Kurkijärven kartano

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 12.59 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

Kurkijärven kartano on Kurkijärven kylässä Lammilla.

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.03302" lon="24.93229">Kurkijärvi</marker> </widget>


Kurkijärven kylä

Kurkijärven kylä on mainittu asiakirjoissa ensi kerran vuonna 1374, joten seutu on ilmeisesti asutettu jo 1300-luvun kuluessa. Vuonna 1384 kurkijärveläinen Mielitty riiteli rajoista saloislaisten kanssa. Käräjäpaikkana kylä on ollut vuonna 1492, ja lautamiehinä toimivat muun muassa Antti ja Lasse Lassenpoika. Vuoden 1539 maakirjassa Kurkijärvellä oli kuusi taloa ja 1600-luvulla kylässä oli 14 talonpoikaistaloa, joista suurin osa oli autiona tai veronmaksukyvyttömänä.

Kurkijärven kulttuurimaisema on valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö. Kurkijärven kylämaisemaan liittyy Kurkijärven kartano englantilaistyylisine puistoineen. Kartanon puinen, empiretyylinen päärakennus on todennäköisesti rakennettu 1840-luvulla. Talouspihan puolella on kaksi vanhaa työväen asuinrakennusta. 

Kurkijärven kartano

Kurkijärven kartano on uutta rälssiä ja nuorin Lammin kartanoista. Vuonna 1621 kylä lahjoitettiin luutnantti Peter Brömsille, joka aateloitiin vuonna 1622. Hänen nimekseen tuli Mannerhielm, mutta suku käytti myös nimeä Manhielm. Hän sai vuonna 1624 tilat perinnöllisiksi, ja vuonna 1626 hänen leskensä Margareetta Qvaase sai ne läänityksekseen. Liivinmaalaisen kenraalin tytär Margareetta Qvaase solmi toisen avioliiton ratsumestari Svante Rosenstrålen kanssa, ja he asuivat joitakin vuosia Kurkijärvellä. Lammilla he saivat pojan Libertin ja kaksi tytärtä, joista yksi on haudattu Lammin kirkkoon. Tytär Margareetta meni naimisiin eversti Klaus Ugglan kanssa. Kurkijärven rälssitilan omistaja, balttilaista syntyperää oleva Margareetta ja miehensä Svante suhtautuivat suomalaisiin lampuoteihin kuin maaorjiin, vaikka näiden asema oli lähes sama kuin kruunulle veroa maksavilla talonpojilla. He joutuivat usein käräjille sopimusveroa maksavien lampuotiperheiden kanssa, ja jälkimmäiset yleensä hävisivät.

Svante Rosenstrålen kuoleman jälkeen vuonna 1663 jaettiin Kurkijärven rälssin kahdeksan jäljellä olevaa taloa. Margareetta ja Klaus Uggla perivät Kurkijärven sekä osan Vanhaakartanoa, mutta he asuivat ja kuolivat Pohjan pitäjän Brödtorpin kartanossa. Ugglan leski myi osan Kurkijärveä vuonna 1679 luutnantti Carl Booselle, mutta varsinainen kartano jäi Stackelbergin suvulle. Majuri Gustaf Romanovitz sai velkaantuneen kartanon vuonna 1685 ja hän osti myös Booselta Kurkijärven ratsutilan. Jo vuonna 1690 kihlakunnantuomari Erik Bosin osti kartanon, ja hänen jälkeläisillään se oli 1800-luvun loppupuolelle asti. Poika, luutnantti Pauli Bosin oli toistakymmentä vuotta sotavankina Tobolskissa, mutta vuoden 1724 jälkeen hän ryhtyi viljelemään kartanoa. Hänen vaimonsa oli Uppsalan pormestarin tytär Rebekka Herkepaeus. Pauli Bosin kuoli Kurkijärvellä vuonna 1741, ja hänet haudattiin Lammin kirkkoon. Vaimo kuoli vuonna 1767.

Bosinien poika, Erik Johan Bosin (1728 - 1788) erosi luutnanttina armeijasta ja asui Kurkijärvellä vaimonsa Gertrud Maria Andersinin sekä kuuden pojan ja kolmen tyttären kanssa. Leski Gertrud hoiti tilaa jonkin aikaa, mutta 1790-luvulla sitä hoiti vävy, sotakomissaari Aadolf Floor. Vuodesta 1795 Kurkijärveä hoiti sisaren kuoleman jälkeen Bosinin poika, kapteeni Jacob Daniel Bosin, joka erosi armeijasta vuonna 1817. Hän oli naimaton, mutta hänen nimissään oli useita aviottomia lapsia. Jacob Bosin kuoli Kurkijärvellä vuonna 1838.

Jacob Bosinin jälkeen kartanoa isännöi vänrikki Karl August Daniels Bosin (1838 - 1856). Hänen leskensä meni naimisiin kruununvouti Karl Johan Palmgrenin kanssa, ja pariskunta hallitsi tilaa vuoteen 1886. Kurkijärven osti silloin herastuomari Kustaa Krouvila, joka otti nimekseen Kurkijärvi. Vuodesta 1924 tilanomistajaksi tuli Bruno Vallinheimo, joka toimi muun muassa maanviljelysseuran konsulenttina, julkaisi maanviljelysalan julkaisuja, oli kunnanvaltuuston jäsen ja maataloustuottajien, hevosystävien seuran ja Lammin metsänhoitoyhdistyksen puheenjohtaja.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Lammin pitäjän historia I. Kirj. A. Virmala ja P. Ruotsalainen. Hämeenlinna 1972. ISBN 951-95061-0-1

Lammin pitäjän historia II. Kirj. Martti Pänkäläinen. Jyväskylä 2001. ISBN 951-95061-6-0

Suomen maatilat. II osa. Hämeen lääni. Porvoo 1931