Kustaa Vivolin

Kaasumies Kustaa Simonpoika Vivolin (8. huhtikuuta 1830 - n. 1900) oli tunnettu Kehräämön työyhteisössään äärimäisestä skeptisyydestään: hän ei uskonut mm. hehkulamppuun herrojen metkuna, eikä Maan kiertävän Aurinkoa, sillä hänen mukaansa tällöin kaasuhuoneen oven pitäisi aika-ajoin osoittaa myös herroihin ("komessorootiin") päin, eikä aina työväkeen (Talsoilaan). Hänen suhtautumisensa hehkulamppuun on dokumentoitu muutamassa lähteessä, ehkä parhaiten Esko Aaltosen teoksessa "Entisajan Forssaa ja sen väkeä I":

Eräänä päivänä 1888 pykmestari Hällström sanoi vanhoille kaasimiehille Vivolinille ja Lönnrotille, että he jo joutavat mennä pannuineen. Ohhoh! Miehet olivat vuosikymmeniä olleet vartiopaikallaan ja pitivät laitoksiaan niin tärkeinä, ettei koko tehdas tulisi toimeen ilman niitä ja heitä. Eivätkä he millään uskoneet, kun Hällström selitteli, että nyt otetaan käyttöön sähkövalo, joka oli semmoista ja semmoista. Vivolin tokaisi vastaan nuo muistettavat ja monta kertaa toistetut sanat: “Se on valhe, että tyhjä palaa!” Mutta aika kului elokuuhun, niin jopa ihmiset kävivät ihmettelemään, kun Forssan puolella ensi kerran sähkövalot hohtivat. – “No, Vivolin”, kysyi Hällström, “palaakos tyhjä?” ja pani samalla Vivolinin tarttumaan sähkökoneeseen siten, että tämä sai täräyksen. “Jokos nyt uskot?” – “Ei niistä herrain metkuista tiedä”, vastasi vanha loukkaantunut kaasimies. “Ei se kuumota eikä lämmitä, mutta kyllä vaan valaisee.”

Lähteitä

Aaltonen, Esko: Entisajan Forssaa ja sen väkeä I. Forssa 1984. s. 220-221 ([1])

Gustaf Simonsson Wivolin. Geni. ([2])