Seppo Jääskeläinen
(s. 1939)
kirjailijanimenä myös Ismo Aasvuo
Lahtelainen kirjailija, joka on syntynyt Helsingissä. ==
Opinnot ja ammatit: ==
- kansakoulu
- ammattikoulu
- SA ilmasotakoulu (kersantti, 1958)
- koneteknikko (1965)
- opintoja kirjallisuustieteissä, sosiologiassa ja kasvatustieteissä
- proosa- ja draamakursseja
- metallioppilas (1954-56)
- asentajaoppilas (1957-58)
- nuorempi asentaja (1959-61)
- vanhempi puristinasentaja (1962-63)
- konesuunnittelija (1965-68)
- piirustuskonttorin esimies (1969-72)
- työnsuunnittelija (1974-77)
- työnsuunnittelun esimies (1979-81)
- tuotannonsuunnittelupäällikkö (1982-94)
Lisäksi hän on toiminut kirjallisuuden tuntiopettajana.
Vuodesta 1994 hän on toiminut päätoimisena kirjailijana.
Seppo Jääskeläinen on kuulunut Salpausselän kirjailijoihin vuodesta 1985 (kunniajäsen 2004-) ja toiminut mm. puheenjohtajana vuosina 1988-1996. Hän on myös ollut Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan jäsen vuosina 1997-1999.
Lisäksi hän kuuluu Suomen Tietokirjailijat ry:hyn, Suomen maakuntakirjailijat ry:hyn, Helsingin kirjailijoihin sekä Suomen Kirjailijaliittoon.
Jääskeläinen on saanut myös useita apurahoja kirjalliseen työhönsä.
Harrastuksikseen kirjailija mainitsee retkeilyn, matkailun, pienkalastuksen, sienestyksen, uteliaisuuden eri asioihin, lukemisen, ajatuksissa kellunnan ja maailman tapahtumien seuraamisen.
Seppo Jääskeläinen on valittu Päijät-Hämeen kuukauden kirjailijaksi vuonna 1994. Lisäksi hänellä on useita eri sijoituksia monissa proosa- ja draamakilpailuissa (1986-96) sekä kuunnelmakilpailun neljäs sija (1985) ja 2. palkinto novellikilpailussa (2004).
"Olen realistinen proosakirjailija lähinnä. Tuotanto tosin sisältää myös draamaa näytelmien muodossa, muutamia runojakin sekä muistelmia, fragmentteja, novelleja, lehtikirjoituksia, esseitä, tutkimuksia, historiikkeja yms., eli olen melkoisestikirjoittamisen monialatekijä.
Tieni kirjoittajaksi johti monien eri vaiheiden kautta. Pääosissa olivat useat kotipaikat, koulut, asunnot, kirjastot, sitten työ, joka kesti neljä vuosikymmentä vv. 1954-94 oppilaasta osastopäälliköksi asti. Vuosiin liittyi myös aikuisopiskelua teknillisessä oppilaitoksessa ja avoimessa korkeakoulussa sekä lukuisille ammattialani ja kirjoittamisen kursseilla. Olen avustellut lehtiä pakinoilla ja novelleilla 1960-luvulta lähtien, kunnes aloin määrätietoisen kirjallisen kehittämiseni 1980-luvulla. Muutamien näytelmien jälkeen tunsin omakseni pitkän proosan, ja niin tein ensimmäisen romaani 1994. Ja sitä tehden
", Jääskeläinen kertoo
"Esikoisteokseni sijoittuu Lahden malliseen miljööseen. Muutoin kirjojeni ympäristöt asettuvat eri puolille maata, muutamat pääkaupunkiseudulle. Ylipäätään: pidän kirjoittamisympäristöäni sinänsä hedelmällisenä kirjoittamiseen, mihin vaikuttaa eri verkostot ja kirjalliset ystäväni sekä laitokset, joista tärkeimpinä pidän toimivaa kirjastolaitosta ja teattereita.
Tietoteosteni aihepiiri sijoittuu puhtaasti Lahteen ja laajemmin koko Päijät-Hämeen.
Kirjailijana olen kiinnostunut yhteiskunnallisista ja muista ilmiöistä, kuten normipoikkeavista ihmisistä sekä näiden eri elementtien keskinäisistä suhteista ja vaikutuksista. Sankarini ovat usein antisellaisia. Haluan välittää kirjoissani kulloisenkin aiheen mukaista ajankuvaa, olipa aihepiiri missä tahansa maantieteellisesti. Kirjoitan siitä minkä tunnen ja jonka uskon kiinnostavan lukijoitani", hän jatkaa.
Kirjailijan uusin teos Sisko rakas: romaani rikoksesta (2006) on pääosin Lahti-aiheinen.
Syksyllä 2007 ilmestyy Seppo Jääskeläisen 11.teos nimeltään Routaporsas. "Routaporsas on rohkea romaani arasta aiheesta sijoitettuna 1960-luvun ahdistuneeseen ja seksuaalikielteiseen aikaan. Teos kertoo aikuisuuden kynnyksellä kipuilevan nuorukaisen ja häntä huomattavasti vanhemman naisen välilliseen pakkoavioliittoon johtavasta poikkeavasta suhteesta, joka herättää kohua ja ihmetystä."
