Ossi Ojala
(s. 1933)
Tietoa kirjailijasta
Savonlinnalaissyntyinen mm. Kahvila Sinuhesta tunnettu Ossi Ojala asui Lahdessa vuodesta 1933 vuoteen 1938, minkä jälkeen hän muutti Heinolaan. Ojala pääsi ylioppilaaksi Sysmän yhteiskoulusta ja suoritti humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon ja kansalais- ja työväenopiston rehtorin pätevyyden. Lisäksi hänellä on harrastajateatterin ohjaajan pätevyys.
Ossi Ojala on työskennellyt opettajana eri oppikouluissa Ruotsissa ja Suomessa vuosina 1958-1998. Opettajavuosinaan hän myös ohjasi harrastajateattereita eri puolella Suomea. Hän on toiminut myös läänin taiteilijana Mikkelissä kuuden vuoden ajan.
Ossi Ojala on palkittu mm. Nuorten kirjan Otavan palkinnolla 1964 (kirjasta Saarella tapahtuu) ja -68 (Kahvila Sinuhe).
Kirjailijan harrastuksiin kuuluvat teatteri, musiikki, kuvataide, kalastus, luonto ja ruuanlaitto.
Tuotantoaan Ossi Ojala kuvaa aika monipuoliseksi. "Paljon lukeminen suorastaan pakotti kirjoittamaan itsekin. Suurta kannustusta sain äidinkielen opettajaltani Tuulikki Korpiselta ja kuvaamataidon opettaja Rauha Kaukaiselta" hän kertoo.
Lahti ja Heinola näyttäytyvät keskeisesti Ojalan teoksissa.
Kahvila Sinuhe kertoo Lahdesta. "Ojala kirjoittaa lahtelaisin paikallisnimin ja kuljettaa henkilöitään tutuissa kohteissa. Kirjan porukkaa yhdistää näytelmäharrastus, mutta jokaisella on omat henkilökohtaiset vaikeutensa. Tämä monenlaisuus on hallittu suhteellisen hyvin, ja Lahti saa nuorin kielin sekä arvostelua että sellaisenaan hyväksymistä" kirjoitti Teuvo Hahl-Marjokorpi (1967).
Tuotanto
Romaanit
Saarella tapahtuu. WSOY 1963.
Surmasuon salaisuus. Yleisradio 1964.
Valkoinen vaara. WSOY 1966. (2. painos 1981)
Kahvila Sinuhe. WSOY 1967.
Suolintu. Suomen opiskelevan nuorison raittiusliitto 1967.
Toisenlainen rakkaustarina. Librum 1982.
Ja aika pysähtyi, 1985.
Ennen hiljaisuutta huudan, 1985.
Muu tuotanto
Kymmenen esitettyä näytelmää ja yli neljäkymmentä kuunnelmaa, kolme tv-sarjaa ja kolme joulukalenteria televisioon. Osallistunut myös useisiin antologioihin.
Tekstinäyte
Junnu ja Mirkka kiusasivat toisiaan penkillä Paasikiven takana. Jokke vielä puuttui. Määräaikaa oli jäljellä muutama minuutti. Sovittiin, että Jokke sai tyytyä muiden päätökseen. Kaikki lähtisivät lavalle muutaman kilometrin päähän kaupungista. Pilvet olivat kulkeutuneet pois ja ilta lupasi hyvää. Oranssisen kuunkin.
- Lavalle se tiirailee presidenttikin. Junnun keksintö sai osalleen hyväksyvän naurun. - Ja Danielsson-Kalmari tuijottaa tossa vähän matkan päässä suoraan autoromuttamoa.
- Kuinkaas on, osaako pressat tanssia? Uusi nauru.
- Ei ne kai saa näyttää esimerkkiä muussa kun kätten puristelussa.
- Kekkonen ainakin tanssii hulaa!
- Älä valehtele!
- Taattu. Etteks te nähny teeveessä kun se kävi good will-reissulla Havaijissa?
- Mä en ainaskan haluis olla pressan kanssa naimisissa!
- Ei Mirkkaa pressat kosikaan.
- Älkääs nyt. Mistäs ton Junnun tietää. Oikea puolue vaan ja selvä. Ai jyhnä. Kaikki päästäis itsenäisyyspirskeisiin boolille.
- Joo, vilkuttaan tuttaville että täällä ollaan me ja muut presidentit. Skool!
- Ole nyt hiljemmin, Taneli. Joku vielä kuulee. Jos Junnusta tulee pressa, niin mä muutan maasta. Hei, tuolla se tulee.
- Mikä?
- Jokke. Hei kuulkaa, mitäs te tykkäätte siitä? Mirkka madalsi ääntään.
- Auli, sä olet ollut ihan hiljanen koko ajan, sano sinä!
Kahvila Sinuhe, 1967.
Lähteet
- Hahl-Marjokorpi, Teuvo. Etelä-Suomen Sanomat 12.11.1967.
Lisätietoa kirjailijasta Internetissä
Pirkanmaalaista kaunokirjallisuutta
