Ilmoilan Honkasaari

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 30. toukokuuta 2012 kello 18.18 – tehnyt Omv (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Ilmoilan kylä

Ilmoilan kylä Hauholla Hämeenlinnassa on Hauhon pääkyliä ja sen ensimmäisiä pysyviä asutuspaikkoja. Ilmoilan kylän Lentolankärjestä tavattu kalmisto on ajoitettu 300-luvulle eli nuoremmalle roomalaiselle rautakaudelle. Ilmoilan Honkasaaren eli entisen Ilmoilan kartanon mailta on löydetty Hauhon seudun vanhemman rautakauden kenttäkalmisto. Myös aivan uuden tien varressa, seurantalon lähellä sijaitsee kaksi myöhemmän rautakauden kalmistoa. Tämä osoittaa Ilmoilan olevan Hauhon vanhimpia kyliä. Keskiajan lopulla se oli myös yksi Hämeen suurimmista kylistä. Keskiaikainen, yhä asuttu kylätontti sijaitsee Pälkäneentien länsipuolella. Kyläasutus on sijoittunut viehättävän raitin varrelle. Raitti on osa vanhaa Pälkäneelle johtavaa tietä. Kyläkeskuksen pohjoispuolella on Tupalan tila, vanha kestikievaritalo. Sen vanha pakarirakennus on 1860-luvulta. Ensi kertaa Ilmoilan kylä mainitaan vuonna 1412. Nimi vanhimmissa asiakirjoissa on muodossa Ilmola, ja vasta 1500-luvulla jää vallitsevaksi nimeksi sen nykyinen muoto. Pälkäneentien, Ilmoilanselän länsirannalla sijaitsee Honkasaaren kartano.  <widget type="googlemap"> <marker lat="61.22180" lon="24.38175">Ilmoila</marker> <marker lat="61.23114" lon="24.38021">Honkasaari</marker> </widget>



Ilmoilan kylän taloja

Vuoden 1701 kartassa on kuvattu Ilmoilan kylän talot kartanoineen, teineen, krouveineen ja kaalimaineen. Vain kartanossa oli savupiippu. Kylässä oli paljon taloja: Tupala, Häkkinen, Seppälä, Sipilä, Puolakka, Kömilä, Iisakkila, Tiiri, Kämäri, Humbo, Kauppila, Kokki, Vähä-Rekola, ja Iso-Rekola. 

Vanha talonnimi Humppo oli vuoden 1699 manttaaliluettelossa Humpo, jonka oletetaan juontuvan Hauholle suuntautuneen ruotsalaisen siirtokunnan mukana tulleesta henkilönnimestä Humpe. Häkkisen talon isäntänä oli oli vuonna 1685 Thomas Jörensson Häckinen. Länsisuomalaisessa muodossa karjalaisperäinen häkki-sana merkitsee härkää. Kylän vanhimpaan nimistöön kuuluu talonnimi Kokki ja kylännimi Kokkila. Nimi viittaa kokin ammattiin, josta se on muodostunut sukunimeksi. Nimen vanhat muodot ja käyttö Hauholla viittaavat tähän. Kyömilä on keskiaikaista hauholaista nimistöä, sen sijaan Kämärin talo sai nimensä 1600-luvun lopulla Nurmesta tulleen Kämäri-nimisen isännän mukana. Lurin talonnimi oli 1600-luvun lopulla Lurinkontti, ja muuttui seuraavan vuosisadan alussa nykyiseen muotoonsa. Sen arvellaan olevan saksalaista juurta, joka muualla esiintyy Luuri -nimisenä. Puolakka -nimisiä taloja on ympäri Suomea, ja vanhoissa asiakirjoissa se kirjoitettiin Pålaka.

