Olipa kerran Forssan kaupunginorkesteri...
Historiaa ja muistelua
Tämä kirjoitelma on katsaus Forssan musiikkielämän siihen puoleen, jota kutsutaan orkesterimusiikiksi. Kirjoitelma perustuu alkuosaltaan historiallisiin tosiasioihin. Sitten jossain vaiheessa (1950-luvulta alkaen) tulee mukaan omakohtaisia kokemuksia, jolloin tämä muuttuu ikään kuin muistelmaksi. Tässä on tarkoitus nostaa hattua kaikille harrastajille, jotka soittelivat aikoinaan pelkästä soittamisen ilosta ilman suurempia rahallisia vaatimuksia. Ehkä oli tarkoitus myös ilahduttaa mahdollisia kuulijoita.
Kaupunki tarvitaan
Jotta voitaisiin perustaa kaupunginorkesteri, pitää olla olemassa tarkoitukseen sopiva kaupunki. Kaupungit ovat asukastaajamia, jotka ova
t syntyneet vuosisatojen tai vuosikymmenien kehityksen tuloksena. Kaupungit ovat myös yleisen käsityksen mukaan sivistyskeskuksia: taiteen, musiikin ja muiden kulttuuriharrastusten keskittymiä. Ympäristön tukemina kaupunkien kehitys jatkuu ja jatkuu…
Musiikki on kuulunut sivistykseen yhtenä tukipilarina. Sen mukana kaupunkeihin on kehittynyt sekä pienempiä että suurempia soittajistoja aina satapäiseen sinfoniaorkesteriin saakka. Uudet kaupungit olivat 1960-luvulla innokkaita perustamaan kaupunginorkestereita. Se oli eräänlainen kulttuurin mittapuu. Tällä 1960-luvulla kaupunkien määrä nousi Suomessa kiivaaseen tahtiin. Olihan sitä ennen perustettu kaupunki viimeksi vuonna 1905. Se kaupunki oli Lahti.
Teollisuustaajama sivukulmille
Vajaa kuusi vuosikymmentä tätä aikaisemmin eli vuodesta 1847 alkaen oli Tammelan syrjäkulmille alkanut nousta teollisuustaajama Ruotsista tulleen Axel Wilhelm Wahrenin perustamana. Wahren oli Jokioisten verkatehtaan vuokraajana tullut siihen tulokseen, että oma tehdas pitää saada. Loimijoessa oli Tammelan puolella puuvillatehtaan tarvitseman käyttövoiman mahdollistava Kuhalan koski, joka pyöritti läheisten talonpoikien myllyä. Puuvillan jalostamisesta alkoi tehtaan mukaan Forssaksi nimetyn taajaman kasvu, ensin hitaammin, sitten yhä rivakammin. Siitähän se sivistyskin…
Forssa-yhtiön puuvillatehtaan johdossa oli väkeä, jolla oli harrastuksena myös musiikki. K.V. Kaukovallan kirjoittama Forssan puuvillatehtaan historia ja erittäinkin Esko Aaltosen kirjoittama Entisajan Forssaa ja sen väkeä käsittelevät yhtiön suosimaa musiikin harrastusta. Niinpä mm. vuonna 1871 yhtiö palkkasi saksalaisen kapellimestari Arno Lohsen, jonka harrastuksen pääpaino oli orkesteritoiminnassa. Lohsen orkesterin ylläpitämiseksi perustettiin Forssa Orchester Förening. Orkesterin menot olivat 1 000 – 1 200 markkaa vuodessa. Tehdasyhtiö antoi 300 markkaa, Wahren itse 200 markkaa ja loput kerättiin konserteista.
