Hampaanhoitoa Lahdessa vuoteen 1937

Häme-Wikistä
Versio hetkellä 12. maaliskuuta 2023 kello 11.36 – tehnyt Samuhuovinen (keskustelu | muokkaukset)
(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)

Arno Forsius

julkaistu aiemmin: http://www.saunalahti.fi/arnoldus/hamlahti.htm

Hampaanhoitoa Lahdessa vuoteen 1937


Hampaanhoidon alkuvaiheet Hollolassa ja Lahdessa


Tiedot Hollolan ja Lahden asukkaiden hampaanhoidosta ennen vuotta 1905 ovat varsin niukat. Arvattavasti joku on käynyt hammaslääkärin hoidossa Helsingissä tarpeen vaatiessa ja varojen salliessa. Kierteleviä hammaslääkäreitä kävi sentään joskus Lahdessakin, kuten seuraavasta "Lahden Lehdessä" 11. ja 14.12.1901 olleesta ilmoituksesta näkyy: "Hammaslääkäri Otto Westphal Helsingistä ottaa vastaan sairaita joka päivä klo 10–2 ja 5–6 iltapäivällä Hotelli Lahdessa. Ilmoituksia otetaan vastaan keskiviikkona t.k. 18 p:ään ja tulee täällä olo kestämään vielä pitemmän ajan, jos tarve vaatii." Westphal oli saksalaissyntyinen, Suomeen siirtynyt hammaslääkäri, joka oli saanut toimiluvan lääkintöhallitukselta vuonna 1886. Juuri valmistunut hammaslääkäri Alvar Lind otti "sairaita" vastaan Lahdessa helmikuun puolivälissä 1903, luultavasti vain muutaman päivän ajan, ja vuonna 1904 Vääksyn kanavalla parin viikon ajan.

Hammaslääkäri Anna Robina ("Robbi") Karvonen (1868–1950) piti vuodesta 1905 (tai 1906) alkaen aina vuoteen 1915 saakka vastaanottoa Hollolan kunnan Jalkarannan kylässä (kuuluu nykyään Lahden kaupunkiin) kesäisin heinä-elokuussa. Hänen perheensä vietti kesälomansa Merilä (myöh. Honkapirtti) -nimisessä huvilassa, jonka apteekkari Aron Walfrid Grönmark oli rakennuttanut vuonna 1901 arkkitehti Eliel Saarisen piirustusten mukaan. Robbi Karvonen otti hammaspotilaita vastaan sen kaakkoispuolelle varta vasten rakennetussa "pikku huvilassa". Muistikuvien mukaan Robbi Karvonen piti vastaanottoa kesäkautena jopa pari kolme tuntia viitenä päivänä viikossa. Potilaat olivat enimmäkseen lahtelaisia, joita saapui sinne usein pika-ajurilla eli hevosajurilla.

Kesä-heinäkuussa 1906 Lahdessa piti vastaanottoaan saksalaissyntyinen hammaslääkäri Michael Perach. Hänen ilmoituksensa Lahden Lehden etusivulla 25.6.1906 oli seuraava: "Tiistaista lähtien ainoastaan lyhyempi aika paikkakunnalla! HAMMASLÄÄKÄRI M. PERACH on nyt saapunut tälle paikkakunnalle ja vastaanottaa sairaita, jotka kärsivät hammaspakotusta, parantaa, blombeeraa ja ulosottaa hampaita kivuttomasti sekä laittaa tekohampaita. Vastaanottaa klo 10–2 ja 4–6 sekä sunnuntaina klo 12–2. Aleksanterinkatu N:O 14, Sundforssin talo, käytävä pihanpuolelta." Perach kävi pitämässä vastaanottoa Lahdessa myös kesällä 1907.

Ensimmäinen vakinainen hammaslääkäri Lahdessa oli odontologian lisensiaatti Ossian Åkerman, joka avasi vastaanottonsa vuonna 1910 talossa Rautatienkatu 8. Hän siirtyi kuitenkin jo vuonna 1913 Viipuriin. Silloin Lahteen tuli hammaslääkäri Erik Becker, joka piti vastaanottoa talossa Aleksanterinkatu 10. Hän puolestaan muutti pois kesäkuussa 1916.

Vuonna 1916 Lahdessa avasi vastaanottonsa kolme hammaslääkäriä, tammikuussa Impi Bärlund talossa Rautatienkatu 9, kesäkuussa Hugo Keso talossa Nikolainkatu (nyk. Vapaudenkatu) 4 ja heinäkuussa Torsten Stockus Simolan talossa, Rautatienkatu 17. Hammaslääkärit Impi Bärlund ja Hugo Keso solmivat keskenään avioliiton jo samana vuonna. Lahtelaisten mahdollisuudet päästä hammaslääkäriin olivat nyt varsin hyvät. Tietenkin Lahdessa kävi hammaslääkärissä myös paljon ulkokuntalaisia, sillä maalaiskunnissa ei tuolloin vielä ollut hammaslääkäreitä, eräin harvoin poikkeuksin.