Ilmoilan kartano ja sen rouva

Ilmoilan kylässä oli 1600-luvun alussa jäänyt autioksi kolme tilaa, joiden nimiksi on merkitty vuonna 1638 Tällj, Munizi ja Säppe. Liivinmaalta kotoisin oleva leskirouva Anna von Dücker sai ne lahjoitusmaaksi elinäkseen vuonna 1630. Rouva asui kartanossaan vuonna 1634. Läänitys toi hänelle Ilmoilasta vuosittain rahaa yli 30 talaria, maataloustuotteita, kymmenkunta lammasta ja apuveroja yli 100 talaria. Anna von Dücker rakennutti vuonna 1637 Ilmoilan Kulsialan puoleiseen osaan säterikartanon, joka tunnetaan nykyään nimellä Honkasaari. Rouva hankki itselleen kolmen tilan sukuoikeudet, ja lisäksi hänelle huudatettiin neljä tilaa. Vuonna 1639 hänellä oli hallussaan kaikkiaan 11 tilaa, mikä aiheutti paljon katkeruutta kyläläisten keskuudessa. Talonpojat eivät kyenneet pitämään tiloja itsellään kasvavien verojen takia. Ennestään Anna von Dückerillä oli läänityksiä myös Torvoilassa. Anna von Dücker oli hyvin näkyvä henkilö seudulla. Hän oli käräjillä milloin mistäkin syystä: maata hankkiessaan, talonpoikia velkoessaan ja näiden syyttämänä tai pitäjän sensaatiotapauksien yhteydessä. Ilmoilan kartano oli jo palvelusväen paljouden perusteella alueen mahtavin kartano.

Anna von Dückerin suku oli lähtöisin Kölnistä ja siirtyi Baijerin ja Liivinmaan kautta Ruotsiin, jossa Annan veli Johan aateloitiin. Isä Frans Dücker till Wardes sai läänityksekseen Tyrvään Kallialan. Otto von Blixin leski Anna von Dücker hoiti yksin kaikki suurtilan muodostamiseen liittyvät asiat; aviomiestä ei mainita missään asiakirjoissa. Rouvasta on jäänyt kuitenkin hauholainen kansantarina, jonka mukaan "Eräs Annicka Dykker itki miehensä kaatumista 30-vuotisessa sodassa Ilmoilan Lentolankärjessä". Paikka on lähellä kartanoa ja sen nimi on Tyyperintölläs tapauksen muistona. Arkistolähteissä mainitaan von Dückerin toinen aviomies Isak Kellereuter, joka palveli vänrikkinä ratsuväessä kahden renkinsä kanssa vuonna 1631 ja kuoli 1630-luvun alussa. Kellereuter oli ollut Ilmoilan säterikartanon isäntä erään vuoden 1630 oikeusjutun mukaan. Annalla oli ensimmäisestä avioliitosta tytär Hedvig Katarina von Blix, joka avioitui Hauholla kolme kertaa. Anna hankki tyttärilleen ja vävyilleen vahvistuksen lahjoitusmaihinsa. Hänet mainitaan viimeisen kerran käräjillä  vuonna 1668. Leposijansa hän sai Hauhon kirkon kuorissa.

Hedvig Blix kuitenkin joutui myymään ja panttaamaan kasvavien velkojensa takia maaomaisuuttaan. Vävyt aiheuttivat velkaantumisen. Tyttärien jälkeen Honkasaaren säteri siirtyi joksikin aikaa Luopioisten Kouvalan suvun Gustaf Johan Birckholzille, joka oli myös Anna tyttärien sukulainen. Kartano pysyi saman suvun hallussa aina vuoteen 1729 asti, jolloin se siirtyi kihlakunnantuomari Erik Tigerstedtille. Tämä Sipoossa asuva suku hallitsi "Furuholmaa" eli Honkasaarta vuoteen 1823, jolloin sen omisti kihlakunnantuomari Johan Wilhelm Gardiemeister. Hänen vävynsä, Lautsian kartanon majuri Otto Wilhelm Schulman peri Honkasaaren. Anna von Dückerin tytärten jälkeen Ilmoilan säterikartano oli vain lampuotien viljelemä tila, jonka omistajat asuivat muualla. Vanha sukuhautakin Hauhon kirkossa myytiin. Päärakennusta ei enää ollut 1700- ja 1800-luvuilla, vaan ainoastaan Lautsian kartanon metsästysmajana toimiva vaatimaton rakennus. Tila ja sen alaisuudessa ollut kestikievari oli lopulta vain lampuotien muodostama osa Ilmoilan kylää. Kartanon loistelias kausi oli päättynyt 1600-luvun lopussa.

