Nelli Hietala

Nelli Hietala (s. 1981) on kirjailija; kirjallinen nomadi joka on muuttanut Lieksasta Jyväskylän ja Tampereen kautta Hämeenlinnaan. Nelli on kouluttautunut kirjastonhoitajaksi, ja tehnyt kirjoittamisen lisäksi kirjastovirkailijan ja tarjoilijan töitä.

Esikoisromaani 39 astetta luoteeseen (2009) sai kriitikoilta ja muilta lukijoilta kiitosta vähäeleisen vahvasta tunnelmastaan. Novellikokoelma Lintujen käytännöllisyydestä (2011) sai Tampereen kaupungin Luovan kirjallisen työn palkinnon.

Kustantajansa Nemon – sivustolla Nelli Hietala luonnehtii näkemystään kirjoittamisesta ja sen merkityksestä itselleen näin:

”Uskon, että fiktion, taiteen, avulla on mahdollista ymmärtää ihmisiä tavoilla ja tasoilla joita tiede ei koskaan tavoita. Minulle kirjoittaminen onkin eräänlaista pyrkimystä yrittää ymmärtää itseä, ihmisiä, maailmaa. Se on kunnianhimoinen tavoite nähdä aina vain tarkemmin, ymmärtää aina vain syvemmin. Välillä on kuitenkin hyvä tehdä myös jotakin konkreettisempaa, istuttaa vaikka yrttejä, kuokkia kasvimaata.”

Lintujen käytännöllisyydestä

Kirjan tekstit ovat oikeastaan kuin pitkiä pakinoita täynnä riemastuttavia oivalluksia ja omalaatuista huumoria. Lintujen käytännöllisyydestä on itseasiassa yksi novelleista.

Tarinan kertoja toteaa heti aluksi ilmeisen tosiasian: "Ihmiset katoavat helposti." Lauseesta alkaa hillitön, muutaman sivun mittainen vyörytys keinoista, joilla lintujen avulla katoamisia voi eri tavoin estää tai välttää. Tosin ongelmiakin voi syntyä käytännöllisten lintujen takia. Esimerkiksi varpunen ja pöllö eivät välttämättä pidä toisistaan.

Kertoja päätyy lopussa huikeisiin päätelmiin ihmisen omasta kyvykkyydestä lentää, mikä on nykyihmiselle jäänyt hieman vieraaksi.

"Maailman kasvaessa suuremmaksi välimatkat pitenivät, katoamisiin johtavien houkutusten määrä lisääntyi ja yhä useammat ihmiset alkoivat haluta samoihin paikkoihin. Alettiin tarvita yhä suurempia siipiä kantamaan yhä painavampia ihmisiä. Tällöin kehitettiin lentokone."

Omat siivet eivät siis enää riittäneet. Loogista.

39 astetta luoteeseen

Päähenkilönä on kohta 21-vuotias nuori nainen Nerine, joka on vaeltanut äitinsä kanssa ympäri maata töiden perässä. Vuotta pidempää aikaa he eivät ole yhdellä paikkakunnalla viihtyneet tai äiti ei ole.

Kirjan alussa on taas uusi muutto edessä. Kertojana on Nerine:

"Oikeastaan muuttomme oli sattumaa. Sattumaa, kuten edellinenkin muuttomme ja sitä edellinen.

- 39 astetta luoteeseen, äiti sanoi lähtöaamuna."

He saapuivat pieneen merenrantakylään, jonka horisontissa siinsi majakka. Kylä on vihdoin paikka, jonne niin äiti ja tytär vihdoin haluavat jäädä monien vaiheiden kautta, joista kirjassa kerrotaan.

Muutaman kerran Nerine muistelee menneisyyttä. He ovat asuneet mm. asuntovaunussa pellon laidassa, ja tyttösenä Nerine vietti usein aikaansa naapurin sedän luona, joka kertoi hänelle outoja tarinoita. Setä aivasteli jatkuvasti, ja tyttöä ihmetytti mistä se johtui. Setä kertoi mitä jatkuva räkätauti voi aiheuttaa.

"Tarinassa ankara flunssa saa raskaana olevan nuoren naisen ruumiinlämmön nousemaan useaksi viikoksi liki viiteenkymmeneen asteeseen. Naisen nenä vuotaa lakkaamatta. Korkean kuumeen vuoksi nainen on liian väsynyt tehdäkseen työtä tai edes niistääkseen nenäänsä, joten hän ainoastaan makaa sängyssä, minkä seurauksena hän tulee nielleeksi suuret määrät limaa. Lepo ja korkea lämpötila saavat lapsen kehityksen kiihtymäänn, hiukan samaan tapaan kuin lämpimässä, vedottomassa kasvihuoneessa lekotteleva kurpitsa kypsyy syötäväksi huomattavasti aikaisemmin kuin avomaalla sinnittelevä lajitoverinsa. Niinpä tuleva äiti tuskin ehtii huomata olevansa raskaana, kun vauva alkaa jo ponnistella hänestä eroon."

Nerine halusi kuulla naapurin sedän tarinan yhä uudestaan.

Teokset

39 astetta luoteeseen. 2009. ISBN 978-952-5613-99-5

Lintujen käytännöllisyydestä. 2011. ISBN 978-952-240-087-1

Käsipohjaa. 2014. ISBN 978-952-240-241-7