Ero sivun ”Muistelua Mustialasta” versioiden välillä
(Ak: Uusi sivu: "Tulin tänne evakoksi vuonna 1946. Asuimme isäni ja kahden setäni kanssa Isoniityn sivutilalla. Kävin Myllykylän kansakoulua. Välillä menimme seitsemältä arestiin koko sak...) |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (Yhtä välissä olevaa versiota samalta käyttäjältä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
"Tulin tänne evakoksi vuonna 1946. Asuimme isäni ja kahden setäni kanssa Isoniityn sivutilalla. Kävin Myllykylän kansakoulua. Välillä menimme seitsemältä arestiin koko sakki. Kuri pysyi kuitenkin hyvänä. En muista paikallisten poikien pahemmin kiusanneen evakkoja. Kuitenkin Mustialan kartanon vaiheilla postia hakiessa paikallisen muonamiehen pojat tekivät vähän kiusaa esimerkiksi ottamalla kiinni polkupyörän takahäkistä ja nostamalla sen ilmaan, jottei päässyt polkemaan minnekään. Muistaakseni isä tai setä kävi pitämässä pojille hieman komentoa ja homma rauhoittui. Pyrimme kuitenkin välttämään kulkemasta suorinta tietä Kyttöläntien kautta vaan kiersimme hieman pidemmän reitin. Pojat eivät varsinaisesti vaanineet, mutta kyttäilivät meitä evakkopoikia joissain nurkissa.<br /> | "Tulin tänne evakoksi vuonna 1946. Asuimme isäni ja kahden setäni kanssa Isoniityn sivutilalla. Kävin Myllykylän kansakoulua. Välillä menimme seitsemältä arestiin koko sakki. Kuri pysyi kuitenkin hyvänä. En muista paikallisten poikien pahemmin kiusanneen evakkoja. Kuitenkin Mustialan kartanon vaiheilla postia hakiessa paikallisen muonamiehen pojat tekivät vähän kiusaa esimerkiksi ottamalla kiinni polkupyörän takahäkistä ja nostamalla sen ilmaan, jottei päässyt polkemaan minnekään. Muistaakseni isä tai setä kävi pitämässä pojille hieman komentoa ja homma rauhoittui. Pyrimme kuitenkin välttämään kulkemasta suorinta tietä Kyttöläntien kautta vaan kiersimme hieman pidemmän reitin. Pojat eivät varsinaisesti vaanineet, mutta kyttäilivät meitä evakkopoikia joissain nurkissa.<br /> | ||
Vaimoni kotitilalla oli suuri makasiini, jonne heinäkuormia kaadettaessa oli pudotusta alas noin neljä metriä. Heiniä oli heinäkasan päällä levittelemässä kaksi henkilöä. Kahden metrin levyisellä ajosillalla hevonen täytyi ottaa pois valjaista. Kerran kävi kuitenkin niin, että hevonen söi sillalla heinää ilman valjaita. Äkkiä hevonen astui harhaan ja putosi ainakin pari metriä alas heinäkasaan.<br /> | Vaimoni kotitilalla oli suuri makasiini, jonne heinäkuormia kaadettaessa oli pudotusta alas noin neljä metriä. Heiniä oli heinäkasan päällä levittelemässä kaksi henkilöä. Kahden metrin levyisellä ajosillalla hevonen täytyi ottaa pois valjaista. Kerran kävi kuitenkin niin, että hevonen söi sillalla heinää ilman valjaita. Äkkiä hevonen astui harhaan ja putosi ainakin pari metriä alas heinäkasaan. Tarvitsimme kaikki kylän miehet talkoisiin hevosen nostamiseksi. He kantoivat avuksi lankkuja ja kasasivat heiniä. Työtä riitti tunneiksi, mutta lopulta hevonen saatiin takaisin ylös vinttisillalle. <br /> | ||
