Ero sivun ”Mauno Hartman” versioiden välillä

Häme-Wikistä
imported>Mtaavila
Ei muokkausyhteenvetoa
imported>Mtaavila
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 13: Rivi 13:


Rohkeasti omaa tietään kulkevaan taiteilijaan, joka oli imenyt itseensä italialaisen temperamentinkin, oli jäykkien suomalaisten toisinaan vaikea suhtautua, mutta luja usko on vienyt läpi harmaan puun. ”Töitäni on museoissa ja kokoelmissa. Olen veistänyt, hakannut, polttanut, patinoinut ja maalannut, kantanut hirsiä, koonnut, kuljettanut ja purkanut viisikymmentä vuotta. Työ on minulle tapa elää niin kuin syöminen ja hengittäminen, välttämätön. - - En selittele töitäni, uskon, että ne puhuvat itse. Toisten asia on arvioida, miten olen onnistunut.”
Rohkeasti omaa tietään kulkevaan taiteilijaan, joka oli imenyt itseensä italialaisen temperamentinkin, oli jäykkien suomalaisten toisinaan vaikea suhtautua, mutta luja usko on vienyt läpi harmaan puun. ”Töitäni on museoissa ja kokoelmissa. Olen veistänyt, hakannut, polttanut, patinoinut ja maalannut, kantanut hirsiä, koonnut, kuljettanut ja purkanut viisikymmentä vuotta. Työ on minulle tapa elää niin kuin syöminen ja hengittäminen, välttämätön. - - En selittele töitäni, uskon, että ne puhuvat itse. Toisten asia on arvioida, miten olen onnistunut.”
[[Tiedosto:Hartman1.jpg|pienoiskuva]]
[[Tiedosto:Hartman2.jpg|pienoiskuva]]
[[Tiedosto:Hartman3.jpg|pienoiskuva]]


== Lisälähteet ==
== Lisälähteet ==
Rivi 18: Rivi 25:
*Minä Manu Hartman, kuvanveistäjä, Mauno Hartmanin säätiö 2005.
*Minä Manu Hartman, kuvanveistäjä, Mauno Hartmanin säätiö 2005.


[[Tiedosto:Hartman1.jpg|pienoiskuva]]


[[Tiedosto:Hartman2.jpg|pienoiskuva]]
[[Tiedosto:Hartman3.jpg|pienoiskuva]]


[[Luokka:Kuvataiteilijat|Hartman, Mauno]]
[[Luokka:Kuvataiteilijat|Hartman, Mauno]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]]

Versio 13. helmikuuta 2014 kello 12.00

(s. 1930)

Turussa syntynyt kuvanveistäjä ja taidemaalari on asunut Hollolassa vuodesta 1966.


Mauno Hartmanin suuria puuveistoksia on runsaasti nähtävillä Lahdessa: kaupunginteatterissa kaksi, verotoimistossa, Lotilan koululla ja kauppakeskus Trion Sampo-konttorissa kussakin yksi. Satamakadulla Sibeliustalon luona on ’Troijan hevonen’ ja itse Sibeliustalossa pysyvästi yli 30 Hartmanin työtä. ”Olen ylpeä asemastani talon nimikkotaiteilijana. Kesällä 2005 Sibeliustalon ja Taidemuseon kanssa järjestämäni suuri näyttely oli tähänastisen urani huipentuma; Metsähalliin, Puusepänverstaaseen ja Puusepän saliin oli sijoitettu yli sata teostani puolen vuosisadan ajalta.”

Hartman opiskeli Ateneumissa vuosina 1950-54 sekä Perugian ja Venetsian taideakatemioissa 1957-59. Lahteen hänet toi (tuolloin tulevan) vaimon saama lehtorin virka 60-luvun puolivälissä. Ensimmäisillä suurilla hirsitöillään mielenkiintoa Turussa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä herättänyt Hartman alkoi vakiintua myös taiteilijana. Ensimmäinen näyttely Lahden Taidemuseossa oli vuonna 1970.

Läpi harmaan puun

Mauno Hartmanin henkilöhistoriasta antaa hänen kirjansa eloisan kuvan. Selvittyään Ateneumin karsinnoista hän ilmoittautui aluksi keramiikkakurssille. ”Huomasin kuitenkin melko pian, ettei se ollut varsinainen alani, ja otin mukaan kuvanveiston. Muovailin elävää mallia, tein ornamentteja ja sain kokemusta monumenteista. - - Sain täysin klassisen koulutuksen.” Hirsiveistoksiin häntä innoitti puoliksi purettu hirsitalo Turussa 1950-luvun lopulla: ”Näin sen täysin abstraktina konstruktiona”.

Rohkeasti omaa tietään kulkevaan taiteilijaan, joka oli imenyt itseensä italialaisen temperamentinkin, oli jäykkien suomalaisten toisinaan vaikea suhtautua, mutta luja usko on vienyt läpi harmaan puun. ”Töitäni on museoissa ja kokoelmissa. Olen veistänyt, hakannut, polttanut, patinoinut ja maalannut, kantanut hirsiä, koonnut, kuljettanut ja purkanut viisikymmentä vuotta. Työ on minulle tapa elää niin kuin syöminen ja hengittäminen, välttämätön. - - En selittele töitäni, uskon, että ne puhuvat itse. Toisten asia on arvioida, miten olen onnistunut.”

Hartman1.jpg
Hartman2.jpg
Hartman3.jpg


Lisälähteet

  • Minä Manu Hartman, kuvanveistäjä, Mauno Hartmanin säätiö 2005.