Hauhon pappila
Hauhon pappila nykyään
Hauhon kirkkoherranpappilan nykyinen rakennuskanta sijaitsee Kotkonharju-nimisellä soraharjulla ja Hauhonselän itärannalla, Hauhon Kirkonkylässä, Hauhon myöhäiskeskiaikaisesta kivikirkosta noin 200 metriä luoteeseen. Pitkään samalla paikalla olleen miespihan itä- ja koillisreunassa kulkee Kotkontie, jonka toisella puolen on Saunalammi-niminen kookas lampi. Miespihan lounais- ja länsipuolella maasto laskee jyrkästi kohti järveä ja Kotkonharju nousee pihan luoteispuolella. Pappilan ympärillä on laaja puisto omenapuineen, alempana rinteessä on sijainnut kasvimaa. Pääosin hiekkapohjaiset kotipellot ovat sijainneet tonttimaan ja Saunalammin itäpuolella. Pihapiirissä on säilynyt 1840-luvulla rakennetun päärakennuksen lisäksi pihan luoteisreunassa kaksi ulkorakennusta ja niiden välistä lähtevä, nousevaan rinteeseen rakennettu kaksihuoneinen maakellari. Hauhon pappila on Kanta-Hämeen pappiloista ainoa, jossa vielä asuu kirkkoherra.
Hauhon kirkkoherranpappilan historiaa
Hauho on yksi Hämeen vanhimmista pitäjistä, seurakuntanakin se tunnetaan jo 1300-luvulta. Sen kirkkoherroista on mainintoja ilmeisesti jo samalta vuosisadalta, pappilasta vasta 1500-luvulta.Yksi Suomen vanhimmista pappilan rakennuskantaa koskevista selostuksista koskee Hauhon pappilaa. Tässä piispankäräjien pöytäkirjassa, joka päivätty vuonna 1536, luetellaan pappilan rakennukset ja ne kylät, jotka ovat velvollisia kunkin rakennuksen pitämään kunnossa. Asiakirjan mukaan pappilassa oli tuolloin asuintupa ja kamari porstuoineen, piispantupa kirkkoportin vieressä, väentupa, leivintupa, pitäjäntupa, kolme tallia, kaksi navettaa, liiteri, kolme riihtä, joissa kahdessa on luuva, mallassauna, jauhoaitta, jyväaitta, kolme talousaittaa, kirkkoportti, jonka päällä on aitta ja sivulla toinen sekä vielä kaksi latoa. Uusi pappila tiedetään rakennetun vuonna 1598, osin kirkkoherran, osin seurakuntalaisten kustannuksella. Tiedetään myös, että Hauholla kirkkoherrat asuivat pappilassa, vaikka muun muassa Harkepae-suvun papit omistivat ratsutiloja.
Hauhon kirkkoherranpappila paloi vuonna 1662. Jo tuolloin pappilassa oli lasi-ikkunoita, joista asukkaat pystyivät pakenemaan ulos palavasta talosta. Pihapiirin muutkin rakennukset tuhoutuivat ja kirkkoherra menetti kaiken omaisuutensa. Vuonna 1692 pappilan rakennukset inventointiin, jolloin pappilan kunto ei miellyttänyt uutta kirkkoherraa. Huomattiin myös, että edellisen kirkkoherran leski oli vienyt pappilasta ikkunalaseja. Isovihan aikaan pappila poltettiin ainakin osaksi, samalla kun kirkkoa hävitettiin. 1730-luvulla alkoi jälleenrakentamisen aika koko Kirkonkylässä. Uusi päärakennus sovittiin kuitenkin rakennettavaksi vasta vuosina 1747-48, nyt sotilaspuustellien mallin mukaan sisäkeittiöllä ja uunilla varustettuna. Vanha päärakennus jäi paikalleen ja molemmat mainitaan vuonna 1760, uusikin rakennus jo huonokuntoisena. Seuraava päärakennus valmistui ilmeisesti vuonna 1823 mutta tämä modernia empiretyyliä edustanut rakennus jäi lyhytaikaiseksi ja sai purkutuomion vuonna 1837. Nykyinen päärakennus valmistui vuonna 1842.
Pappilan miespihan tarkemmasta rakennusjärjestyksestä saadaan tietoja 1700-luvun puolivälistä, jolloin pihan ”pohjoispuolella” sijaitsi väentupa, ”länsipuolella” rakennus, jossa oli pakari, kamari ja sauna. Päärakennuksen paikka on ilmeisesti vaihdellut, etenkin kun välillä uusi ja vanha päärakennus ovat olleet pystyssä yhtä aikaa – niille jäävät siis ”etelä”- ja ”itäreuna”. Tosiasiassa tuon ajan pohjoisreunaksi nimetty ilmansuunta on pikemminkin luoteinen eli miespiha on ollut suorakaiteinen, sivut väli-ilmansuuntia kohden. Pihan ulkopuolella, tarkempaa sijaintia mainitsematta, luetellaan kaksi navettaa, lammasnavetta, sikala ja kolme rehulatoa. Kylpysauna sijaitsi pihasta länteen järven rannalla ja jyväaitta pihasta etelään, myös järven rannalla. Pappilan kaksi riihtä sijaitsivat lähellä kirkkoa, kappalaispappilan ja pitäjänaitan välissä. Sen lisäksi, että uusia rakennuksia pystytettiin tasaisin väliajoin, myös vanhoja ulkorakennuksia siirrettiin paikasta toiseen. Nykyinen päärakennus on pihan länsireunalla. Vielä 1910 rakennettiin pappilaan uusi navetta, miespihasta kaakkoon, mutta sekin on nykyään purettu.
