Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistys

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 12.57 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

Hämeenlinnan seudun eläinsuojeluyhdistyksen pyrkimyksenä on tehdä valistustyötä ja herättää eläinrakkautta sekä inhimillisyyttä turvattomia eläimiä kohtaan sekä estää kaikenlainen eläinrääkkäys. Se on toimintaa eläinten suojelemiseksi ihmisten raakuutta vastaan.

Historiaa

Hämeenlinnan Eläinsuojelusseura perustettiin 1875. Se oli maamme ensimmäisiä eläinsuojeluyhdistyksiä – Zacharias Topeliuksen aloitteesta 1870 perustettu Kevätyhtiö oli ensimmäinen. Yhdistyksen nimi oli aluksi Hämeenlinnan eläinsuojelusseura. Ylimääräisestä s-kirjaimesta luovuttiin vasta 1920-luvulla. Seuran säännöissä mainitaan, että ”tarkoituksena on mieskohtaisesti tahi kirjallisilla opetuksilla, neuvoilla ja ohjeilla herättää myötätuntoisuutta ja rakkautta eläimiin sekä kaikilla mahdollisilla keinoilla ehkäistä eläinrääkkäystä ja valvoa, että voimassa olevia asetuksia noudatetaan”. Yhdistyksen sääntöjen mukaisesti seuran tarkoitus oli ”osittain ja yleisesti herättää tuntoa kotieläinten siivoon ja lempeään menettelyyn” sekä ”estää kaikenlaista eläinten kiduttamista”. Ensimmäisiä puheenjohtajia olivat pormestari Carl Gustaf Alléen (vuosina 1875 - 1902), luonnonhistorian lehtori Albert Theodor Böök (1902 – 1926), sekä varatuomari Harry Pomoell (1926 - 1939).

Aluksi seura keskittyi kotieläinten suojeluun. Karjan ja erityisesti hevosten huono kohtelu aiheutti eniten päänvaivaa. Yhdistyksellä oli tapana esimerkiksi valvoa hevosten myyntiä markkinoilla ja lunastaa huonokuntoiset hevoset. Myös pikkulinnut olivat suojelun kohteena. Vuosina 1875-1915 seura lunasti 1095 hevosta huonon kohtelun ja hoidon vuoksi. Ihmisiä pyrittiin ohjaamaan ja neuvomaan jakamalla eläinsuojeluaiheisia lehtiä ja kirjasia. Lapsille järjestettiin eläinsuojeluaiheiset Sylvia-juhlat Kaupunginpuistossa 1900-luvun alusta alkaen aina vuoteen 1932 asti. Hämeenlinnassa järjestettiin Suomen Yleinen Eläinsuojelukongressi vuonna 1917.

Talvisota katkaisi Eläinsuojeluseuran toiminnan, eikä se sotien jälkeen enää jatkunut. Vuonna 1966 asessori Harald Toivola herätti henkiin eläinsuojeluaatteen Hämeenlinnassa, ja vanhan seuran työn jatkajaksi perustettiin Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistys. Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Reino Viljanen, joka otti sydämenasiakseen sorsien talviruokinnan. Yhdistyksessä toimivat eläintenvalvojat puuttuivat eläinten huonoon kohteluun ilmoitusten perusteella. Tämä työ jatkui vuoteen 1971, jolloin eläinsuojelulaki määritteli viranomaisille kuuluvan eläinsuojeluvalvonnan.

Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä oli vuonna 1971 jäseniä oli 250. Samana vuonna yhdistys oli käyttänyt 3500 kiloa viljaa eläinten ruokkimiseen ja hankkinut 102 koiralle kodin.

Toimintaa ja tapahtumia

Eläintensuojelunäyttely kirjastossa 2008. Kuva: Mervi Koski

Aluksi yhdistyksen tukemana toimi löytökoirille tarkoitettu eläinkoti. Yhdistys järjesti yleisötilaisuuksia ja teki valistustyötä koululaisten parissa. Vuonna 1970 vahvistetut säännöt kertoivat yhdistyksen tehtäväksi ”koettaa jäsentensä kautta kirjallisilla opetuksilla, neuvoilla ja ohjeilla herättää myötätuntoa ja rakkautta eläimiin, kaikilla mahdollisilla keinoilla ehkäistä eläinrääkkäystä ja valvoa, että voimassa olevia asetuksia tässä suhteessa noudatetaan.” Vuosien varrella yhdistys on järjestänyt lukuisille eläimille uuden kodin tai hoitopaikan. Se on ollut järjestämässä lemmikkien hautausmaata. Yhdistys on avustanut ja tukenut kissa- ja koirakotia.

Yhdistys kiertää eri paikoissa tekemässä valistustyötä. Heitteille jätetyille kissoille ja koirille pyritään löytämään koti. Vuonna 2007 yhdistys osallistui Rengon markkinoille ja Hämeenlinnan Elomessuille sekä myi lahjoituksina saatua tavaraa kirpputorilla, jonka tuotto meni eläinten hyväksi.

Eläintenviikolla 2008 yhdistys järjesti yhdessä Hämeenlinnan kaupunginkirjaston kanssa kirjastokävely-illan, jossa esittäytyivät Kissakoti Kattila, Koirakoti Tassula ja kaverikoiratoiminta. Esillä oli eläinsuojeluaiheinen valokuvanäyttely sekä taiteilija Leena Hurtigin eläinaiheisia tauluja. Viikolla kuultiin ajankohtaista asiaa eläintensuojelusta.

Eläinsuojelutyöhön kaivataan lisää auttavia käsiä ja tuoreita ajatuksia. Etenkin Kissakoti Kattila on helisemässä työvoimapulan vuoksi. Heitteillejätetyt kissat ovat suuri ongelma, koska niitä otetaan ja jätetään, kun perheistä jaetaan ilmaiseksi pentuja.

Jäsenlehti Rapsutus

Iso Rapsutus on yhdistyksen lehti. Rapsutuksessa käsitellään ajankohtaista lemmikkieläimiin, hyötyeläimiin ja luonnon eläimiin liittyviä asioita. Niissä julkaistaan eläinten oikeuksien julistus, tosikertomuksia eläinten kohtalosta, vastustetaan eläinkokeita, eläinten heitteille jättöä, turkiseläinten oloista, eläinrääkkääjien saamista tuomioista, pentutehtailu, kotieläinten hoidon rationalisoinnista, valistetaan eläinten asianmukaisesta hoidosta siitä, kuinka eläimet ovat ihmiselle parantavaa terapiaa. Siellä on tilaa myös jäsenistön ajatuksille ja kirjoituksille. Aikaisemmin lehden nimi oli Karvaturri. Rapsutus-lehdessä kerrotaan myös yhdistyksen tapahtumat ja tärkeät kuulumiset.

Lähteet

  • Eläinsuojeluyhdistys hankki 102 koiralle viime vuonna kodin. Hämeen Kansa 18.2.1971
  • Hämeenlinnan Seudun Eläinsuojeluyhdistyksessä on jo 250 jäsentä. Hämeen Sanomat 19.2.1971
  • Kulmilta. Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset 4.10.2008
  • Kauppila, Teresa: Eläinsuojelutyö kaipaa kipeästi lisää väkeä. Hämeen Sanomat 5.10.2008
  • Mikä on eläinsuojeluyhdistys. Hämeen Kansa 6.4.1971
  • Moilanen, Pekka: Hämeenlinnan eläinsuojeluyhdistys toimii virkeästi satavuotiaanakin. Hämeen Sanomat 17.4.1977
  • http://www.elainsuojelu.fi