Ero sivun ”Rikhard Rautalin” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
 
p (yksi versio)

Versio 5. maaliskuuta 2013 kello 11.59

Kuvanveistäjä Väinö Rikhard Rautalin syntyi Kalvolassa Heinun kylässä vuonna 1891 (kuoli Lempäälässä 1943). Hänen vanhempansa olivat seppä Erik Konstantin ja Emilia Rautalin. perheen mökki sijaitsi Vihtilän talon mailla.

Kaivertajasta veistäjäksi

Rikhard Rautalin aloitti työnteon Turussa kultasepänliikkeen kaivertajana ja jatkoi Helsingissä huonekalujen koristeveistäjänä vuodesta 1908. Pian tämän jälkeen hän alkoi opiskella Taideteollisuuskoulun iltalinjalla. Käydessään kotonaan Heinussa Rautalin teki isästään Heinuntien varrelle lumiveistoksen, joka kiinnitti paitsi kyläläisten, myös Rauhalahdessa lomiaan viettävän Eliel Aspelin-Haapkylän huomion. Aspelin-Haapkylä järjesti Rautalinin hyvän ystävänsä Emil Wickströmin oppiin Sääksmäelle vuosiksi 1911 - 1913. Rautalinilla oli tapana hiihtää Vanajavettä pitkin kotikyläänsä Heinuun.

Kuvanveistäjän läpimurto

Vuonna 1921 Rikhard Rautalinista tuli Näsilinnassa pitämänsä näyttelyn ansiosta erityisesti tamperelaisten taiteilija. Hän perusti ateljeen Piikkiöön, avioitui ja teki opintomatkoja Italiaan. Rautalin käytti veistostensa materiaalina marmoria, pronssia ja graniittia. Hän veisti Carraran marmorista mm. Suomen kenkäteollisuuden uranuurtajan, Emil Aaltosen muotokuvan. Emil Aaltosella oli jonkin aikaa myös Hämeenlinnassa kenkätehdas ennen siirtymistään Tampereelle.

Rautalin teki lukuisia muotokuvia ja julkisia veistoksia puistoihin, kirkkoihin ja sankarihaudoille eri puolelle Suomea. Kalvolan hautausmaalla, Niemen kartanon isännän A.L.Granfeltin haudalla on hänen tekemänsä reliefi. Sen mallina oli ollut Heinun koulun silloinen oppilas Aino Mikkola.

Lukuisat uskonnolliset aiheet kertovat Rikhard Rautalinin hengellisestä kodinperinnöstä. Hän teki kaikki veistoksensa alusta loppuun omin käsin, ja uppoutui töihinsä syvällä hartaudella. Kuitenkin hänellä oli myös ulospäin näkyvä tulinen temperamentti, joka aiheutti joskus hankaluuksiakin. Hänelle ei tuottanut vaikeuksia kuvata alastomaa naisvartaloa, kuten teos Tanssiva tyttö osoittaa, tai Tampereen Aleksanterinkirkon puiston suihkukaivossa kisailevia lapsihahmoja teoksessa Kevät.

Lähde

Saraste, Erkki: Kotiseutuna Kalvola. Tampere 1997