Rehakan kartano
Rehakan kartano on Janakkalassa.
Rehakan kylässä oli vuonna 1539 neljä taloa, 30 vuotta myöhemmin 3 taloa. Rehakka oli autiona useaan otteeseen 1500- ja 1600-lukujen vaihteen tienoilla. Rehakan säterikartano syntyi vuonna 1624, ja rustholliksi se muuttui vuonna 1680, ja sen augmenttitiloja olivat Niinisalo, Hausjärven Eerola ja Ridasjärven Fokkila. Kartanon osti verotilaksi vuonna 1761 kornetti G. von Konow.
Rehakan haltijoina oli vuodesta 1440 Katariina Hornhusen äitinsä Ragnhildin kanssa sekä edellisen aviomies Henrik Hornhusen.1564-luvulta lähtien talon omisti Halikon tuomari Niilo Erkinpoika Boije, sen jälkeen hänen veljensä ratsumestari Hannu Erkinpoika Boije, vuodesta 1571 Vanantaan rouva Margareta Erkintytär Boije omisti yhden Rehakan taloista. Leppäkosken ja Monikkalan kartanoiden omistaja Juho Knuutinpoika puolisonsa Brita Erkintytär Boijen kanssa hallitsi Rehakkaa vuosina 1571-1587. Heidän jälkeensä Jaakko Knuutinpoika ja puolisonsa Anna isännöivät kartanoa ja omistivat myös Kernaalassa talon. Jaakko oli Jaakko De la Gardien tallimestari ja hallitsi Rehakan rälssiä vuosina 1619-1629.
Katselmuskirjuri Niilo Boijen kolmen vuoden hallinnan jälkeen salpietaritehtaan faktori Erik Axelson kunnosti vuonna 1624 rakennuksen säterikartanon vaatimaan kuntoon sen ollessa vuosikausia autiona. Axelsonin vaimo ja Margareta Erkintytär Boijen tytär Brita Spåre oli perinyt Rehakan. Brita Spåre sai vuonna 1629 rälssivapauden tiloihinsa, sillä hän oli menettänyt sodissa molemmat miehensä, myös toisen puolisonsa Erik Axelsonin. Kornetti Heikki Maununpoika Spåre omisti Rehakan lisäksi myös Vanantaan Simolan talon sekä Tuuloksessa Juttilan kylän talot, joihin hän osti sukuoikeudet vuonna 1630.
1630-luvulla vuokrasi Erik Antinpoika Lilliebrunn Rehakan. Hänellä oli myös rälssinä Kernaalan Isotalo sekä Nikkilä sekä myöhemmin Monikkala. Sauvalan omistaja sai Rehakan Irjalan rälssikseen vuonna 1640 Spåren sukuun kuuluvan vaimonsa kautta.
Vuonna 1651 aateloitu majuri Israel Brask, jonka puoliso oli Brita Spåren tytär, omisti Rehakan vuosina 1647-1678, mutta lampuoti hoti tilaa. Vuonna 1669 Rehakassa sattui tulipalo lampuodin puidessa sen pirtissä viljaa. Lampuoti lähti tiehensä karja mukanaan. Braskin jälkeen Rehakan peri Kristiina von Lode miesvainajaltaan, Irjalan omistajalta Karl Brunowilta.
Vuonna 1682 aateloitu von Franck-suku tuli Rehakan kartanon omistajaksi vuonna 1683. Kartano ja tila oli hyvin huonossa kunnossa, kun Johan von Franck puolisonsa Katariina Krusen kanssa osti sen. Poika Axel Johan von Franck myi paikan vuonna 1725 Karl Bengt Ugglalle. Rehakka oli yhä rappiotilassa. Ulriika Eleonoora Uggla sai Rehakan Hakoisten perinnönjaossa vuonna 1760. Kartano pysyi Uggla-suvulla vuoteen 1799, minkä jälkeen omistajanimiä olivat Leijonhufvud, Boije, Bråfield, Rosenberg ja Thesleff vuoteen 1960.
Lähteet
Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9