Kirja tulee markkinoille syyskuussa, kustantajana Myllylahti Oy.
Tuotanto
Romaanit
Lakkoviikot. Karisto 1994.
Rattijuopon kujanjuoksu. Edita 1996.
[http://www.lastukirjastot.fi/haku.asp?osakohteet=1&nimeke=%22pako+karjalasta%22&aineistoittain=1
]Pako Karjalasta. Karjalan kirjapaino 1998.
Kulmat. Otava 1999.
Muutot. Otava 2000.
Sodan vanki. Otava 2001. (Myös äänikirjana)
Sankarin sota. Otava 2002. (Myös äänikirjana)
Punainen Hanko. Otava 2003.(myös äänikirjana)
Maanpetturit. Myllylahti Oy 2005. (myös äänikirjana)
Sisko rakas: romaani rikoksesta. Myllylahti Oy 2006.
Routaporsas. Myllylahti Oy 2007.
Kaikki pelissä: lamaromaani. Myllylahti Oy 2008.
Aamulla oli toisin. Myllylahti Oy 2009. (myös e-kirjana)
Lahden kulmilta. Pakinakokoelma. 2011.
Omituisia. Ivan Rotta & Co. 2012. == Näytelmät ja kuunnelmat ==
Sydän lämpöä täys : musiikkinäytelmä, 1988.
Sisko rakas. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Valo on voittanut : näytelmä kirjailija Eino Säisästä 1935-88. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1989.
Luurata, 1990.
Aikaretki. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Kukkia äidille. Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1992.
Vieras, 1992.
Perheniemen kolhoosi, 1993. == Päijät-Hämettä käsittelevät tietokirjat ==
Neuvos 75 13.09.1994 : teollisuusneuvon Martti Kempin elämänkerta. 1994 (M. Kempin kustanne).
Lahden rationalisointiyhdistys ry. 50 vuotta 14.05.1995 : historiikki 1945-1995. Lahden rationalisointiyhdistys 1995.
Kempin viisi vuosikymmentä. Kemppi 1999. == Osallistuminen antologioihin ==
Runomaraton : antologia, 1987 ja 1989.
Novelleja, 1990.
Työn runo puhuu, 1992.
Norjalaisvitsit, 1992.
Sielu metallin sukua, 1995.
Matkalla intohimoon, 1995.
Suustani karkaavat sanat, 1996.
Sanojen sirkus, 1996.
Intohimon hetkiä, 1997.
Heillähän on jo kasvot, 1998.
Ammattikoulu muurin takana, 1998.
Ihmisarvoinen vanhuus projekti, 1998.
SHY-historia, 1999.
Kirjasto muutti elämäni, 2000.
Porinakontti, 2003.
En mie Karjalaa unoha, 2004.
Karjala Lahdessa. Palmenia-sarja 2005.
XL, Salpausselän kirjailijat ry, 2008.
Artikkelit
Jäähyväiset Olvi-säätiön kirjallisuuspalkinnolle, Kirjailija-lehti 02/2006, ss. 20-21.
Luennot
Kirjailijan Lahti - Tiivistelmä Seppo Jääskeläisen 4.10.05 pitämästä luennosta (Laatinut: Anja Kuhalampi, Lahden kulttuuriset merkit)
Tekstinäyte
Ilmaria jännitti. Parturinainen asetti korokelaudan tuolin käsinojien varaan, nosti hänet kainaloista istuimelle, kietoi ympärille suojakankaan ja tunki vaatteen reunan puseron-kauluksen alle. Parturitädin liikkeet olivat ripeitä
Illu aisti naisesta leuhahtavan hyvän tuoksun. Äiti lemahti samalle, kun laittoi hyvät vaatteet ja ennen lähtöjään sipaisi hajuvettä korvansa taakse, viimeksi keväällä sodanlopuntansseihin. Lupasi palata pian, mutta veli ei usein pettyneenä uskonut, piti itkien äitiä kädestä ja vaati jäämään. Illat olivat olleet pitkiä. Ikävä viilsi vieläkin vatsaa
Sitten isä palasi kaukaa ja seurasi ero ja lähtö
Illu siirsi katseensa peiliin. Sieltä tuijotti vastaan karhitukkainen poika. Jotkut ihmiset ja isä sanoivat pikkupoika, mutta ei hän mikään pikku ollut, kohta kouluun menevä, ainakin vuoden päästä, niin äiti on luvannut, se oli siellä keittäjänä. Kun hän katsoi kuvaansa, hahmo alkoi muuttua. Peiliin hahmottuivat äidin kasvot, korkeat poskipäät, suruilmeet ja laineikas tukka. Kun hän sulki kostuvat silmänsä, päässä alkoi vilistää lähdön kuvia
Muutot, 2000.
Lisätietoa kirjailijasta Internetissä
][../lue_kirja.htm#jaaskelainen == Seppo Jääskeläisen lukuvinkit
]
