Päijänne
Päijänne on yksi Suomen suurimmista järvistä. Vesireitti ulottuu Lahdesta Jyväskylään. Järven keskisyvyys on 16,2 metriä ja pinta-ala 1116 m². Päijääne on ollut aina merkittävä kulkureitti metsästäjille ja kalastajille. Asutusta Päijänteen rannoille on syntynyt jo pronssikaudella (1000 eKr). Varhaisimmista asuinalueista tunnetaan muun muassa Asikkalan Kotasaari.
Liikenne Päijänteellä
Päijänne on ollut sahateollisuuden kannalta merkittävä vesistö. Ensimmäiset sahalaitokset syntyivät järven rannoille jo 1700-luvulla. Jyväskylän kaupungin perustaminen 1837 vilkastutti tavaraliikennettä vesillä entisestään.
1850-luvulla höyrylaivat valloittivat Päijänteen. Ensimmäinen vesillä liikennöinnyt laiva oli Suomi, joka laskettiin vesille Anianpellosta matkalle kohti Jyväskylää 14. kesäkuuta 1856. Vuonna 1871 avattiin kanava Päijänteen ja Vesijärven välille. Uudesta Vääksyn kanavasta tuli vilkas liikennereitti, ja sen rannoille syntyi huvila-asutusta 1800-luvun lopulla. Vesijärven asemasta tuli merkittävä puutavaraliikenteen keskus, ja 1800-luvun lopulla se oli Suomen vilkkain tavara-asema. Liikenne järvellä vilkastui entisestään, kun Kalkkisten kanava avasi reitin Lahden ja Heinolan välille vuonna 1878. Idyllinen Kalkkisten kanava voidaan nähdä useissa 1930- ja 1940-luvun Suomi-filmeissä; sillä se oli kauneutensa vuoksi suosittu kuvauspaikka. Esimerkiksi Ilmari Unhon Kanavan laidalla vuodelta 1949 on kuvattu Kalkkisissa.