Kernaalan kartano
Kernaalan säterikartano on sijainnut Janakkalassa Kernaalan vanhassa kylässä, jossa on tehty paljon esihistoriallisia muinaismuistolöytöjä. Sieltä on löydetty muassa suurikokoisia uhrikiviä, polttokalmisto esinelöytöineen, ruumishauta sekä Kernaalan aarrelöytö, joka sisälsi viikinkiajan naisen koruja. Janakkala oli muinaisen hämäläisasutuksen etelärajalla, ja Kernaalanjärven ympäristö sekä Räikälän, Hakoisten ja Monikkalan seudut olivat asutuksen keskuspaikkoja. Hiidenjoki yhdisti Kernaalanjärven Vanajaveteen, joten se oli myös vesistöliikenteen keskus.
Kartanon omistajia
Kernaalan säteri käsitti ensin ikivanhat Mattilan ja Eskolan viljelystilat nykyisen Kaurismäen kohdalla. Mattilan säteri jakautui vuonna 1788 kahdeksi taloksi. Toisesta tuli nimeltään Hajalan säteri. Hofslagarsin ja Sikalan talot olivat myös osa Mattilan säteriä. Eskolan säteriin kuuluivat Isotalo, Sipilä ja alkujaan myös Nikkilän talo. Mattilan ja Eskolan säterit olivat ensin Monikkala-suvun hallussa. Mattilan omistajiksi tuli sittemmin Böllia-suku ja Eskolan sai Stierncreutz-suku.
Monikkala-suku
Kartanon ensimmäinen omistaja vuosina 1539-1555 oli aatelinen Knuutti Antinpoika, joka oli Monikkalan Knuuttikirjuri-suvun kantaisä. Hänellä oli kolme poikaa: Juho, Jaakko ja Klaus Knuutinpoika. Juho Knuutinpoika oli Hämeen linnan ja sen latokartanoiden voutina 1500-luvun lopulla. Hämeenlinnassa oli Ojoisten, Saaristen ja Hätilän latokartanot linnan aputiloina. Monikkala-suku omisti myös Monikkalan kartanon, ja Knuutti Antinpoika sai aateloimisen yhteydessä vuonna 1527 Monikkalan lisäksi myös Kernaalan. Muita hänen omistamiaan läänityksiä oli Leppäkoskella, Lopella, Hausjärvellä ja Rengossa. Knuutti Antinpojan vaimo oli Karin Yrjöntytär.
Juho Knuutinpoika kuoli lapsettomana, ja Jaakko Knuutinpoika asui itse Kernaalassa vuosina 1565-1587. Hänen vaimonsa Anna omisti myös Rehakan kartanon.
Tawast-suku
Yhdessä Klaus Knuutinpojan kanssa omisti Peder Deen-Tawast puolentoista veron verran rälssiä Kernaalassa. Hän oli nainut Jaakko Knuutinpojan lesken Annan vuonna 1587. Peder eli Pietari Deen-Tawast asui Kernaalassa ja kuului kuuluisaan Tawastin aatelissukuun. Muita Tawast-sisaruksia olivat: Arvid Heikinpoika Tawast, joka omisti Kernaalan Sikalan, Birgitta Tawast, joka puolisonsa Maunu Spåran kanssa omisti Vanantaan kartanon sekä Germund Heikinpoika Tawast, joka myös omisti Vanantaan.
Böllia- ja Stierncreutz-suvut
Eskolan säteriä hallitsi vuosina 1587-1605 Jaakko Knuutinpojan ja Annan poika Juho Jaakonpoika Språll, joka kaatui Kirkholman taistelussa Latviassa. Hänen leskensä Märta Böllia solmi uuden avioliiton Suontaan ja Katinalan Jaakko Abrahaminpojan kanssa. Jaakko sai haltuunsa Ryttylän, Kernaalan ja Leppäkosken rälssit. Hän kaatui kuitenkin 1620-luvulla Preussissa, ja toisen kerran leskeksi jäänyt Märta Böllia testamenttasi Eskolan säteristä suurimman osan sekä Ryttylän Kristiina Heikintyttärelle. Kristiina oli Jaakko Abrahaminpojan sukulainen ja meni naimisiin Johan Teetin kanssa, joten kartanot siirtyivät hänen nimiinsä. Johan Teet aateloitiin vuonna 1648 ja sai nimekseen Stierncreutz. Kapteeni Stierncreutz haudattiin Janakkalan kirkkoon vuonna 1672. Poika Jaakko Abraham Stierncreutz omisti Kernaalan kartanon Ryttylän ohella vuoteen 1714. Osa säteristä muutettiin Isotalo-nimiseksi rustholliksi, mutta Sipilän tila jäi elinikäiseksi rälssiksi. Rakentamaton Sipilä jouti kruunulle vuonna 1714, ja Stierncreutz osti Karan kylän Anttilan talon.
Märta Böllia testamenttasi Mattilan säterin veljenpojalleen Kristoffer Böllialle, joka hallitsi tilaa vuosina 1663-1660. Hänen leskensä Lisken von Ungern asui Mattilassa. Heidän poikansa ratsumestari Ivar Böllia omisti Mattilan vuoteen 1682, jolloin hän kuoli. Kapteeni Knut Böllia peri Mattilan sedältään Kristoffer Böllialta. Vuonna 1706 hän myi säterin kreivi Johan Creutzille.
Creutz-suku
Johan Creutz oli kreivi ja maaherra. Hän omisti Mattilan vuoteen 1726 asti, jonka jälkeen omistajaksi tuli hänen poikansa, kreivi ja maaherra Gustaf Creutz. Kreivi Ernst Creutz hallitsi säteriä vuosina vuodesta 1746 vuoteen 1747, ja hän möi Mattilan vuonna 1748 eversti Henrik Johan von Knorringille.
von Knorring-suku
Henrik Johan von Knorringin hallussa Mattila oli vuoteen 1756, ja tilan peri hänen poikansa majuri Frans Henrik von Knorring, joka asui Tukholmassa. Mattilan säterikartanosta tuli riita Creutzien ja von Knorringien kesken; Ulriika Eleonora ja Anna Margareta Creutz väittivät, että heidän veljensä Ernst Creutz oli vuonna 1748 myynyt Henrik von Knorringille myös sisarensa osuuden säteristä. Riita ratkaistiin siten, että Mattila jaettiin kahteen osaan, joista toisen sai Frans von Knorring ja toisen, Hajalan säterin sai Ulriika Eleonora Creutz. Hajalan säterin osti vuonna 1788 majuri H.J. Standertskiöld.
Lähde
Kerkkonen, Veikko: Janakkalan historia. Helsinki 1976. ISBN 951-99089-1-9