Tyhjästä lähdettiin liikkeelle
Kaukovalta kirjoittaa, että Forssan työväestö oli vuodesta 1849 lähtenyt tyhjästä liikkeelle. Pitkään aikaan ei ollut mahdollisuuksia harrastuksiin. Herrasväen puolella oli tällaisiin mahdollisuuksia, sillä monen kotona oli harrastettu musiikkia. Puuvillatehtaan historiassa on kuva vuodelta 1872, jossa poseeraa 13-miehinen, hyvin arvokkaan näköinen orkesteri. Sitten on kuva vuodelta 1901, jos
sa kerrotaan sen esittävän Forssan 15-miehistä orkesteria.
Forssaan vuonna 1862 muuttanut saksalaissyntyinen Rudolf Meyer oli kolmen vuosikymmenen ajan Forssan musiikin liikkeelle paneva voima, hän johti niin orkestereita kuin tehtaanmiesten soittokuntaakin.
Työväkikin oli saanut herätteen musiikkiin, vuodelta 1872 esittää Viksbergin tehtaalaisten 26-miehistä soittokuntaa. Esko Aaltosen teoksessa tunnistetaan samat soittoyhtyeet kuin Kaukovallan teoksessa. Sen lisäksi on kuvat turkkuri A.M. Lindforsin kuusimiehisestä soittokunnasta vuodelta 1895 sekä tehtaanmiesten seitsenmiehisestä soittokunnasta 1900-luvun alussa. Orkesteripuolelta on kuva tehtaalainen Kustaa Adolf Östermanin kuusimiehisestä orkesterista vuodelta 1906. Tehtaanmiesten kvartetti sai toimintaansa vuosittain Meyeriltä 50 markkaa.
Edellä mainittu Östermanin orkesteri hoiti Forssan vuonna 1889 perustetun työväenyhdistyksen soitoista monen vuoden ajan, sillä yhdistykselle perustettu oma orkesteri sulautui pian yhdistyksen torvisoittokuntaan.
Tämän pidemmälle eivät sen paremmin Kaukovalta kuin Aaltonenkaan kirjoittaneet Forssan musiikkielämästä.
Forssan itsenäistyminen
Kasvava Forssan taajama alkoi hiljalleen pyrkiä itsenäisyyteen. Ensimmäiseksi saatiin Forssaan oma seurakunta, joka pääsi aloittamaan toimintansa 1.5.1922 monien vaiheiden jälkeen. Forssaan oli alettu rakentaa kirkkoa jo v. 1915 ja se saatettiin vihkiä käyttöön 15.9.1918. Kehityksen seurauksena Forssasta tuli kauppala vuoden 1923 alusta.
Forssan seurakunnan väkiluku oli kirkonkirjojen mukaan vuoden 1921 lopulla 7 821 henkeä, emäpitäjä Tammelan vastaava luku oli 7 406. On mielenkiintoista todeta, että Hämeenlinnan väkiluku oli 6 810 ja nuorimman kaupungin Lahden 7 020. Nämä luvut on saatu Kansanvalistusseuran tietokalenterista vuodelta 1924.
1900-luvun orkesteritoimintaa
1900-luvun alkupuoli on jäänyt tiedoilta hämäräksi. Forssassa oli kyllä kaksikin soittokuntaa: työväenyhdistyksen ja suojeluskunnan. Orkesterisoittoakin varmaan harrastettiin. Kevyemmän musiikin eli tanssimusiikin puolelta on kylläkin tietoa erilaisista yhtyeistä aina 1920-luvulta alkaen, mutta muiden musiikinhaarojen osalta tällaista yhteenvetoa ei ole saatavissa.
Risto Peltovuori kirjoittaa Forssan historiassa, että Forssan itsenäistyttyä kauppalaksi (v.1923) sen musiikkielämä jatkui lähes entisissä uomissaan sota-aikaan asti.
Forssan Lehti arvioi 1925, että musiikkielämä oli aallonpohjassa niin Forssassa kuin koko maassa. Orkesterimusiikin ainoa edustaja paikkakunnalla oli työväenyhdistyksen orkesteri.
