Leppäniemen kartano

Leppäniemen kartano sijaitsee Hämeenlinnassa Hauholla Portaan kylässä.

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.19704" lon="24.59324">Leppäniemen kartano</marker> </widget>

 

Leppäniemen kartano on muodostunut säätyläiskartanoksi 1600-luvulla. Kartano on entinen Alhaisten rustholli, ja sen hankki vuonna 1617 omistukseensa linnankirjuri Erik Henrikinpoika, Lehdesmäen omistaja. Kartanoa hallitsi hänen jälkeensä Johan Erikinpoika.Vuonna 1665 tilan peri hänen poikansa Johan. Vuonna 1698 molemmat tilat myytiin orvoksi jääneiden perillisten puolesta kirkkoherra Johannes Gååsmanille, jonka tytär Elisabet ja tämän puoliso, kirkkoherra Jonas Streng, peri Leppäniemen. Jonas Strengin toisesta avioliitosta vuonna 1760 syntynyt pojantyttärensä tytär Regina peri tilan ja asui siellä saksalaisen puolisonsa, välskäri Georg Wilhelm Schreckin kanssa 1800-luvun puolelle asti.

Leppäniemen rusthollin päärakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1730- tai 1770-luvulla. Nykyisen klassistisen asunsa se sai vuonna 1934, jolloin se korotettiin kaksikerroksiseksi. Pihaa rajaava toinen asuinrakennus on vuodelta 1900. Puistomaisessa pihassa on lisäksi tiilinen pakarirakennus 1800-luvun lopulta. Tien varrella sijaitseva aitta on vuodelta 1777. Lähellä vanhaa rakennusryhmää on uusi, matala asuinrakennus.

Muinaismuistoja 

Leppäniemen tilan kaunis maisema on osa valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä. Leppäniemessä on muinaisalueita, kuten lääninhallituksen päätöksellä suojeltu Arkiomaan ikihongikko. Leppäniemen länsipuolella kohoaa Utterinvuori, joka näkyy kauas yli Iso-Roineen selän. Utterinvuori on vanha rajapaikka, ja sen vanha nimi oli Kenkivuori tai Tupsumännynvuori. Kenki-sana viittaa vanhaan lahjaa tarkoittavaan sanaan "kenkki", jota Agricola käytti kuvaamaan juoman kaatamista, siis myös uhrijuoman. Utterinvuoren korkeimmalla kohdalla oli satoja vuosia vanhaksi oletettu, vuonna 1934 palanut Tupsumänty, joka on ollut muinoin palvonnan kohde. Vuorelle nousijan oli iskettävä männyn kylkeen raudanpala tai haudattava metallia sen juurelle. Tupsumännyn kyljessä oli nähtävissä 24 uhrirautaa, ja sadan reiän pohjalla oli rautaa ja kaarnan alla lukematon määrä vanhempia reikiä. Kristinuskon tultua kerrottiin Neitsyt Maarian istuneen marianpäivän aamuina männyn oksilla.

Lähteet

Hauhon, Luopioisten ja Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1

Hauhon historia. Toim. Anneli Mäkelä-Alitalo. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9