Pentti Pullinen

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 12.58 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)
"Nymfi", öljy 2003. koko: 200 x80

Pentti Pullinen (s. 1954) on janakkalalainen ammattitaiteilija ja taiteen monitoimimies. Hän on erikoistunut julkisiin muotokuviin, mutta piirtää ja maalaa myös itse kehittämällään tekniikalla maisemia ja ihmisfiguureja (ks. viereinen kuva). Taiteilija ei kaihda abstraktiakaan ilmaisua ja on esiintynyt jopa perfomanssitaiteilijana mm. Kööpenhaminassa, Helsingissä, Turussa, Naantalissa ja Hämeenlinnassa. 


1980-luvulla hän järjesti seitsemän valtakunnallisia kesänäyttelyä Hämeenlinnassa. Korkean tason näyttelyidea sai alkunsa pyrkimyksestä  pelastaa tuolloin purku-uhanalainen Piparkkutalo kaupungin keskustassa. Näyttelytoiminta osaltaan johti arvokkaan jugendtalon suojeluun 1985. Pentti Pullinen jatkoi samanaikaisesti näyttelypromoottorina myös Aulangolla, jonne hän sai mukaan niin ikään useita Suomen eturivin taiteilijoita, mutta myös arkkitehtejä ja muotoilijoita. Mainittakoon, että osallistujista Sam Vanni, Reima Pietilä ja Vuokko Nurmesniemi saivat akateemikon arvon. Taiteidenvälisyyteen perustuva kesänäyttelyidea oli tuolloin uraauurtava kokeilu Suomessa, sittemmin mm. Salmela on jatkanut samoilla linjoilla, myös taiteilijavalintojen osalta. 


Pentti Pullinen valmistui alunperin luokanopettajaksi 1976, mutta jatkoi suoraan arkkitehtuurin opintojen parissa Tampereen teknillisessä korkeakoulussa päätyen diplomityövaiheeseen asti. Arkkitehtiopintojen viimeistely jäi hyllylle taiteilijan siirtyessä päätoimiseksi kuvataiteilijaksi 1980-luvun lopulla, tällöin arkkitehtuuri jäi vähitellen inspiroivaksi harrastukseksi, huviloiden ja pientalojen suunnitteluksi. 


Lähestyessään 50 ikävuotta Pentti Pullinen harkitsi ensimmäisen kerran taideopintoja, mutta Suomen sijasta Pietarissa. Hänet oli hyväksytty Pietarin taideakatemiaan jo 2003, mutta hän aloitti opinnot vasta Repin-instituutin uudessa koulutuksessa Kotkassa vuonna 2006. Hän ei aiemmin edes hakenut  taidekoulutukseen Suomessa, koska ei edelleenkään arvosta nykytaiteen opetuksen tasoa Suomessa. Klassinen koulutus oli hiipunut Suomesta lähes täysin, kun Suomen taideakatemian koulusta tuli Kuvataideakatemia, yliopistollinen taideoppilaitos.