Henrik Ingberg

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 23. maaliskuuta 2022 kello 09.02 – tehnyt Kaunislehto (keskustelu | muokkaukset)

Henrik Ingberg (1747–1807) oli oman aikansa mittapuulla rikas ja vaikutusvaltainen hämeenlinnalainen kauppias, viinanvalmistaja ja tiilitehtailija sekä politiikassa mukana ollut porvari, joka käytti valtaansa ennen muuta maistraatin kautta (vastaa nykyistä kaupunginhallitusta). Valta 1700-luvun lopun kaupungeissa perustui maksettuihin valtionveroihin; ja Ingberg saattoi suorastaan sanella päätöksiä. Esimerkiksi raatimiehen eli maistraatin jäsenen valinnassa hänellä oli 22,5 ääntä, kun valintaan tarvittiin 40 ääntä.

Kun kaupunki muutti Hämeen linnan ympäriltä nykyiselle paikalleen vuonna 1780, Henrik Ingbergin yhdistetty 2-kerroksinen puinen asuin- ja liiketalo nousi Kuninkaankadun (Hallituskatu) ja Kirkkotorin kulmaan Raatihuoneen viereen. Kauppa kävi hyvin ja vuonna 1787 hän laajensi liiketoimintaansa perustamlla tiiliruukin Poltinaholle - ja ostamalla jonkin ajan päästä viereisellä tontilla olevan kilpailevan ruukin.

Ingberg hankki v. 1787 myös 10 vuodeksi yksinoikeuden valmistaa viinaa Hämeenlinnassa. Hän rakensi polttimon, jossa oli neljä pannua. Jokainen pannu veti 7 000 litraa. Parin vuoden jäkeen varastossa oli yli 20 000 litraa ja menekki oli taattu. Ns. Kustaan sodan (1789 - 1790) aikana viina virtasi ruotsalaisjoukoissa. Omaa asemaansa pönkittävä Kustaa III hyökkäsi tuolloinbvastoin aatelin tahtoa laittomasti Venäjälle.

Kun aika jätti Henrik Ingbergistä ja hänen vaimostaan Elizabetistä, hänen työlleen ei ollut jatkajaa, sillä aviopari oli lapseton. Perheeseen kuului heidän lisäkseen vain seurakoira.

Lähteitä

Hämeenlinnalaisia 1639-1989 / Kirj. Eva von Essen-Kätkytniemi et al. Hämeenlinnan kaupunki. 1989. ISBN 952-90045-2-4

Henrik Ingberg. Wikipedia ([1])

Ingberg, Henrik (1747 - 1807). Kansallisbiografia ([2])

Lindeqvist, K. O.: Hämeenlinnan kaupungin historia, II osa: Kaupungin historia Ruotsin vallan aikana. Hämeenlinna: Hämeenlinnan kaupunki, 1926. Julkaisun verkkoversio ([3]) PDF