Ero sivun ”Kerttu-Kaarina Suosalmi” versioiden välillä
imported>Mtaavila |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| (5 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
[[Tiedosto:Suosalmi.jpg|pienoiskuva|Kerttu-Kaarina Suosalmi]] | [[Tiedosto:Suosalmi.jpg|pienoiskuva|Kerttu-Kaarina Suosalmi|alt=]] | ||
<br/> | <br/> | ||
Suosalmi-Karden, Kerttu Kaarina | Suosalmi-Karden, Kerttu Kaarina | ||
| Rivi 87: | Rivi 87: | ||
<br/> | <br/> | ||
<br/> Tule takaisin Menninkäinen! Otava 1961. | <br/> Tule takaisin Menninkäinen! Otava 1961. | ||
== Lähteet == | == Lähteet == | ||
| Rivi 104: | Rivi 96: | ||
<br/> | <br/> | ||
[[Luokka:Kirjailijat|Suosalmi, Kerttu-Kaarina]] | [[Luokka:Kirjailijat|Suosalmi, Kerttu-Kaarina]] | ||
[[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | [[Luokka:Botin lisäämät sivut]] | ||
[[Category:Päijät-Häme-wiki]] | |||
Nykyinen versio 29. toukokuuta 2023 kello 09.29
Suosalmi-Karden, Kerttu Kaarina
s. 1921 Lahti
k. 2001 Hämeenkoski
Tietoa kirjalijasta
Proosaa, runoja ja näytelmiäkin kirjoittanut Suosalmi pääsi ylioppilaaksi vuonna 1943 ja valmistui sosionomiksi vuonna 1946. Lisäksi hän suoritti opintoja Helsingin yliopistossa.
Hän työskenteli opettajana ennen ryhtymistään ammattikirjailijaksi.
Kerttu-Kaarina Suosalmi sai valtion kirjallisuuspalkinnon vuosina 1970, -77, -83 ja -89, Hämeen läänin taidepalkinnon 1970, Suuren Suomalaisen Kirjakerhon palkinnon, Gummeruksen Kaarlen päivän palkinnon vuonna 1989 sekä Aleksis Kiven palkinnon vuonna 1993.
Teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 2. Kerttu-Kaarina Suosalmi on kuvannut lapsuutensa kotikaupunkia Lahtea:"Minun lapsuuteni maisema oli pikkukaupungin idylli. Turvallinen talo, suuri piha puineen, nurmikkoineen, lehtimajoineen. Sen vieressä vanha asema balkongeineen, platformeineen, asemamiehineen, kasööreineen, junanlähettäjineen, järjestelyvetureineen, joista toinen oli nimeltään Kukko ja toinen Kana. Siihen liittyi Loviisan pikkurata suloisine niittykukkapenkereineen. Asemapäällikkö Lundgrenin porsas, jolla oli sininen sillkirusetti kaulassa. Asematori, siinä muutama issikka, johon äitini usein hätäpäissään heittäytyi kun oli myöhästymässä koulusta. Harju, jolla oli hautausmaa . . . Siihen liittyi Gustavssonin limonaditehdas, pitkä talo, jonka pihassa syreenien keskellä kuormattiin juomakoreilla tukevan hallavaharjaisen tamman rattaita. . . Lahdessa pikkukaupunkina oli vanhaa vuosisadan vaihteen jälkeen syntynyttä teollisuutta. Se oli kasvanut tasaisesti kaupungin myötä. Nyt syntyi humauksessa uusi. Kasvumuutoshan on sinänsä positiivinen asia, mutta silloin kun se tapahtuu liian nopeasti, kun se alkaa vapisuttaa perustuksia, horjuttaa balanssia. Kun kaupunki joutuu henkiseen sekasortoon pitkäksi aikaa, silloin se on pahasta. Eikä tämä kaupunki ole vieläkään aivan toipunut."
Suosalmen lapsuuteen liittyy olennaisesti kesäinen elämä veden äärellä Päijänteellä. Tyttö alkoi jo pienenä liikkua hyvin itsenäisesti vesillä ja luonnossa. Isä oli intohimoinen purjehtija, ja äiti oli viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa meren rannalla, joten kiintymys vesielementtiin oli yhteinen koko perheelle. . .
Suosalmi aloitti luku- ja kirjoitusharrastuksensa erittäin varhain. Jo viidennen ikävuoden tienoilla hän kirjoitti runoja, kahdeksanvuotiaana hän osasi Koskenniemen Kootut-runot ulkoa, kymmenvuotiaana hän luki ensimmäisen kerran Tolstoin Anna Kareninan. . . Suosalmi on siis kirjoittanut lapsuudestaan saakka, vaikkei koskaan ajatellutkaan ryhtyvänsä kirjailijaksi. Pääasiassa hän kirjoitti runoja, päiväkirjat täyttyivät proosatekstistä.
(Lassila, Eija, 1984)
Juhani Salokanteleen (2001) mukaan Suosalmea luonnehti kirjailijana ja ihmisenä harvinaisen välittömänä ja intensiivisenä pysynyt suhde nuoruuteen.
Kerttu-Kaarina Suosalmi julkaisi myös kuusi kirjaa lapsille ja nuorille sekä kirjoitti elokuva- ja tv-käsikirjoituksia ja näytelmiä, joita on esitetty mm. Kansallisteatterissa.
Tuotanto
Romaanit
Tehtävä VPT. Nuorisoromaani. Otava 1963.
Neitsyt. Otava 1964.
Nyt saapuu Annamaria. Otava 1965.
Hyvin toimeentulevat ihmiset. Otava 1969.
Venematka. Otava 1974.
Tummelin kevät. Gummerus 1976.
Jeesuksen pieni soturi. Uusi kirjakerho 1977.
Onnen metsämies. Gummerus 1982.
Ihana on Altyn-köl. Gummerus 1988.
Runot ja novellit
Melanmitta. Runoja. Otava 1950.
Meren Maaria. Runoja. Otava 1952.
Synti. Kaksi novellia. Otava 1957.
Rakas rouva. Gummerus 1979.
Kenkää suurempi jalka. Novellikokoelma. Gummerus 1992.
Näytelmät ja kuunnelmat
Uudenkuun juhla eli Tarinoita vanhasta talosta: äänilevy. Otava 1959.
Vanha morsian. 1978.
Satahampaiset. Kaksi näytelmää. Gummerus 1981.
Saari joka liikkuu. Kustannus oy Teatteri 1986.
Omien teosten käännökset
unkarin kielelle:
Onnen metsämies, 1986
Rakas rouva, 1992
viron kielelle:
Hyvin toimeentulevat ihmiset,1978
Onnen metsämies, 1995
Muutuotanto
Uudenkuun juhla eli Tarinoita vanhasta talosta. Otava 1955.
Sadun lintu ja Takkutukka. Otava 1960.
Tule takaisin Menninkäinen! Otava 1961.
Lähteet
- Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 665-666.
- Miten kirjani ovat syntyneet 2. WSOY 1980, s. 170-171.
- Lassila, Eija. Kerttu-Kaarina Suosalmen romaanien maailmankatsomus. Oulun yliopisto. Kirjallisuuden laitos. Pro gradu -tutkielma 1984, s. 15-16.
- Juhani Salokannel. Helsingin Sanomat 15.2.2001.