Helvi Airo

Helvi Airo

(s. 1932)

os. Kankainen

Sysmässä syntynyt ja nykyään Lahdessa asuva Airo on työskennellyt leipurina (1966-72) sekä kotiavustajana (1972-95). Lisäksi hän on suorittanut erilaisia kursseja mm. kesäyliopistossa ja ollut mukana työväenopiston kirjoittajapiirissä.

Harrastuksikseen Airo mainitsee kirjoittamisen, lausunnan, maalauksen sekä puutarhanhoidon.
Helvi Airo on saanut II. palkinnon Hämeen murrekäräjillä vuonna 2004.

Hänen tuotannossaan Päijät-Häme ja päijäthämäläisyys heijastuvat itähämäläisissä murrerunoissa.

Tuotanto

Runot

• Keinussa myrsky pyörtyy. Imprimatur-kustannus 2001.

• Sukupolven leipeä. Sysmän kotiseutuyhdistys 2002.

Osallistuminen antologioihin

• Varjoni on minua täynnä. Lahden kaupunki 1987.
• Akanvirtaa. Koivu ja tähti 1988.
• Metsän hiljaisuus on minussa vaiti. Lahden kaupunki 1988.
• Naisen nauru. Kirjantekijä avoin kirja 1995.
• Näin on hyvä ei aikaa ei rajallista paikkaa. Lahden työväenopisto 1989.
• Verbaalinen ilotulitus. Samuli Parosen seura 1999-2000.
• Tässä on tila, 1999-2003.
• Keväästä kevääseen, 2004.

Tekstinäyte

Kuljet ihmine

Omenapuu
heiluu tuulessa.
Polut,
suot ja ojat,
askelten eänet
se kuulee.
Ohjattu elämä, pieni siru
suuressa mettässä.
Kynä asettelee ajan ilot.
Siinähä kuljet ihmine.

Sukupolven leipeä, 2002.