Todettakoon vielä, että hammaslääkäri Impi Keso toimi Hennalan varuskunnassa Tampereen Rykmentin hammaslääkärinä vuosina 1921–1939. Aluksi armeijan hammaspotilaat kävivät Impi Keson vastaanotolla, mutta vuodesta 1924 alkaen hän kävi määräpäivinä hoitamassa potilaita Hennalan varuskunnan hammaspoliklinikalla. Sopimukseen kuului varuskunnan järjestämä hevoskyyti kaupungista Hennalaan ja takaisin.

Torsten Stockus muutti pois Lahdesta vuonna 1920, mutta samana vuonna tuli kaupunkiin hammaslääkäri Aarne Meriluoto, jonka vastaanotto oli talossa Hämeenkatu 10. Kesällä 1920 hammaslääkäri Martta Pyysalo käväisi pitämässä vastaanottoa muutamana päivänä Asikkalan Vääksyssä. Lahdessa lyhyen aikaa viipyneitä hammaslääkäreitä olivat Katri Olander kesästä 1922 kesään 1923, Impi Lindholm (avioituneena Lindholm-Roos) vuoden 1923 lopulta vuoteen 1927, ja Taina Auvinen kesällä 1926. Hammaslääkäri Saima Mela piti vastaanottoa Orimattilassa vähän aikaa vuodenvaihteessa 1923–1924.

Vuonna 1926 Lahteen muutti kolme pitkäaikaista hammaslääkäriä, Yrjö Puuperä, Elina Anttila (avioituneena Koskela) ja Elli Rouvala. Erkki Puuperä ja Impi Keso pitivät alusta lähtien hammasklinikkaa. Vuonna 1928 Lahteen muutti vielä Elli Hallonblad (myöh. Halomaa). Näin Lahdessa oli 1930-luvun alkaessa seitsemän vakinaista hammaslääkäriä. Hammaslääkärit olivat ilmoittaneet vastaanotoistaan sanomalehdissä erillisillä ilmoituksilla tai n.s. päivälistassa.

Todennäköisesti vuonna 1928 ilmestyi ensimmäisen kerran Lahden lääkäriluettelo, luultavasti Kyminlaakson Lääkäriseuran julkaisemana. Luettelossa olivat mukana myös hammaslääkärit. Niinpä he julkaisivat vuoden 1929 alussa sanomalehdessä seuraavan ilmoituksen: "Tiedot Hammaslääkärien osoitteesta ja vastaanottoajasta saa tästä alkaen apteekeista, joissa on yleisöä varten painetut ilmoitukset. Myös puhelimitse vastaamme potilaiden tiedusteluihin."

Yksityisten hammaslääkärien määrä Lahdessa lisääntyi hiljalleen ja vuonna 1940 erityisesti. Vuonna 1945 Lahdessa oli jo 23 vastaanottoa pitävää hammaslääkäriä. Ensimmäinen Lahden kaupungin palkkaama hammaslääkäri oli kouluhammaslääkäri Irma Puolanne vuodesta 1937. Toinen kaupungin kouluhammaslääkäri Mirja Paavilainen aloitti työnsä vuonna 1943.

Kansakoululaisten hammashoitoa Lahdessa


Asiaa käsitellään laajemmin kirjoituksessa Lahden kunnallinen hammashoito 1937–1987, Osa 1. Seuraavassa kerrotaan aiheesta eräitä pääkohtia.

Kaupunginlääkäri Oskar Nordqvist hoiti Lahdessa vuodesta 1910 alkaen myös koululääkärin tehtävät. Hän totesi heti ensimmäisenä toimintavuotena koululaisilla sangen yleisesti turvonneita rauhasia kaulassa ja leuan alla, minkähän arveli riippuvan "varmaan suurimmaksi osaksi heidän useinkin tavattoman huonoista hampaistaan." Kansakoululaisten hampaiden huonoon kuntoon kiinnitettiin huomiota toistuvasti seuraavien vuosien aikana. Hampaiden hoito kuului osana kouluterveydenhoitoon, kuten kouluhoitajattaren kertomuksesta lukuvuodelta 1925–1926 voitiin todeta: "Tarkastuksien yhteydessä on myös valvottu lasten hammashoitoa. Koululle on ostettu useampia tusinoita hammasharjoja, joita sitten on myyty pienellä hinnan alennuksella oppilaille, joilla ei ennestään ole harjaa ollut. Sen lisäksi on kenr. Mannerheimin lastensuojeluliiton paikallisosasto toimittanut ilmaista hammashoitoa 53 varattomalle oppilaalle."

