Kalliomäki X linja

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

Omalla linjalla

Väkevän perhe kesällä 1931. Takana vasemmalta Toini, Toivo ja Taimi, edessä äiti Ida, isä Lauri ja välissä hieman nyrpeän näköinen Tuomo.

Tämä Kalliomäen ”oma linja” alkoi 1930-luvulla numerosta 3. Se oli Heikki Suomisen perheen koti. Muisti ei tuo esiin Heikin vaimon nimeä, miten lienee lapsien. Mieleen tulevat ainakin Sigrid (Sissu), Salli Sylvi ja Soini, joka asui vielä vanhempiensa luona. Kyllä niitä tyttäriä oli kai lisääkin, S-kirjaimella alkavia. 

Numero 4 oli Jonne Laaksosen perheen, joka käsitti vaimon ja Lauri (Lasse)- pojan. Ja taas vaimon nimi puuttuu muistista, se on kuitenkin muistissa, että hän kuoli ja Jonne meni myöhemmin uusiin naimisiin Eevinsä kanssa.

Sitten tulee talo numero 6. Siinä asusti perheineen Forssan ensimmäinen puhelinmonttööri Johan Vuorinen perheineen. Hänen jälkeensä taloa asui poika Veijo Vuorinen vaimonsa Miljan ja poikiensa kanssa. Ja seuraava perhe oli sitten Johan Vuorisen vävypoika Jalo Lempinen vaimonsa Helvin ja Antti-pojan kanssa. Erikoisuutena pitää mainita, että talo on edelleen suvun hallussa, siinä asuu Antti Lempinen. Talo on nähtävästi ollut saman suvun hallussa ainakin 100 vuotta.

Naapureita

Numero 7 kuului Leo Enqvistin perheelle, joka käsitti vaimo Vienon ja poika Alen. Talon erillisessä huoneessa asui ensin Leon isä Juha ja sitten Leon sisar Bertta Aaltonen tyttärensä Tertun ja poikansa Pertin kanssa. Myöhemmin huoneessa asui Leon veli Paavo Inkeri-vaimonsa kanssa. Enqvistin Ale oli minua vuoden verran nuorempi. Kun Vuorisen Veijo asusti naapurina, niin hän oli puhelinhommissa ja hänellä oli pikkuinen Ford Eifel-auto, jolla hän teki työmatkojaan puhelinlinjoillekin. Minulla ja Alella oli hyvin usein asiaa Vuorisen nurkille kun Veijo valmisteli matkaa autollaan. Veijo huomasi yskän ja otti meidät muutaman kerran mukaan autoonsa. Autoilu oli kovin harvinaista herkkua silloin.

Ja sitten talo numero 8, Väkevän perhe. Siihen kuului isä Lauri, äiti Ida ja lapset Toivo, Toini, Taimi ja Tuomo. Alta kuudenkymmenen neliön asuintilaa voisi kutsua ahtaaksi. Ahtautta lieventämään oli keksitty kaksi tuolisänkyä, siis tuoleja, jotka aukaistiin yöksi vuoteeksi. Perhe supistui syksyllä 1931 isän kuoltua.

Talo numero 9 kuului Lehtiselle. En muista yhtään kasvoa, tämä nimi vain. Sen sijaan muistan, miten kesällä 1936 kuulin avoimen ikkunan kautta Lehtisen radiosta, että suomalainen Sulo Bärlund sai hopeaa kuulantyönnössä yli 16 metrin tuloksella. Meillä ei silloin ollut radiota. Sitten myöhemmin taloon muutti Hietalan perhe, Kalle, Esteri ja poika Viljo. Sotien jälkeen talossa asui aikanaan myös Erkki Pääkkösen perhe.

Talossa numero 10 asusti Väinö Laakso, tai Laaksonen Vilmansa kanssa. Jonkin aikaa talossa asui myös vuokralaisia.

Mäkikadun yli

Mäkikadun ylityksen jälkeen tuli talo numero 11, jossa asusti Forssa-yhtiön maalarimestari Vihtori Vesa vaimonsa ja Taimi-tyttärensä kanssa. Harmi vain, että tässäkään tapauksessa ei muistiin tule talon emännän nimeä. Esko Aaltosen mukaan tällä paikalla sijaitsi aikoinaan Höglundin torppa. Höglundin mamma oli kätilö ja mies teki räätälintöitä. Höglundin perunakuoppa sijaitsi Bastmanin tontin vaiheilla. Pihalla oli vielä 1930-luvulla näkyvissä suuri maakellari.

Talon numero 12 emäntä sen sijaan tulee mieleen, hän oli Lydia Lilja. Isännästä ei tässä tapauksessa sen sijaan ole muistikuvaa, mutta pojat olivat Toivo ja Sulo. Talo 13 oli Kosken talo. Siitäkään en juuri muista asukkaista. Sen sijaan vastakkaisella puolella linjaa numerossa 14 asuivat Jokelan Tarmo ja Lahja Mirja-tyttärensä kanssa. Talo numero 15 kuului mylläripariskunnalle, Ågrenin Kössille ja Lyytille. Lyyti oli kaiketi Lydia, mutta Kössin oikeata nimeä en muista koskaan ehkä kuulleenikaan.

Numerossa 16 asui Lauri Kask ja hänen vaimonsa Sylvi sekä poika Reino. Reino oli minua nuorempi, mutta hänen kanssaan vietettiin kesää 1942 pienoiskivääriammunnan merkeissä. Minulla oli velimiehen ase ja siihen kantolupa. Yksi harrastus oli rottien ampuminen Nummen kaatopaikalla. Se kuulemma perustettiin 1950-luvulla, mutta se oli ollut käytössä jo ainakin 1930-luvulla.

Taloa numero 17 ei ollut vielä olemassa. Sen rakennutti perheelleen sotien jälkeen Pauli Tuominen. Numerossa 18 asui Lehtoilan perhe sekä myös Maunulan väkeä. Talo oli suuri. Lehtoilan poikien nimet olivat Helge, Arvi ja Leo. Linjalla oli siis 1930-luvulla 15 taloa, kuudestoista valmistui 30-luvun lopulla Antti Hanssonin rakennuttamana, talo numero 1. Myöhemmin siinä asui Rämön perhe. Linjalla on nyt 17 taloa, ylimääräisenä Jehovan todistajien Valtakunnansali myöhemmin rakennettuna. Hanssonin talon rakentamisen mukana X linja rakennettiin Hämeentielle asti. Kalliomäen peräpään asukkaat pääsivät myös tätä linjaa pitkin Hämeentielle, nykyisen Peltokadun suuntainen tie johti X linjalle Hanssonin talon edestä. Alkuperäisistä viidestätoista talosta on jäljellä vielä 12 enemmän tai vähemmän muodonmuutoksia kokeneina.

Tuomo Väkevä