Ero sivun ”Iittalan junaonnettomuus” versioiden välillä

Häme-Wikistä
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 9: Rivi 9:
== Syyllisten etsintä==
== Syyllisten etsintä==


Iittalan junaonnettomuutta puitiin myös käräjillä. Pikajunan 50 kuljettajaa syytettiin siitä, ettei hän ollut reagoinut punaiseen pysähtymismerkkiin.  Hän kuitenkin kiisti syyllisyytensä ja väitti nähneensä lumipyryn keskeltä vihreän merkkivalon.  
Iittalan junaonnettomuutta puitiin myös käräjillä. Pikajunan 50 kuljettajaa syytettiin siitä, ettei hän ollut reagoinut punaiseen pysähtymismerkkiin.  Hän kuitenkin kiisti syyllisyytensä ja väitti nähneensä lumipyryn keskeltä vihreän merkkivalon.  Samoin lyhtyä heiluttanutta junanlähettäjää syytettiin vaarantuottamisesta.
 
Veturinkuljettaja sai kihlakunnanoikeudessa 1942 tuomion 31 kuolemantuottamuksesta, vuoden vankeusrangaistuksen sekä 1,3 miljoonan markan korvausvaatimuksen Rautatiehallitukselle ja uhrien omaisille. Veturinkuljettajan oletettiin valehdelleen, että hän oli nähnyt vihreä merkkivalon, ja hän ei itse asiassa ollut nähnyt koko valoa.
 
Turun hovioikeus muutti aiempaa päätöstä, ja veturinkuljettaja vapautettiin syytteistä. Sen sijaan junanlähettäjä sai 100 päiväsakon rangaistuksen vaaran tuottamisesta.


{{Tynkä}}
{{Tynkä}}

Versio 9. huhtikuuta 2021 kello 09.38

Talvisodan lopulla 9.3.1940 lehdet esimerkiksi Käkisalmen Sanomat kirjoitti tuoreeltaan Iittalassa tapahtuneesta junaonnettomuudesta otsikolla “Lumipyry aiheutti junaonnettomuuden”.

Uutisessa kerrottiin miten maanantain (4.3.1940) vastaisena yönä 2 kilometriä Iittalan asemalta etenpäin kaksi junaa törmäsi toisiinsa. Pikajuna oli matkalla pohjoisesta etelään ja etelästä saapui ylimääräinen juna. “Onnettomuus vaati eräitä kuolonuhreja”, lehdessä todettiin lakonisesti, minkä lisäksi monet saivat “lievempiä ja pahempia vammoja”. Turman syyksi arveltiin sitä, ettei pohjoisesta tullut pikajuna lumipyryssä nähnyt asemalta annettua pysähtymismerkkiä.

Suuronnettomuus

Onnettomuus ei ollut niin vähäinen kuin mitä uutisten perusteella saattoi päätellä, sillä siinä kuoli yhteensä 31 ihmistä, joista 15 oli sotalapsia matkalla Suomesta Ruotsiin turvaan. Etelästä tulleen lisäjunan numero 69 kuljettaja Jalo Leppänen sekä kaksi lämmittäjää kuolivat. Pikajuna 50:ssa oli myös lapsia, joista 8 kuoli, mutta toisen junan kuljettajat säilyivät hengissä.

Syyllisten etsintä

Iittalan junaonnettomuutta puitiin myös käräjillä. Pikajunan 50 kuljettajaa syytettiin siitä, ettei hän ollut reagoinut punaiseen pysähtymismerkkiin. Hän kuitenkin kiisti syyllisyytensä ja väitti nähneensä lumipyryn keskeltä vihreän merkkivalon. Samoin lyhtyä heiluttanutta junanlähettäjää syytettiin vaarantuottamisesta.

Veturinkuljettaja sai kihlakunnanoikeudessa 1942 tuomion 31 kuolemantuottamuksesta, vuoden vankeusrangaistuksen sekä 1,3 miljoonan markan korvausvaatimuksen Rautatiehallitukselle ja uhrien omaisille. Veturinkuljettajan oletettiin valehdelleen, että hän oli nähnyt vihreä merkkivalon, ja hän ei itse asiassa ollut nähnyt koko valoa.

Turun hovioikeus muutti aiempaa päätöstä, ja veturinkuljettaja vapautettiin syytteistä. Sen sijaan junanlähettäjä sai 100 päiväsakon rangaistuksen vaaran tuottamisesta.

Tämä artikkeli kaipaa lisää tekstiä ja tarkentamista. Auta laajentamaan artikkelia.

Lähteitä

Iittalan junaturma. Wikipedia ([1])

Lumipyry aiheutti junaonnettomuuden. Junankuljettaja ei nähnyt pysähtymismerkkiä. KäkisalmenSanomat 9.3.1940 ([2])

Sari Oksala. Isoisästä jäi jäljelle vain kello (veturinkuljettaja Jalo Leppänen). Hämeen Sanomat 7.2.2021