Hämeenlinnalaista jazzia Asemantakaa (T. Suojärvi)

Kohteesta Häme-Wiki
Share/Save/Bookmark
Versio hetkellä 5. maaliskuuta 2013 kello 11.58 – tehnyt Admin (keskustelu | muokkaukset) (yksi versio)

(ero) ← Vanhempi versio | Nykyinen versio (ero) | Uudempi versio → (ero)
Loikkaa:valikkoon, hakuun
Suojärven veljekset eturivissä. Kuva: Pirkko Tuominen
Tauno Suojärvi soitti aikoinaan kuuluisassa Kauko Viitamäen Kvintetissä.

Musiikinsiemen kylvettiin kotona

Suojärvien musikaalisuus ilmenee laajasti useassa sukupolvessa. Setä-Väinö kodissaan Janakkalassa. Väinön hanuri on kunniapaikalla Taunon kodissa. Kuva: Pirkko Tuominen
Musiikinsiemen, joka meissäkin oli itämässä, oli alkujaan perintöä jo edellisiltä sukupolvilta ja kaiketi laajalta alueelta Hämeenlinnan ympäristöä. Satakuntavuotta sitten venäläisen varuskunnan sekä VPK:n soittokunnat saivat musiikijanoiset tenavat juoksemaan perässään, ja musiikkinautintoja saattoi täydentää kesäjuhlilla ja tanssipaikkojen ovenpielissä kun mandoliiniorkesterit ja viulupelimannit olivat vauhdissa.


Oma soittopeli oli lähes voittamaton haave, ja niinpä isäni jo 10-vuotiaana säästi kylän paimenena ansaitsemiaan rahoja kunnes pystyi ostamaan himoitsemansa kaksirivisen hanurin. Lahjakas poika ehti viikossa päästä selville soiton ja hanurin saloista eikä aikaakan kun ensimmäinen keikkatarjous jo tuli. Iän karttuessa instrumenttivalikoima karttui - ensin kantele ja sitten muodissa oleva mandoliini. [...] Taas äitini haaveena jo nuorena oli saada urkuharmooni, mutta musiikinnälkäänsä hän tyydytti kuorolaulun parissa ja oli siinä pätevä pelkästään jo täysin puhtaan sävelkorvansa ansiosta.


Vanhempani perustivat sittemmin kodin Asemantaakse, josta muusikonuramme sitten varsinaisesti lähti alkuun vanhempiemme suurenmoisella tuella ja kannustuksella. [...] Aivan lähistöllä, Vanajan pitäjän rajalla sijaitsi Viitamäkien koti. Isä Viitamäki oli suoranainen tavaramerkki kiertäessään soittokeikoilla laajastikin pitkin Etelä-Hämettä. [...]

Lapsuuden musiikkiharrastus

1930-luvulle tultaessa mahdollisuudet kuulla monipuolisesti musiikkia lisääntyivät huimasti radion ja äänilevyjen myötä. Elävä musiikki eli kuitenkin vahvana sekin ja kuului esimerkiksi ravintoloiden ehdottomaan tarjontaan. Muistan häätilaisuuden Rengon kirkonkylässä sijaitsevassa sukulaistalossa, jossa 6-miehinen oikea orkesteri soitteli isossa salissa. Kuuntelin lähes hypnotisoituna heidän musiikkiaan, ja erityisesti minua 5 vuotta vanhemman sukulaispojan toimiminenn konserttimestarina lumosi minut täysin. Kotiin tultaessa jatkuvasti puihuin toiveistani saada oma viulu, jonka sainkin sitten varsin pian. Näin alkoi viulunsoiton opiskelu ensin Hämeenlinnassa ja sitten yksityistunneilla Helsingissä, jonne matkustin joka sunnuntai. [...]


Hätilän koulua käydessäni sain rehtori Oskari Sirkkolan toimesta soittaa jo erilaisissa tilaisuuksissa, mikä antoi runsaasti esiintymisvarmuutta, jota sota-aikana tarvittiin kun esim. Asemiesiltoihin kaikki lisävoimat olivat tarpeen rintamalla taristelevien tilalle. [...]


Pikkuveli Teuvo. Kuva: Pirkko Tuominen
Viihdemusiikki oli tähän asti ollut pääasiallista ohjelmistoani, mutta pian modernit putkiradiot pitkine ja lyhyine aaltoineen toivat kuuluviimme aivan uudet sävelmät kiehtovine rytmeineen. Ympäri Eurooppaa sijaitsevien radioasemien lähetyksiä kuuntelimme veljeni Teuvon kanssa tarkkaavaisesti ja väsymättä aina puolesta yöstä kahteen, kolmeen asti aamulla. Yleisradion vastaavat lähetykset olivat lähes olemattomat. Jazz oli tosin tullut Eurooppaan jo 1920-luvulla ja Suomeenkin 30-luvun alkupuolella, mutta oletettavasti se koettiin meillä vieraaksi, usein jopa sopimattomaksi musiikiksi. Sota-aikakin vaikutti soitettavan musiikin laatuun. [...] Muistan sykähdyttävän hetken, kun ensi kerran radiosta kuulin Alice Babsin esittämänä [...] nuorison hittilevyn "Swing it magister". [...] kun viulutuntini sattui arkipäiväksi, riensin viivana Fazerin musiikkikauppaan ja ostettuani arvikkaalta, sakettipukuiselta herralta joitain klassisia viulunuotteja, uskalsin arasti tiedustella häneltä löytyisikö heiltä mahdollisesti Alice Babs-filmin "Swing it magister" sävelmiä. Herran ilme oli sanoin kuvaamaton, mutta palasin kuin palasinkin uutuusnuottivihko kainalossani Hämeenlinnaan.

Orkesterin kokoaminen

Pikkuveljeni Teuvo, jota Teukaksi kutsuttiin, sai ensimmäisen hanurinsa lehti-ilmoituksen avulla. Vaasasta löytyi hänelle pienikokoinen, käytetty mutta hyväkuntoinen soitin. Mikko Viljanen liittyi saksofoninsa kanssa vähitellen kasvavaan joukkoomme samoin kuin Alpo Snellman, joka vanhempiensa avulla sai rumpusetin, johon kuului polkimella varustettu bassorumpu. [...] Sota oli päättynyt ja niinpä lähinaapurin pojat Kauko ja Kalevi Viitamäki pääsivät siviiliin ja olivat varmaan jo ensimmäisenä siiviililauantainaan keikalla vaikka olivatkin kaiken aikaa esiintyneet viihdekiertueilla sotatoimien lomassa. Toki me heidän maineensa tunsimme ja tiesimme niin kuin hekin varmaan meidät, koska eräänä päivänähe ilmaantuivat meidän pihaamme keskustelemaan mahdolisesta yhteistyöstä. Ja siitähän se sitten lähti Viitamäen yhtyeen tarina.

Tauno Suojärvi

Teksti toimitettu luvalla Tauno Suojärven kirjoittamasta monisteesta Hämeenlinnalaista jazzia Asemantakaa (2005).