Hauhon kappalaisenpappila
Hauholla kappalaisen virkatalo sijaitsi poikkeuksellisesti aivan kirkkoherranpappilan vierellä, sen ja kirkon välissä. Tila muodostettiin vuonna 1659 Kirkonkylään kirkkoherra Thomas Laurentiin Perttu Matinpojalta ostamalle maalle. Kappalaisenpappilaa eli Eerolaa viljelivät välillä lampuodit. Pappilassa oli 1700-luvulla useita tulipaloja. Vuonna 1979 määrättiin, että liian lähellä kirkkoa olevat rakennukset piti siirtää kauemmaksi – nähtävästi tätä ei kuitenkaan toteutettu ennen kuin vuonna 1823 pappilaa alettiin siirtää kauemmaksi kirkosta. Nykyään uudempi kappalaisenpappilan päärakennus on purettu seurakuntatalon tieltä mutta vanhempi, 1700-luvulle periytyvä vanha Pikkupappila sijaitsee edelleen kirkon ja kirkkoherranpappilan välissä.
Pappilan tonttimaan sijainti vanhojen karttojen perusteella
Varhaisin kartografinen esitys Hauhon kirkkoherranpappilan sijainnista lienee pitäjänkartassa vuodelta 1751, jossa pappila on kuvattu kutakuinkin nykyiselle paikalleen (Kirkonkylästä ja Hauhon kirkon sijainnista on toki varhaisempiakin karttoja kuten Lorentz Schröderin pitäjänkartta vuodelta 1653). Kun isojaonkarttaan (1771-1783, 1807-1809 Kansallisarkiston sign. H 13 8/7-18) on merkitty ainoastaan tonttien ja peltojen rajat, on Hauhon Kirkonkylän kartta vuodelta 1796 jo ikäisekseen sangen yksityiskohtainen: Siihen näyttäisi kuvatun muitakin kuin tilan pää- tai asuinrakennuksia. Pihapiiri ulottuu nykyiseltä paikaltaan jonkin matkaa Kotkontien itäpuolelle, osin Saunalammin rantaan saakka. Kaksi kookkaampaa rakennusta on merkitty pihan lounais/länsipuolelle ja kaakkois/eteläpuolelle, lisäksi Saunalammin puolella on kaksi pienempää rakennusta. Pihan kaakkoispuolelle on kuvattu toinen pihapiiri – karjapiha - jossa on kolme rakennusta, luoteisreunaa lukuun ottamatta yksi pihan jokaisella sivulla.
Hauhon pappila arkeologian näkökulmasta
Arkeologisessa tarkastuksessa on voitu todeta, että kirkkoherranpappilan miespihan sisäosissa saattaa olla säilyneitä kulttuurikerroksia, mahdollisesti jälkiä vuoden 1662 tai isovihan aikaisesta tulipalosta. Sen sijaan nykyisen päärakennuksen takana kulttuurikerrokset ovat puutarhaan liittyvien terassirakennelmien vuoksi joko tuhoutuneita tai erittäin syvälle hautautuneita. Alueen koekuopituksessa tavattu löytöaineisto oli niukkaa ja yksipuolista, mutta kaikkialla pihapiirissä vastaan tuleva runsas tiilimurska kertoo pitkään asutusta tontista. Todennäköisesti pihapiiriä on raivattu ja siivottu tulipalojen ja uudisrakentamisten jälkeen, jolloin irtain jäte on siirretty läntiselle rinteelle, jota käytetään kompostialueena vielä nykyäänkin.
Kirjallisuus ja arkistolähteet:
Miettinen, Tiina ja Anneli Mäkelä-Alitalo 2009. Hauhon historia II. Porvoo.
Palmroth, W. 1929. Kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista. Muistojulkaisu 600-vuotisjuhlaa varten. Uusintapainos vuodelta 2007.
Pellinen, Hanna-Maria 2013. Kanta-Hämeen keskiaikaiset pappilat. Hauhon, Hattulan, Janakkalan, Lammin, Tammelan ja Vanajan sekä Urjalan pappilatonttien arkeologinen inventointi 24.7.-30.11.2012. Raportti Turun yliopiston arkeologian oppiaineen arkistossa.