Ero sivun ”Ilma Tahvanainen” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7: Rivi 7:
Toisen osan viimeinen nimetön runo päättyy tällaisiin säkeisiin:
Toisen osan viimeinen nimetön runo päättyy tällaisiin säkeisiin:


(..) ''Tästä on kolmekymmentäkolme vuotta.''
(..) ''Tästä on kolmekymmentäkolme vuotta.''
''Ensin aika leikkautui hetkeen,''
''Ensin aika leikkautui hetkeen,''
''sitten vierähti ylitsemme.''
''sitten vierähti ylitsemme.''
Rivi 14: Rivi 14:


''Illan hämärtyessä kukatkin tummenevat,''
''Illan hämärtyessä kukatkin tummenevat,''
n''e räjähtävät ilmoille pulleasta kannustaan.'' (..)
ne räjähtävät ilmoille pulleasta kannustaan.'' (..)


Runoissa on mukana arki ja kirjoittajan elämä merkittävine tapahtumineen. Runoissa aika pysähtyy johonkin päivään, tuntiin ja hetkeen vaihtelevissa tiloissa.
Runoissa on mukana arki ja kirjoittajan elämä merkittävine tapahtumineen. Runoissa aika pysähtyy johonkin päivään, tuntiin ja hetkeen vaihtelevissa tiloissa.


''Selällään rannalla maapallon pinnalla''
''Selällään rannalla maapallon pinnalla''
                        ''pieni kohouma.''
''pieni kohouma.''
''Tuulimatto lainehtii vatsani yli.''
''Tuulimatto lainehtii vatsani yli.''
''Auringonkuvat soutavat luomieni alla.''
''Auringonkuvat soutavat luomieni alla.''

Versio 17. kesäkuuta 2013 kello 12.15

Hämeenlinnalainen Ilma Tahvanainen on opettajankouluttaja ja kasvatustieteen tohtori. Väitöskirjastaan hän sai Suomalaisen tiedeakatemian palkinnon. Hänen runojaan on aiemmin julkaistu keskisuomalaisten nuorten antologiassa, ja hänen esseensä ”Matkalla niityn yli” (Parnasso 3/2012) sijoittui Parnasson esseekilpailussa. Huone ajassa (2012) on Ilma Tahvanaisen esikoisrunokokoelma.

Huone ajassa

Esikoiskokoelma sisältää runoja, joita on syntynyt vuosikymmenten varrella. Monet runoista ovat kirjoitettu jonkin taiteilijan inspiroimana, hänen muistokseen.

Toisen osan viimeinen nimetön runo päättyy tällaisiin säkeisiin:

(..) Tästä on kolmekymmentäkolme vuotta. Ensin aika leikkautui hetkeen, sitten vierähti ylitsemme.

Hieman myöhemmin on runo Ina Collianderin muistoksi.

Illan hämärtyessä kukatkin tummenevat, ne räjähtävät ilmoille pulleasta kannustaan. (..)

Runoissa on mukana arki ja kirjoittajan elämä merkittävine tapahtumineen. Runoissa aika pysähtyy johonkin päivään, tuntiin ja hetkeen vaihtelevissa tiloissa.

Selällään rannalla maapallon pinnalla pieni kohouma. Tuulimatto lainehtii vatsani yli. Auringonkuvat soutavat luomieni alla.

Teokset

  • Opettajan kasvatustietoisuuden filosofinen perusta. Hämeenlinna. 1999
  • Huone ajassa. Runokokoelma. Helsinki. 2012