Tultuamme tänne evakoksi, kesät olivat tavattoman kuivia. Jouduimme ajamaan Mustialan kartanosta vettä isolle niitylle. Setäni oli tehnyt hevoskärryihin suuren saavin, johon mahtui noin 400 litraa vettä. Lisäksi kärryissä oli mukana lukuisia maitotonkkia. Mustialasta pikatielle päin oli kaivo käsipumppuineen. Kaivosta ei koskaan loppunut vesi. Ajoimme naapurini kanssa vettä vuoropäivin. Karjalle oli oma kaivo, mutta sen vesi ei soveltunut ruoanlaittoon. Kaikkien astioiden täyttämisessä oli aika homma, sillä vettä kertyi noin 500-600 litraa kerralla. Myöhemmin tilanhoitaja antoi luvan ottaa vettä Mustialan vesijohtoverkosta vanhan tallirakennuksen seinässä olevasta kraanasta. Se helpotti asioita, vaikka matka hieman pitenikin."<br /> | Tultuamme tänne evakoksi, kesät olivat tavattoman kuivia. Jouduimme ajamaan Mustialan kartanosta vettä isolle niitylle. Setäni oli tehnyt hevoskärryihin suuren saavin, johon mahtui noin 400 litraa vettä. Lisäksi kärryissä oli mukana lukuisia maitotonkkia. Mustialasta pikatielle päin oli kaivo käsipumppuineen. Kaivosta ei koskaan loppunut vesi. Ajoimme naapurini kanssa vettä vuoropäivin. Karjalle oli oma kaivo, mutta sen vesi ei soveltunut ruoanlaittoon. Kaikkien astioiden täyttämisessä oli aika homma, sillä vettä kertyi noin 500-600 litraa kerralla. Myöhemmin tilanhoitaja antoi luvan ottaa vettä Mustialan vesijohtoverkosta vanhan tallirakennuksen seinässä olevasta kraanasta. Se helpotti asioita, vaikka matka hieman pitenikin."<br /> | ||
Versio 23. marraskuuta 2016 kello 13.44
"Tulin tänne evakoksi vuonna 1946. Asuimme isäni ja kahden setäni kanssa Isoniityn sivutilalla. Kävin Myllykylän kansakoulua. Välillä menimme seitsemältä arestiin koko sakki. Kuri pysyi kuitenkin hyvänä. En muista paikallisten poikien pahemmin kiusanneen evakkoja. Kuitenkin Mustialan kartanon vaiheilla postia hakiessa paikallisen muonamiehen pojat tekivät vähän kiusaa esimerkiksi ottamalla kiinni polkupyörän takahäkistä ja nostamalla sen ilmaan, jottei päässyt polkemaan minnekään. Muistaakseni isä tai setä kävi pitämässä pojille hieman komentoa ja homma rauhoittui. Pyrimme kuitenkin välttämään kulkemasta suorinta tietä Kyttöläntien kautta vaan kiersimme hieman pidemmän reitin. Pojat eivät varsinaisesti vaanineet, mutta kyttäilivät meitä evakkopoikia joissain nurkissa.
Vaimoni kotitilalla oli suuri makasiini, jonne heinäkuormia kaadettaessa oli pudotusta alas noin neljä metriä. Heiniä oli heinäkasan päällä levittelemässä kaksi henkilöä. Kahden metrin levyisellä ajosillalla hevonen täytyi ottaa pois valjaista. Kerran kävi kuitenkin niin, että hevonen söi sillalla heinää ilman valjaita. Äkkiä hevonen astui harhaan ja putosi ainakin pari metriä alas heinäkasaan. Tarvitsimme kaikki kylän miehet talkoisiin hevosen nostamiseksi. He kantoivat avuksi lankkuja ja kasasivat heiniä. Työtä riitti tunneiksi, mutta lopulta hevonen saatiin takaisin ylös vinttisillalle.
Tultuamme tänne evakoksi, kesät olivat tavattoman kuivia. Jouduimme ajamaan Mustialan kartanosta vettä isolle niitylle. Setäni oli tehnyt hevoskärryihin suuren saavin, johon mahtui noin 400 litraa vettä. Lisäksi kärryissä oli mukana lukuisia maitotonkkia. Mustialasta pikatielle päin oli kaivo käsipumppuineen. Kaivosta ei koskaan loppunut vesi. Ajoimme naapurini kanssa vettä vuoropäivin. Karjalle oli oma kaivo, mutta sen vesi ei soveltunut ruoanlaittoon. Kaikkien astioiden täyttämisessä oli aika homma, sillä vettä kertyi noin 500-600 litraa kerralla. Myöhemmin tilanhoitaja antoi luvan ottaa vettä Mustialan vesijohtoverkosta vanhan tallirakennuksen seinässä olevasta kraanasta. Se helpotti asioita, vaikka matka hieman pitenikin."
Mies, s. 1936