Koululääkäri Nordqvist kiinnitti jälleen kerran lukuvuonna 1927–1928 huomiota hampaiden hoidon tarpeellisuuteen: "Oppilaiden hampaat vaatisivat asianmukaista hoitoa. Tarkastuksissa voidaan todeta, mitenkä huonossa kunnossa ne yleensä ovat, etenkin hampaiden vaihdon aikana, mutta pysyväisetkin uudet hampaat osoittavat jo pahoja vikoja. On harvinaista tavata koulun viimeisellä luokalla oppilas, jonka hampaat olisivat täysin terveet. Tähän valitettavaan asiantilaan ei muuten saada parannusta kuin perustamalla erityinen kouluhammaslääkärin virka. Kun esikaupunki-alueen liittämisen jälkeen [1933] oppilasmäärä kansakouluissa tulee enemmän kuin kahta kertaa suuremmaksi, ei asianmukaisen hammashoidon hankkimista myöskin kansakoululapsille enää voida välttää." Samana lukuvuonna kouluhoitajatar kertoi: "Luokkatarkastuksien ikävimpänä ilmiönä ovat olleet lapsien hampaat. Moni hyvin mätäiset hampaat omistava oppilas onkin kalpea ja heikko koko yleistilastaan. Jotakin olisi tehtävä lapsien hammashoidon saattamiseksi paremmalle kannalle. Oppilaat, joilla on ollut tilaisuutta käydä hampaitaan korjauttamassa ovat kylläkin sen tehneet, mutta se on kuitenkin vain pieni joukko koko oppilasmäärästä."

Kesäkuussa 1931 pidetyssä terveydenhoitolautakunnan kokouksessa oli käsiteltävänä lautakunnan jäsenen, hammaslääkäri Impi Keson kirjelmä, jossa hän Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja eräiden muiden järjestöjen kehotuksesta ehdotti, että Lahdessa järjestettäisiin vapaa hammashoito kaupungin kansakoulujen oppilaille. Kansakoulun johtokunnalta oli saatu puoltava lausunto. Siinä esitettiin, että kansakoululapsille ruvettaisiin antamaan hammashoitoa syyslukukauden 1931 alusta asteittain selostetun suunnitelman mukaisesti. Terveydenhoitolautakunta päätti yksimielisesti kannattaa tehtyä esitystä. Jatkuvan hammashoidon järjestämisen osalta lautakunta lykkäsi kuitenkin asian myöhempään ajankohtaan ja päätti pyytää hammaslääkäri Impi Kesoa laatimaan ehdotuksen kouluhammaslääkärin ohjesäännöksi. Kaupunginhallitus palautti myös syyslukukauden määrärahaesitystä koskevat asiakirjat elokuun lopulla 1931 terveydenhoitolautakunnalle asian edelleen valmistelua ja uuden ehdotuksen tekemistä varten. Siten hammashoitoa ei ehditty enää panna alulle syyslukukauden aikana ja asian käsittely siirtyi seuraavaan vuoteen. Lautakunta asetti erityisen jaoston ja siirsi valmistelun sen tehtäväksi. Jaostoon valittiin lautakunnan puheenjohtaja, kaupunginlääkäri E. E. Niemi, hammaslääkäri Impi Keso ja lautakunnan sihteeri, asianajaja G. Mesterton.

Terveydenhoitolautakunnan jaoston laatima ehdotus kouluhammashoidon järjestämiseksi tuli lautakunnan käsiteltäväksi helmikuussa 1932. Jaosto oli valmistellut myös ehdotukset kouluhammashoitolan ja kouluhammaslääkärin ohjesäännöksi sekä laatinut luettelon ja kustannusarvion kouluhammashoitolan välineistä ja kalustosta. Lautakunta esitti jaoston ehdotusten perusteella kaupunginvaltuustolle, "että syyskuun 1 p:stä1932 alkaen kaupunkiimme perustetaan kansakouluoppilaita sekä lastenkotien hoidokkeja varten hammashoitola; että hammashoitolan johtoa ja hammashoitoa varten hoitolassa perustetaan vakinainen kouluhammaslääkärin virka samasta päivästä lähtien; [---]".

Asia ei tullut uudelleen kaupunginvaltuuston käsiteltäväksi vuoden kuluessa. Valtuusto myönsi kuitenkin seuraavan talousarvion vahvistaessaan 6000 markan määrärahan kansakouluoppilaitten hammashoitoa varten vuodeksi 1933. "Mutta tällä ei ole saatu paljon aikaan, kun ei sitäkään ole kun osaksi tarkoitukseen käytetty", totesi terveydenhoitolautakunta kertomuksessaan vuodelta 1933. Lautakunta toivoi kaupunginhallituksen kiinnittävän vakavaa huomiota asiaan, mutta vuoden 1934 aikana sen kohdalla vallitsi edelleen syvä hiljaisuus. Hammashoitoa ryhdyttiin vähitellen opastamaan myös Lahden kaupungin lastentarhassa. Vuonna 1935 siellä jaettiin hammasharjoja lapsille ja opetettiin niiden käyttöä.

