Hyppää sisältöön

Hans Henrik Gripenberg

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Versio hetkellä 29. maaliskuuta 2022 kello 14.10 – tehnyt Kaunislehto (keskustelu | muokkaukset)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kenraalimajuri Hans Henrik Gripenberg (1754 - 1813) oli Suomen sodan aikana Hämeen läänin jalkaväkirykmentin komentaja. Rykmenttiin kuului myös jääkäripataljoona. Jalkaväkikomppanioita oli kahdeksan. Kantahämäläinen ruotusotaväki kuului lähinnä Sääksmäen komppaniaan, jossa oli 130 sotilasta. Esim. Vanajan seurakunnasta oli 12 ruotusotilasta, joista neljä oli ruotsalaisia.

Rykmentin komentajan virkatalo sijaitsi Porvoon Grönkullassa, mutta sodan alettua Gripenberg siirsi päämajansa Sääksmäen Voipaalaan, joka oli hänen vaimonsa Hedvig Lovisa Gripenbergin (os. Jahnsson) sukukartano.

Gripenberg oli hämeenlinnalaisille tuttu vieras, sillä rykmentin harjoituksia pidettiin seudulla ennen muuta Parolassa. Upseerit ja päällystö yöpyivät kaupungin porvariskodeissa.

Hans Henrik Gripenberg otti osaa jo Ruotsin kuninkaan aloittamaan ns. Kustaa III:n sotaan (1789 - 1790) Venäjää vastaan majurina Hämeen jalkaväkirykmentissä. Hänet ylennettiin 1789 everstiluutnantiksi ja 1794 everstiksi sekä 1795 Hämeen jalkaväkirykmentin kenraalimajuriksi.

Suomen sodan (1808 - 1809) alussa hän komensi omaa rykmenttiään esim. kuuluisassa Siikajoen taistelussa. Armeijan vetäydyttyä yhä pohjoisemmaksi - aina Ruotsiin saakka - Gripenberg huomasi äkkiä johtavansa koko Ruotsin pohjoista armeijaa liki 4 000 miestä Länsipohjassa! Ylipäällikkö Wilhelm Mauritz Klingspor ja pohjoisen armeijan päällikkö Carl Johan Adlercreutz olivat kesken sodan lähteneet Tukholmaan, missä he osallistuivat istuvan kuninkaan syrjäyttämiseen.

Gripenbergin huonokuntoiset joukot antautuivat ylivoimaisille venäläisille 25. maaliskuuta 1809 Kainuunjoella (Kalix-joki), mistä Gripenberg joutui myöhemmin epäillyksi maanpetoksesta, mutta hän oli toiminut vain tilanteen edellyttämällä tavalla ja pelasti menettelyillään paljon ihmishenkiä.

Suomen armeija hajotettiin ja henkiin jääneet ruotusotilaat lähetettiin koteihinsa esim. Vanajan seurakuntaan Venäjän kansalaisina. Venäjä säilytti Suomessa Ruotsin vallan aikaiset lait, joten upseerit ja aliupseerit saivat pitää virkatalonsa. Tavallisten ruotusotilaiden kohtalo oli kurjempi. Koska ruotuväkilaitos lakkautettiin, he menettivät torppansa takaisin talollisille. Palkat ja eläkkeet kuitenkin maksettiin sovitulla tavalla ja luultavasti monet saivat pitää torppansa, mikäli pystyivät maksamaan vuokransa ja tekemään taksvärkkinsä.

Adlercreutz (ote runosta)

J.L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa Hans Henrik Gripenberg mainitaan kahteen otteeseen nimenomaan tässä runossa, josta seuraava ote on. Runo kuvaa Suomen armeijan ensimmäistä sotilaallisesti voitokasta taistelua Siikajoella. Inhimillisesti ajatellen taistelu on traaginen, sillä yli 200 sotilasta kuolee piilukkokivääreiden paukkeessa.

"(..) ja Gripenberg hän Hämeen poikiansa tuo
hurraten, rivit vankkana kuin muuri.
Kas noita! Essen uljas, miekka kourassaa,
ja Heideman ja Ramsay kilvoin koittaa.
Kas, kuin ne ryntää yli hurmeilevan maan!
Ja Lange, Kihlström, Bremer, Bröijer, Nordensvan
ja sadat muut, noill' eikö voimaa voittaa?
Jo vihdoin heltyy pakko toivoton,
vihdoinkin voiton seppel loistaa kerta:
häpeä pitkä oli, ponneton,
nyt päivä kunnian taas heille noussut on,
työ tehdään, joll' ei ikäkausiin vertaa." (..)

Lähteitä

Hämeen läänin jalkaväkirykmentti. Geni ([1])

Striden om Finland 1808-1809. Projekt Runeberg ([2])

Finska kriget 1808-1809. Projekt Runeberg ([3])

Hans-Henrik Gripenberg. Geni ([4])

Hans Henrik Gripenberg. Wikipedia ([5])