”Forssan Työväenyhdistyksen orkesteri oli vasta vuoden 1925 alkupuolella aloittanut toimintansa seitsemän viulun sekä pianon voimin. Se sai K. Ahlqwistista pitkäaikaisen ja tarmokkaan johtajan. Soittajien määrä kasvoi parissa vuodessa 14:ään. Orkesteri sai taloudellista tukea sekä työväenyhdistykseltä että kauppalalta. Avustukset edellyttivät joitakin ilmaisia esiintymisiä yleisötilaisuuksissa. Kun vuonna 1929 nousi esille kauppalan avustuksen tuntuva nostaminen 15 000 markkaan, asetti kauppala ehdoksi orkesterin nimen yleistämisen Forssan orkesteriksi. Näin tapahtuikin, mutta orkesterin oli silti esiinnyttävä edelleen ilmaiseksi työväenyhdistyksen tilaisuuksissa korvaukseksi maksuttomasta harjoittelupaikasta ja muista eduista. 1930-luvun alussa Forssan orkesterin soittajat antoivat opetusta nuorille viulunsoiton aloittelijoille pientä korvausta vastaan. Pulavuosina 1930-luvun alkupuolella orkesteri joutui vaikeuksiin; sekä työväenyhdistys että kauppala lopettivat tukensa sille. Jopa työväenyhdistyksen varoilla hankitut soittimet oli ainakin jo vuonna 1934 palautettu yhdistykselle. Lisäksi mainitaan orkesterin kannatuksen heikentyneen työväen keskuudessa sen irtauduttua yhdistyksestä… Forssan orkesteri jatkoi vaikeuksista huolimatta vielä 1930-luvun puolimaissa toimintaansa Ahlqvistin johdolla ja kauppaneuvos Julinin myöntämän avustuksen turvin.”
Näin kirjoitti Risto Peltovuori. Se kattoikin kaiken tästä ajasta.
Sota-aika lopetti lähes kokonaan musiikinharrastuksen. Miespuoliset harrastajat olivat enimmäkseen sotapuuhissa ja tanssikielto piti puolestaan huolen, ettei tätä kevyempääkään musiikkia päästy julkisesti esittämään, jos vaikka olisi taitoihmisiä löytynytkin.
Hyvä yritys 1940-luvulla
Sotarähinöiden jälkeen alkoi valtaisa tanssikuume, sillä useamman vuoden pidättelyjen jälkeen oli jäänyt paljon tanssimista rästiin. Erilaisia yhtyeitä syntyi tiuhaan tahtiin, eikä niiltä puuttunut soittotöitä.
Jonkinlaisen suuremman orkesterin saaminen silloiseen kauppalaan oli ollut jo pidemmän ajan usealla taholla toiveena. Kauppalaan perustettiin vuoden 1944 alkupuolella musiikkilautakunta tarkoituksena kaikenlaisen musiikkitoiminnan elvyttäminen. 1930-luvulla nukahtanut Forssan Orkesterin kannatusyhdistys herätettiin henkiin ja Forssan orkesteri pääsi aloittamaan harjoitukset A. Nykäsen johdolla marraskuussa 1945. Seuraavana syyskautena orkesteri aloitti 15-henkisenä Eero Eräpuun johdolla. Orkesterilla oli kannustimena 1947 vietettävät Forssan 100-vuotisjuhlat. Juhliin oli Tauno Pylkkänen säveltänyt kanta
atin, jossa oli myös vaativa orkesteriosuus. Juhlaesiintymisessä orkesteria oli vahvistettu yli kymmenellä ammattisoittajalla.
Harrastus hiipui vähitellen. Niin tämäkin orkesteri painui muistojen joukkoon. Tästä orkesterista ei minulla ole kuvaa eikä paljoa muutakaan omakohtaista kerrottavaa. Harrastin kyllä tähän aikaan itsekin ankarasti musiikkia, mutta tanssisellaista, eikä orkesteriin ollut asiaa mennä kitara kainalossa.