Joulukuussa 1935 terveydenhoitolautakunta asetti jälleen kolmihenkisen toimikunnan valmistelemaan suunnitelmaa ja ehdotusta koululasten hammashoidon järjestämiseksi. Toimikuntaan valittiin kaupunginlääkäri Hjalmar Söderström, koululääkäri Eino Arvela ja hammaslääkäri Impi Keso. Toimikunta totesi ehdotuksessaan mm. seuraavan: "Nykyajan koulunuorison hampaat ovat niin huonot, että voidaan sanoa pyörein luvuin 70–80 %:lla olevan rikkinäisiä ja hoidon tarpeessa olevia hampaita, väittääpä eräs asiantuntija kouluhammashoidon alalla, että noin 97 lapsella sadasta on hammasmätää. Tämä tosiseikka on herättänyt oikeutettua huomiota ja huolestumista kaikissa, jotka ymmärtävät terveen ruumiin merkityksen tulevan sukupolven ruumiillisen ja henkisen kehityksen edellytyksenä."

Terveydenhoitolautakunnan maaliskuussa 1936 kaupunginvaltuustolle tekemä ehdotus oli jokseenkin samansisältöinen kuin vuoden 1932 ehdotus. Lisäksi siinä esitettiin, että hammashoitola saataisiin toistaiseksi sijoittaa, kunnes sille saadaan keskeisempi paikka, Läntiselle (nyk. Länsiharjun) kansakoululle koululääkärin toiseen vastaanottohuoneeseen. Kansakoulun johtokunta yhtyi terveydenhoitolautakunnan esitykseen. Suomen Hammaslääkäriseura piti toukokuun lopulla 1936 kevätkokouksensa Lahdessa. Sen ohjelmaan kuului myös julkinen esitelmätilaisuus valtuuston istuntosalissa koululasten hammashoidosta. Tilaisuus ei kuitenkaan herättänyt kaupunkilaisissa mitään mielenkiintoa, joten se oli kuulijakunnan vähäisyyden vuoksi peruutettava.

Marraskuussa 1936 kaupunginvaltuusto vihdoin käsitteli kouluhammashoitoa koskevan asian kaupunginhallituksen laatiman ehdotuksen pohjalta. Valtuusto päätti, että Lahden kaupunkiin perustetaan kouluhammashoitola ja kouluhammaslääkärin virka kansakoulujen ja lastentarhojen oppilaita sekä lastensuojelulautakunnan hoidokkeja varten. Kauppakoulun oppilaat jäivät kouluhammashoidon ulkopuolelle. Samalla valtuusto hyväksyi Lahden kaupungin kouluhammashoitolan ja kouluhammaslääkärin johtosäännön. Virassaan kouluhammaslääkäri oli lähinnä terveydenhoitolautakunnan alainen. Tammikuun alussa 1937 kaupunginvaltuusto valitsi Lahden kaupungin kansakoulujen hammaslääkäriksi Irma Puolanteen, joka ryhtyi hoitamaan tehtäväänsä helmikuun alussa.

Terveydenhoitolautakunnan kertomuksessa vuodelta 1936 oli seuraava maininta: "Kouluhoitajattarien ahkeran opastuksen ja huolenpidon ansiosta on todettavissa, että hampaiden hoito on huomattavasti parantunut lasten keskuudessa. Siitä huolimatta tarkastuksissa todettiin I:sen [ryhmän] hampaita (ei yhtään avonaista reikää) 182:lla, II:sen hampaita (1–4 reikää) 661:llä ja III:nnen hampaita (5 tai useampia reikiä) 118:lla. Ylläolevat numerot jo puhuvat puolestaan, kuinka välttämätön kouluhammaslääkärin viran perustaminen oli."

Kirjoitus on valmistunut kesäkuussa 2005. Se perustuu esitelmään Lahden kaupungin terveyskeskuksen hammashoitajien kuukausikokouksessa marraskuussa 1988 Paavolan terveysasemalla.

Lähteitä

  • Arvelin, M.: Lahden Hammaslääkäriseura 1946–1981. Lahden Hammaslääkäriseura, Lahti. [Lahti 1985].
  • Forsius, A.: Sosiaali- ja terveydenhuollon kehitys Hollolassa ja Lahdessa vuosina 1866–1985. Lahden kaupunki. Vammala 1993.