Hennalan kasarmialue

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 11.27 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Hennalan kasarmialue, varsinaisesti Lahden varuskunta, on perustettu ennen ensimmäistä maailmansotaa turvaamaan Pietarin rataa niin kuin Riihimäen ratsuväkivaruskunta ja Kouvolan varuskunta.

Venäläinen varuskunta

Hennalan kasarmialue sijaitsee noin kaksi kilometriä lahden keskustasta etelään. Se perustettiin Pietarin sotilaspiirin toimesta vuonna 1911 Jylisevän Metsä-Hennalan tiluksille. Kasarmialueen rakennukset edustavat tyypillistä venäläistä punatiilistä sotilasarkkitehtuuria. Alkuperäiseen rakennussuunnitelmaan kuuluivat kolme kasarmirakennusta, kymmenen henkilökunnan asuinrakennusta, esikunta- ja huoltorakennuksia, kirkko, kappeli ja hautausmaa. Osa asuintaloista ja kirkko jäivät kuitenkin rakentamisajankohtanaan kesken. Venäläisten aikana varuskunta sijaitsi vielä Hollolan kunnan alueella, mutta sen venäläinen asukaskunta oli näkyvästi läsnä sekä Lahden, että Hollolan arjessa: Sotilaiden kanssa käytiin kauppaa ja pelattiin uhkapelejä. Paraatit ja marssiharjoitukset suuntautuivat Lahden torille saakka.

Hennala kansalaissodassa

Lahden seudulla Hennala oli alkupiste, josta punaisten vallankumousyritys lähti liikkeelle: Hennalan kasarmeille kokoontui punakaartin, ammattiyhdistysliikkeen ja puolueosastojen väkeä. Hennalassa tehtiin päätös rautatieaseman, puhelinkeskuksen ja kaupungintalon valtaamisesta. Hennalasta tuli strategisesti tärkeä punaisten esikunnan ja täydennysjoukkojen keskus. Kun taistelu kääntyi valkoisten eduksi, saksalaisten polkupyöräkomppania valtasi Hennalan kasarmit huhtikuussa 1918. Punaiset joukot saivat Hennalan vallattua vielä takaisin 22.4. Lopullisesti Hennala menetettiin valkoisille 1.5, ja taistelu Lahdesta oli päättynyt punaisten tappioon.
Vangeiksi jääneitä punaisia koottiin Lahdessa Fellmanin pellolle, josta heitä siirrettiin nyt vankileiriksi muuttuneeseen Hennalaan 9 772 henkeä. Hennala oli maan vankileireistä kolmanneksi suurin. vuoden loppua kohden vankimäärä kuitenkin väheni nopeasti armahdusten myötä. Marraskuussa 1919 vankeja oli jäljellä enää 35.

Hennala venäläisten keskitysleirinä

Kansalaissodan jälkeen Hennalaan asutettiin Venäjältä rajan yli bolsevikkivaltaa paenneita sotilaita ja heidän perheitään. Enimmillään pakolaisia oli Hennalaan sijoitettuna noin 900 sen puolen vuoden aikana, jona Hennala toimi venäläisten keskitysleirinä vuonna 1920.

Tampereen rykmentti Hennalassa

Lokakuussa 1920 Hennala siirtyi Tampereen rykmentin vakinaiseksi varuskunta-alueeksi. Samalla alueella alkoivat mittavat kunnostustyöt: sodan aikan vaurioituneita rakennuksia korjattiin, ja venäläisiltä kesken jääneitä rakennusprojekteja saatettiin loppuun. Kasarmin puisto ja lehtipuukujat ovat jäänteitä tältä ajalta. Vuonna 1931 kasarmi sai jopa elokuvasalin. Tampereen Rykmentin aika Hennalassa kesti aina lokakuuhun 1939, jolloin rykmentti siirrettiin Karjalan Kannakselle. Tältä matkalta rykmentti ei enää palannut Hennalaan.

Hennalan sotilaskoti

Tammikuun 27. päivä 1920 perustettiin Lahden sotilaskotiyhdistys. Aluksi yhdistys toimi keskikaupungilla, Aleksanterinkatu 14:ssä. Hennalan kasarmialueelle yhdistys siirtyi 1923. Yhdistyksen sijaintipaikaksi valikoitui lopulta venäläisiltä keskeneräiseksi jäänyt kirkkorakennus.

Varuskuntatoiminnan lakkaaminen Hennalassa

Hennalan satavuotinen historia sotilaskäytössä päättyy vuoden 2014 loppuun mennessä, jolloin Hennalan varuskunta lakkautetaan. Kulttuurihistoriallisesti merkittävä alue vapautuu siviilikäyttöön. Kasarmialueen punatiiliset rakennukset säilytetään asuinrakennus-, harrastus- ja virkistyskäyttöön.

Lähteet

  • Alenius, Juha: Venäläisten kasarmialueesta Tampereen rykmentin varuskunnaksi - Hennalan kasarmialueen ensimmäiset vuosikymmenet. Teoksessa: "Ei ol luulo tielon viärtti": Hollolan kotiseutukirja VIII (Toim. Heikki Mantere). Hollolan kotiseutuyhdistys, 1994.
  • Niskanen, Riitta: Selvitys Lahden kulttuurihistoriallisesti arvokkaista kohteista. Lahden kaupunginmuseo. Salpausselän kirjapaino, Kukkila, 2000.


Internet-lähteet