Työväenopisto yrittäjänä
Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen alkoi sitten jälleen tapahtua. Forssan työväenopiston johtoon tuli vuonna 1952 Sakari Linkola, joka musiikkimiehenä alkoi koota soiton harrastajia kokoon. Niitä kertyikin sen verran, että voitiin todeta Forssan työväenopiston orkesterin aloittaneen toimintansa. Sen johtajaksi tuli seuraavana vuonna Olavi Viljanen.
Tähän porukkaan minäkin saatoin tulla mukaan. Nostomies Korpelan sanoin: ”Kun on kerran osattu kotoo hakee”, sillä olin tulevassa anoppilassa Lukanderilla soittokaverini Väinön juttusilla kun Linkola saapui sinne työväenopiston toverikunnan puheenjohtajan Veikko Mikkolan opastamana pestaamaan harrastajamusikantteja tulevaan orkesteriinsa. Pätevöityminen orkesteritoimintaan johtui siitä, että olin kitaransoiton lisäksi hieman harrastellut kontrabasson soittoa oikein nuoteista (bassoklaavista) ja oikein jousen kanssa. Tämä harjoittelu tapahtui kauppalan henkisiin kilpailuihin valmistautumisessa nelimiehisen -nimisen yhtyeen jäsenenä.
No niin, tästähän alkoivatkin omakohtaiset muistelut näistä orkesteripuuhista.
Työväenopiston orkesteri harjoitteli opiston tiloissa vanhassa puutalossa Kartanonkadun varrella. Puitteet olivat vaatimattomat joka sopi hyvin porukan kokoon nähden. Koko tosin vaihteli, parhaimmillaan se oli yhdeksän soittajaa. Hieman huolta aiheutti pianistien vaihtuminen melko taajaan.
Ohjelmisto oli sellaista pienempää salonkiorkesteritavaraa. Sellaista, jota mainitaan viihdemusiikiksi. Mieleen on jäänyt Merikanto-albumit, Bagdadin kalifi ja Heino Kasken Vienankarjalainen rapsodia.
Perussoittajisto pysyi vankasti mukana, joten ei ollut vaaraa orkesterin toiminnan lopahtamisesta. Syy siihen, miksi Työväenopiston orkesterin nimi katosi, oli nimittäin sellainen, että soittajistoa tarvittiin uuden ja suuremman orkesterin rungoksi.
Kaupunginorkesteri syntyy
1960-luku toi vipinää Suomeen. V.1963 seteleistä pyyhittiin pois kaksi nollaa ja uusien kaupunkien perustaminen tuli mahdolliseksi. Forssaan perustettiin musiikinjohtajan virka. Viran haltijaksi tuli Aimo Ritaluoto, jonka tehtäväksi tuli koota Forssan seudun soiton harrastajat yhteen. Forssa muuttui kaupungiksi vuoden 1964 alusta. Silloin perustettiin Forssan kaupunginorkesteri, jossa oli ensimmäisenä vuonna mukana 15 – 17 soittajaa. Orkesteriin saatiin viulisteja siihenastisesta työväenopiston orkesterista ja puhaltajia kaupungin soittokunnasta. Aimo Ritaluoto muutti sitten vuoden kuluttua pois saatuaan kootuksi nämä soittajistot. Välittömästi hänen työtään jatkamaan tuli Hannu Id. Sitten hänen lähdettyään tuli pitkäaikaiseksi musiikinjohtajaksi ja kapellimestariksi vuonna 1968 Tauno Lehtonen.
Risto Peltovuori toteaa Forssan historiassa, että orkesteritoiminnan hengissä pitäminen näyttää olleen jatkuvasti vaikeata. Forssan kaupunginorkesterin nimellä
se tapahtui musiikkiopiston suojissa ja Tauno Lehtosen johdolla 1980-luvulle asti.
