Muistoja Ämyrockista 1970- ja 1980–luvuilta

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 30. maaliskuuta 2017 kello 14.10 – tehnyt Kirjasto (keskustelu | muokkaukset) (Ak: Uusi sivu: "Olin mukana perustamassa Ämyrockia vuonna 1974. Se lähti siitä kun Hämeenlinnassa ei oikein ollut mitään tällaisia festivaaleja, ja sitten oli paikallisia esiintyjiä, jotk...)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

"Olin mukana perustamassa Ämyrockia vuonna 1974. Se lähti siitä kun Hämeenlinnassa ei oikein ollut mitään tällaisia festivaaleja, ja sitten oli paikallisia esiintyjiä, jotka olisivat halunneet päästä esiintymään. Sitten järjestettiin Ämy, jotta olisi joku tapahtuma Hämeenlinnassa.

Vaikea sanoa, miten kauan asiaa suunniteltiin. Kyllä siinä jonkun aikaa meni, mutta sitten ruvettiin hommiin. Kaikki tehtiin talkoohengessä, kukaan ei saanut mitään maksua. Noin kaksi-kolmekymmentä henkeä porukassa oli.

Festarin nimen keksi joukon puuhamiehen Olli Väänäsen isä, Heikki Väänänen. Se vaan sanoi, että pankaa nimeksi Ämy, ja se sai kannatusta. Logon suunnitteli Heikki Sauri.

Esiintyjät olivat aluksi enimmäkseen paikallisia, mutta Kari Peitsamo oli avajaisissa, ja minun mielestäni se on ollut mukana joka vuosi, ainakin silloin 70-luvulla ja vielä 80-luvullakin. Se oli sellainen vakioesiintyjä. Paikallisia oli tosiaan suurin osa silloin alussa, mutta sitten sana kiiri ja saatiin vähän nimekkäämpiäkin, jotka vetivät. Juicekin oli siellä ja Alatalon Mikko.

Alkuaikoina, olikohan se kahtena ekana vuonna Ämy oli kaksi kertaa kesässä, mutta sitten siitä tuli tällainen yksi tapahtuma. Maksuttomuus oli tärkeä juttu alusta asti, haluttiin, että se oli ilmainen.

Festareiden tunnelma oli hirveän hyvä sekä yleisöllä että lavan takana puuhaavilla. Kaikki olivat hyvällä mielellä mukana. Puffetissa myytiin kahvia, teetä ja pullaa, siitä saatiin vähän tuloja. Kyllä, siellä oli hyvä fiilis.

Kävijät olivat yleensä melko nuoria, siinä viidestätoista kolmeenkymppiin. Mutta kaupunginpuisto, jossa se tapahtuma oli, on ulkoilupaikka, ja siellä oli vanhempia ihmisiä ulkoilemassa ja he saattoivat tulla katsomaan, mitä tapahtuu. Sinne voi tulla kuka vaan. Ohikulkijakin saattoi poiketa, sillä laululavan kenttä ei ollut mitenkään aidattu.

Muistan yhden sattumuksen ihan alkuvuosilta, taisi olla ensimmäinen tai toinen kerta. Puffettitarpeita oli viety edellisenä päivänä varastoon. Säilytyspaikat olivat siinä katoksessa, jossa oli vaja sitä varten. Jotkut varkaat sitten keksivät, että siellähän on Ämyrock ja hakeneet limsaa ja jotain sellaista. Seuraavalla kerralla järjestettiinkin sitten niin, että paikalla oli yövartijoita.

Lavoja oli yksi vaan ja sitten se katos, ei muuta. Yleisö enimmäkseen seisoskeli siinä hiekkakentällä, nurmikolla jotkut istuskelivat ja sitten lipputangon luona on niitä istumapaikkoja vähän. Penkkejä ei erikseen sinne tuotu. Mitään piknikhenkisyyttä ei ollut, ei siellä juurikaan syöty. Tultiin ihan nimenomaan musiikkia varten, ei ollut oheisjuttuja.

Silloin 70-luvulla olin Ämyrockissa joka kerta. Sitten tuli vähän väliä, viimeksi kävin siellä 80-luvulla, taisi olla 1983. Festari oli silloin pysynyt suurin piirtein samanlaisena, tunnelma ja semmoinen. Väkimäärä oli kyllä kasvanut. Ensimmäisillä kerroilla siellä oli vaan kourallinen ihmisiä. Silloin kun 80-luvulla siellä kävin, ihmisiä oli jo hirveästi. Niitä tuli jo Helsingistä asti. Kenttä oli aivan täynnä. Se on varmaan se maine joka kasvoi ja vetää. Jossain vaiheessahan oli niin, että kysyttiin, pääseekö esiintymään. Kari Peitsamolla oli varmaan jotain tekemistä siinä, hän houkutteli muitakin. Ja silloin alkuaikoina jotkut hämeenlinnalaiset perustivat bändin ihan sen takia, että pääsivät esiintymään Ämyyn.

Me oltiin kyllä tosi innokkaita silloin perustamisvaiheessa, porukkaa oli paljon ja saatiin äkkiä se aikaiseksi. Haluttiin niin jotain tapahtumaa Hämeenlinnaan. Silloin oli vaan Ruisrock ja Pori Jazz, ei ollut mitään vastaavia. Sitä minä vaan ihmettelen, että se on vieläkin pystyssä."

Nainen, s. 1957, Hämeenlinna