alueen kartasta vuodelta 1784



Kydön pappilanpaikka arkeologisesta näkökulmasta

Tammelan vanhan pappilatontin maanalaiset kerrostumat näyttävät säilyneen yllättävän hyvin. Miespihan alueella on havaittu kovempaa, pikkukivistä ja savesta muodostuvaa lattia- tai pihamaatasoa, jonka alla on todennäköisesti säilyneitä kulttuurikerroksia. Pihapiiristä on arkeologisen tutkimuksen yhteydessä löytynyt myös esimerkiksi 1600-luvulle ajoittuvaa kivisavikeramiikkaa.



Kirjallisuus ja arkistolähteet

Ojanen, Eeva 1973. Tammelan seurakunnan historia. Forssa.
Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.