Ero sivun ”Hilja Mörsäri” versioiden välillä

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Loikkaa:valikkoon, hakuun
 
Rivi 30: Rivi 30:
  
 
Elämän vaihtuva valo. 2006. ISBN 952-92-0767-0  
 
Elämän vaihtuva valo. 2006. ISBN 952-92-0767-0  
 +
 +
Et se ole sinä. Edith, Impi, Simone.  ntamo. 2015 ISBN 978-952-215-578-8
  
 
==== Lähteet  ====
 
==== Lähteet  ====

Nykyinen versio 22. lokakuuta 2020 kello 13.14

Hilja Mörsäri

Opettaja ja kirjoittaja

Tornionjokilaaksossa Karungin kylässä 24.8.1932 syntynyt Hilja Mörsäri on pitkän linjan hämeenlinnalainen runoilija, aforistikko ja kirjallisuusvaikuttaja. Vaikka hänen tuotantonsa on suhteellisen niukka, ainoastaan viisi runokokoelmaa, on hänen hiljainen vaikutuksensa paikalliseen kulttuurielämään ollut sitäkin merkittävämpää.

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana toimiminen, oppikirjojen laatiminen ja aloittelevien kirjailijoiden opastaminen onkin ollut Mörsärille tärkeämpää kuin oman lyriikan kirjoittaminen. Monet paikalliset ja sittemmin laajempaakin arvostusta nauttineet kirjailijat ovat puhuneet lämpimään ja arvostavaan sävyyn Mörsärin huolenpidosta. Erno Paasilinna toteaa elämänkertateoksessaan; "jos tässä elämässä olen joskus tavannut jonkun todella hienon ihmisen, on Hilja Mörsäri nostettava aivan päällimmäiseksi... hän luki paljon, tunsi maailman murheet ja sorron ja eli niissä mukana, ei niiskuttaen eikä kiivaillen vaan köyhyyttä itsekin nähneen ihmisen tapaan syvästi myötäeläen. Kaikkeen tähän liittyi melkein kohtuuttomuutta hipova vaatimattomuus ja uhrautuvuus, mutta myös luja usko ja tervejärkisyys." (Paasilinna 1996, s. 307)

Sama vaatimattomuus osaltaan selittää miksi Mörsäri koki opettajan ammatin kutsumuksekseen ja asetti sen oman taiteellisen työnsä edelle. "Kun olin päässyt suuresta joukosta ainoana oppikouluun...niin olin niin suuressa kiitollisuuden velassa, että oli pyrittävä tekemääm jotain muiden, vähempiosaisten hyväksi. Jos minä runoilijaksi rupeaisin, se olisi itsekästä elämää."  (Vana -66 2007, s. 86)

Lyriikka

Mörsäri julkaisi esikoisteoksensa jo vuonna 1958. Seuraavaa julkaisua saatiin odottaa vuosikymmeniä. Esikoisteoksen ja myöhemmän tuotannon pitkä aikavali näkyykin kokoelmien sisällössä. Kolme vuodenaikaa (1958) on nuoren naisen yritys päästä irti kasvuympäristönsä ahtaista rajoitteista. Kokoelmasta löytyy Mörsärin lyriikan perusteemat: "kapinallinen uskonnon pohdinta, kielen mahdollisuuksien kyseenalaistaminen, vahvat rakkauden kuvat, kuulas unen ja valveen välimaasto sekä eettinen ehdottomuus." (Carlson 2010, s. 185) Pohjoinen maisema näyttäytyy talvisen ankarana. Teos nivoutuu luontevaksi osaksi tuon ajan modernistista kirjallisuuskuvaa. Mörsäri itse on todennut kokoelman kuvaavan "kevään, huolettoman nuoruusvaiheen puuttumista." (Vana -66 2007, s. 86)

Kuten monilla Tornionjokilaakson kasvateilla kirjailijan suhde uskontoon ja erityisesti lestadiolaisuuteen on kaksijakoinen. Sen ehdottomuus välittyy yhtä lailla ahdistavana kuin hyveenäkin. Mörsärin myöhemmässä tuotannossa synnyinseutu ja suhde lestadiolaisuuteen näyttäytyvätkin erilaisessa valossa. Lapsuusmuistot ja tietoisuus omista juurista nousevat esiin. Kylmän ja pitkän talven tilalle on tullut ikuinen kesä. Lyriikkaa ja aforismeja sisältävässä Päivien ja unten kirjassa (2000) nuoruuden kapinointi on vaihtunut ymmärrykseksi, kun "ei ole enää tarve olla kapinassa lestadiolaista elämänpiiriä vastaan." (Vana -66 2007, s.86)  Runojen minälle muistelu merkitsee "menneisyyden kipeiden asioiden ymmärtämistä toisin ja uudelleen kirjoittamista, ehkä paremmaksi menneisyydeksi tai ainakin sellaiseksi, joka pystytään kertomaan." (Carlson 2010, s. 185)

Muu tuotanto ja palkinnot

Mörsäri on toimittanut useita kaunokirjallisia antologioita ja artikkelikokoelmia sekä tehnyt kirjallisuutta ja kirjoittamista käsitteleviä harjoitus- ja oppikirjoja. Hän on myös toiminut kriitikkona, kouluttajana sekä kirjoittanut esseitä ja kolumneja. Vuonna 2006 Mörsäri sai WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon.

Kaunokirjallinen tuotanto

Kolmen vuodenaikaa. Gummerus 1958.

Unohtaa toisin, toisin muistaa. Omakustanne 1992.

Päivien ja unten kirjasta. Aforismeja. Karisto 2000. ISBN 951-23-4129-8

Menneet meissä - I minnet, (ruotsinnokset Bo Carpelan). Suomen kulttuuriperinnön säätiö 2001. ISBN 951-98901-6

Elämän vaihtuva valo. 2006. ISBN 952-92-0767-0

Et se ole sinä. Edith, Impi, Simone. ntamo. 2015 ISBN 978-952-215-578-8

Lähteet

...aina joku kirjoittaa. Kirjailijoita Hämeestä. Vana -66, 2007. ISBN 978-952-92-1701-4

Carlson, Sinikka 2010: "Muistinjäljet, hauraat kuvien palat". Teoksessa Pohjois-Suomen kirjallisuushistoria. Suomalaisen kirjallisuuden seura 2010. ISBN 978-952-222-169-8

Paasilinna, Erno: Tähänastisen elämäni kirjaimet. Otava 1996. ISBN 951-1-13545-7