Niinpä niin. Suurimmaksi osaksi harrastelijavoimin toimiva orkesteri harjoitteli kerran viikossa, mikä ei ollut suinkaan tarpeeksi kehittymistä ajatellen. Kuitenkin pidettiin vuosittain konsertteja ja itsenäisyyspäivän juhlassa oli aina esiintyminen. Jonkinlaista kannustustakin soittajistolle antoi pieni harjoituspalkkio. Enpä vain muista maksettiinko sitä jatkuvasti.
Musiikkiopisto aloitti toimintansa Forssassa vuonna 1965 ja orkesteri toimi myös oppilaiden harjoitusorkesterina. Musiikkiopiston perustajien eräänä ajatuksena oli, että opistosta tulisi myös paikkakunnan orkesteriin uusia soittajia sellaisista harrastajista, jotka eivät aikoneet ammattimuusikoiksi, mutta musiikkiopiston käyneet muuttivat yleensä jatkamaan opintojaan muualle, joten soittajien lisäystä ei tätä kautta tullut.
Kaupunginorkesterissa pyrittiin myös vaativampien teosten esittämiseen, mutta ne yleensä kariutuivat soittajiston vähyyteen.
Tätä orkesterisoittoharrastusta saatoin jatkaa, kunnes työoloni muuttivat sellaisiksi, että pääsin vain joka toisen kerran harjoituksiin. Tämähän ei käynyt pitkään päisin, joten piti hieman haikeana jättää orkesteri. Saatoin vain todeta, että olinpa ollut kaupunginorkesterin kontrabasson äänenjohtajana melko pitkää. Tämän tittelin annoin itselleni vasta hiljattain havaittuani, että sellainen on olemassa. Ja kyllä minä sen ainoan kontrabasson ääntä johdattelin parhaan kykyni mukaan…
Oli pahaenteistä, kun Tauno Lehtonen ei voinut lisääntyneen työmääränsä jälkeen musiikkiopiston rehtorina enää johtaa orkesteria. Piti ottaa paikkakunnan ulkopuolelta johtaja. Ajan mittaan orkesterin toiminta sitten hiipui ja loppui.
Mitä jäi jäljelle?
Jäljelle jäi tietysti orpoja soittajia. Tässä astui jälleen esiin opisto, jonka nimi oli muutettu kansalaisopistoksi. Siellä alkoivat sitten paikkakunnan amatööriviulistit soittaa jälleen Olavi Viljasen johdolla. Tämäkin soittelu loppui Viljasen mentyä manan majoille.
Opistossa oli viulistien lisäksi toiminut pelimannipiiri. Eläkeläisenä minäkin suunnistin sinne. Koska piirissä oli jo kaksi basistia, aukeni minulle ura nyt harmonin polkijana. Tämä piiri lopetettiin opistosta v.1995 opiston nimen muuttuessa nyt aikuisopistoksi. Pelimannit saivat sentään jatkaa harjoittelua opiston tiloissa.
Forssan Lehdessä oli käyty keskustelua orkesteritoiminnasta, kaivattiin nimittäin viihdeorkesteria. Sitä ei saatu aikaan, mutta Leija Lehtinen kutsui soittajia mukaan johtamansa Kehrät-nimisen kuoron säestäjiksi. Touhusin siellä mukana hyvän tovin, mutta viihdeorkesteria ei siitä syntynyt.
Viime vuosina on silloin tällöin esiintynyt UFO eli Uusi Forssan Orkesteri, pätevinä soittajina mm. musiikkiopiston opettajia. Kunnon musiikkia on siis saatavissa tarpeen mukaan.
Mahtaisikohan joku vielä kaivata sellaista vanhanajan viihdemusiikkia kuin mm. Merikantoalbumeista kumpuavaa? Tai siihen verrattavaa. Aivan kuin työväenopiston orkesterin ohjelmistoa. Sellaista ei nykyisin kuule enää juuri mistään.
Tuomo Väkevä