Ilmoilan eli Honkasaaren omistajia keskiajalta nykypäivään

Juhani (1427), lautamiehet Olavi (1469), Niilo, Juhani (1482), Juhani Olavinpoika (1504). Omistajat vuodesta 1614 lähtien: Anna Dücker, Olof von Blixin leski (1614–1634); hänen tyttärensä Hedvig Katarina von Blix, jonka 1. puoliso oli luutnantti Frans De la Motte (kuoli vuonna 1645), 2. puoliso kapteeni Magnus Ållongren (kuoli ennen vuotta 1663), 3. puoliso majuri Kasper Fredrik Knorring (kuoli 1666), vävy kapteeni Otto Vilhelm von Dittmar (1687–1694); sihteeri Gustav Johan von Birckholtz (1695–1728); kihlakunnantuomari Erik Tigerstedt (1729–1736) ja tämän perilliset vuoteen 1740; luutnantti Karl Fredrik Tigerstedt (1741–1746) ja tämän perilliset vuoteen 1766; varusmestari Fredrik Johan Tigerstedt (1767–1782); hänen veljensä luutnantti Adolf Gustav Tigerstedt (1783–1789) ja tämän perilliset vuoteen 1820; kruununvouti H. Wallden (1820–1822); kihlakunnantuomari Johan Vilhelm Gardemeister (1823–1829); hänen vävynsä Otto Vilhelm Schulman, (k.1830); majuri Karl Leonard Schulman (1830–1862); Ville Leanderinpoika (1862–1915). Omistaja vuodesta 1915 oli Ville Honkasaari ja hänen vaimonsa Alli (o. s. Sahlbom). Tilan nykyinen isäntäpari on Ville ja Soile Honkasaari. Tilalla toimii juuresten, etenkin perunoiden käsittelyyn erikoistunut tilakuorimo. Tilalla on myös vuokrattavia huviloita.

Kartanon rakennukset

Kun Honkasaari 1800-luvun keskivaiheilla kuului Lautsian kartanoon, sitä viljelivät lampuodit. Tilalla ei ollut silloin päärakennusta. Kun kartano erotettiin Lautsiasta, valittiin uudeksi päärakennukseksi erään lampuodin asuinrakennus, joka oli vuoteen 1925 saakka käytössä. Se oli pitkä, satulakattoinen rakennus maantien laidassa, nykyisestä päärakennuksesta luoteeseen. Kartanon piha muistutti umpipihaa, varsinkin karjapiha, jota aitaus erotti asuinpihasta, ja jota taloussuojat ympäröivät kolmelta sivulta. Asuinpihaa reunustivat päärakennuksen lisäksi aitat.

Nykyisen kartanon avaran pihamaan eteläreunalla sijaitsee vuonna 1924 rakennettu satulakattoinen, vaaleanvihreäksi maalattu päärakennus, jonka kaksipuolinen ristipääty pihanpuoleisella julkisivulla muodostaa keskirisaliitin. Asuinhuoneita on alakerroksessa kahdeksan ja yläkerroksessa neljä. Talousrakennukset sijaitsevat pihan pohjois- ja luoteispuolella. Harmaakivinavetta on vuodelta 1902, peittämättömästä tiilestä muurattu talli vuodelta 1927. Vanhimmat rakennukset ovat toisissaan kiinni olevaa aittaa 1700-luvun lopulta. Toisessa aitassa on ulkoneva luhtisola suoraan edestä nousevine portaineen, toisen yläosa on ympäri rakennuksen leveämpi kuin alaosa.

Lähteet

Rakennettu Häme. Hämeen liitto. Hämeenlinna 2003. ISBN 951-682-717-9

Hauhon, Luopioisten, Tuuloksen historia I. Toim. Y.S.Koskimies. Hämeenlinna 1985. ISBN 951-99026-5-1

Hauhon historia II. Toim. Mäkelä-Alitalo, Anneli. Porvoo 2009. ISBN 978-952-92-5778-2

http://goo.gl/G2r1n