Ero sivun ”Kaarina Mäkilä” versioiden välillä

Häme-Wikistä
(aakkostus)
Rivi 30: Rivi 30:




[[Category:Kirjailijat|Mäkilä,Kaarina]][[Category:Ypäjäläisiä]]
[[Category:Kirjailijat|Mäkilä,Kaarina]][[Category:Ypäjäläisiä|Mäkilä,Kaarina]]

Versio 1. huhtikuuta 2013 kello 16.39

Naisen elämästä kolme kirjaa kirjoittanut Kaarina Mäkilä (s. 1926) on kotoisin Ypäjältä. Työuransa tämä työläisnainen teki mm. Tikkurilan väritehtaalla Vantaalla, missä hän on myös asunut aikuisuutensa. Novelliteoksellaan Ei se säälistä parane hän sijoittui Otavan novellikilpailussa, minkä teoksen Otava myös julkaisi.

Ei se säälistä parane

Arvostelevassa kirjallisuusluettelossa 7-8/1978 Vappu Karjalainen arvioi novellikokoelmaa seuraavasti:

"[Kaarina] Mäkilän novellien naiset ovat vahvoja, miehet heikkoja tai lurjuksia. Yksioikoisesti ei kirjoittaja kuitenkaan ihmisiään ja heidän elämäänsä kuvaa, kaikessa näkyy kypsän ihmisen viisaus ja suvaitsevaisuus. Myös pessimismi: helppoa ei näillä naisilla ole eikä tule olemaan, sittenkin he jaksavat kun on pakko."

Kirjassa on neljä novellia:

  • Minä asetun olemaan
  • Enkelintekijä
  • Ei se säälistä parane
  • Viikonloppu

Ensimmäisessä novellissa kaksi parikymppistä tyttöä Tuija ja Liisi istuvat ilmeisesti Tikkurilan asemalla ja miettivät mitä tekisivät. Heillä ei ole työtä eikä asuntoa. Liisi on häippäissyt jonnekin ja Tuija istuu ja ihmettelee, muistelee myös aiempia työpaikkoja, joita on jo useita takana samoin tilapäisiä asuntoja. Liisin kanssa olivat töissä ruokalassa, lähtivät yhdessä asemalle ja ovat matkalla Helsinkiin.

Aikansa istuttuaan minä-kertojan, Tuijan luokse tulee mies, joka vie hänet tervatehtaaseen, jonka vanha yövartija Kalle antaa hänelle yösijan. Aamulla hän menee osoitteeseen, jonka mies illalla antoi ja sai nuorelta naiselta itselleen toveriasunnon. Nainen vinkkasi hänelle myös, että läheinen kauppa hakee apulaista. Aamupäivän aikana hän saa asunnon ja työpaikan. Ohimennessään hän käväisee vielä rautatieasemalla, jossa Liisi vielä istuu. Hänelle ei ollut löytynyt illan ja yön aikana mitään.

- Hyvin oot sitten ittelles petannut. No mitäs, voin mennä vaikka Hesaan nyt kun sain sut pois tunnoltani.

Tuija miettii Liisin sanoja ja sanoo itsekseen: "Ystävyys, toveruus. Sun tunnollas. (..) Jatkoille jouduin sun kanssas ja tuputit mua jätkien sänkyyn."

Teokset

  • Ei se säälistä parane : novelleja. 1978
  • Surunsävyinen viisu sivutien kulkijasta : romaani. 1980
  • Sylvia : romaani. 1981