Evon metsäopisto

 

Valokuva: Matti Siivonen

  Lammilla sijaitseva Evon metsäopisto perustettiin Suomen Senaatin toimesta vuonna 1858 Suomen suuriruhtinas Aleksanteri II suostumuksella. Metsäopisto sijoittui kruununpuistoon kolmen pienen järven väliselle kannakselle. Nykyisin Evolla toimii Hämeen ammattikorkeakoulu Evo ja Hämeen ammatti-instituutti Evo. Suurin osa Evon alueesta on valtion Evon retkeilyaluetta. Opiston ensimmäiseksi johtajaksi määrättiin 38-vuotias kadettikoulun käynyt Jakob Henrik Alexander af Forselles.

Historiaa

<widget type="googlemap"> <marker lat="61.19674" lon="25.10981">Evon metsäopisto</marker> </widget> Sarkajaon aikaan kylien taloilla oli omat peltonsa, mutta metsät olivat yhteisiä. Metsiä kaskettiin, poltettiin tervaksi, kaadettiin polttopuiksi ja rakennustarpeiksi jne. 1800-luvun isojaossa määrättiin jokaiselle talolle oma metsäpalsta. Jakamatta jäänyt metsä jäi valtion omaisuudeksi, kruununmaaksi, ja Evo on yksi näistä. Siitä huolimatta kylien asukkaat käyttivät Evon metsiä surutta, sillä tervaa tarvittiin omaan käyttöön ja markkinoille. Metsien uudistamisesta ei huolehtinut kukaan.

Venäjän vallan alla puutavaran kysyntä vain kasvoi, ja valtiovalta huolestui metsistään. Vuonna 1851 säädettiin metsälaki, ja valtio lähetti Evolle metsänvartijoita. Heidän tehtävänään oli pitää huolta siitä, että valtion omaisuutta ei hävitetä. He saivat asuinpaikoikseen kruununmetsätorppia, joita Evolla oli kahdeksan: Kylökäs, Kantola, Mustajärvi, Syrjänalus, Rieska, Hankala, Rantala ja Kankaanmaa (Savikko).

Vuonna 1858 keisarin annettua suostumuksensa, Evon kruununpuistoon kolmen pienen järven väliselle kannakselle perustettiin metsäopisto. Se siirrettiin vuonna 1908 Helsinkiin, jossa se alkoi toimia korkeakouluna. Evolla kuitenkin jatkui metsänvartijakoulutus, joka oli alkanut jo vuonna 1876.

Metsänhoito Evolla

Valokuva: Matti Siivonen

1900-luvun alussa Evon metsät olivat kaskenpolton jäljiltä lehtipuuvaltaisia. Vuonna 1908 Metsähallitus myi liikemies Tilanderille Evon itäisellä alueella kasvavat lehtipuut. Tilander rakennutti noin 17 km pituisen kapearaiteisen rautatien Evolta Vesijärven rantaan. Rautatietä pitkin Evolta hakattu lehtipuu päätyi helsinkiläisten ja pietarilaisten uuneihin polttopuuksi. Hakkuut päätty

Valokuva: Matti Siivonen

ivät 1914. Lehtipuiden hävittyä pääsi havumetsä kasvamaan voimakkaasti.

Evon metsistä suurin osa on ollut talousmetsää, jota on hoidettu ojittamalla, hakkuilla, istuttamalla ja maata muokkaamalla. Metsän uudistaminen kulottamalla on ollut Evon erikoisuus, ja sitä opetetaan yhä Hämeen ammattikorkeakoulu Evon oppilaille. Kulotuksen vuoksi Evolla on ollut palanutta puuta niille eliöille, jotka tarvitsevat sitä elääkseen. Siksi Evon on yksi niistä harvoista paikoista Suomessa, jossa tapaa tällaista lajistoa.

Metsähallitus on jättänyt Kotisten ydinalueen hakkuiden ulkopuolelle

Valokuva: Matti Siivonen

aarnialueeksi. Niiden tarkoitus on näyttää, millaiseksi metsä kehittyy ilman hakkuita ja metsänhoitoa; ne ovat vanhaa metsää, jossa on isoja vanhoja haapoja ja lahoa puuta sekä niissä elävää eliöstöä. 

Evon luonto ja vesistö 

Evo sijaitsee ympäristöään korkeammalla vedenjakaja-alueella, jolle ominaista on pikkujärvien ja lampien runsaus sekä vähäravinteinen maaperä. Evon metsäluonnon kehitystä on ohjannut perinteinen metsätalous. Vallitsevia metsätyyppejä ovat tuoreet ja kuivahkot kankaat. Puustosta on yli puolet mäntypuuta, reheviä alueita on vain vähän. 

Evon retkeilyalueen järvet ovat pääosin pieniä ja happamia humusjärviä, joita yhdistää kapeat purot. Harjualueilla on joitakin kirkasvetisiä lähdelampia. Luonnontilaiset suot ovat harvinaisia. Soihin voi tutustua mm. Niemisjärven luontopolulla tai Harjupolulla.

Metsien ja rakentamattomien rantojen vuoksi Evoa ehdotettiin EU:n Natura 2000 -verkostoon. Alue hyväksyttiin Natura-verkoston osaksi. Alueella on sekä suojelualueita että talousmetsäalueita. Yksi viidennes alueesta on yksityisomistuksessa.  

Evo retkeilykohteena 

Evo tarjoaa kansalaisille hienot retkeilymahdollisuudet. Alueella on 70 km merkittyjä reittejä, joita pitkin voi tehdä vaelluksia kävellen, hiihtäen tai pyöräillen. Evon järvissä ja lammissa voi soutaa, meloa, kalastaa tai uida. Luonnossa voi marjastaa ja sienestää ja suunnistaa tai tutustua luontopolkuihin. Evolla voi myös ratsastaa, ajaa koiravaljakolla tai harrastaa muuten vain koiran kanssa, kiipeillä kallioilla ja metsästää. Evon kämppiä ja laavuja voi vuokrata yöpymiseen.  

Evokeskus on metsäopetuksen ja retkeilyalueen yhteinen monitoimitila, joka on osan vuodesta avoinna yleisölle. Talvisin Evokeskus on avoinna ryhmille vain tilauksesta.

Yhteystiedot

Osoite: Evokeskus/Oppimiskeskus, Saarelantie 1, 16970 Evo
Puhelin: 0205 64 4710 (Metsähallituksen opas, viikonloppuisin), 0205 64 4630 (Hämeen luontokeskus, kesäajan ulkopuolella, retkeilyyn ja ulkoiluun liittyvät asiat), (03) 6465 301 (HAMK matkailu/Evo, matkailuun ja opastettuihin retkiin liittyvät asiat)
Sähköposti: evo(at)metsa.fi

Evokeskuksen toiminnasta vastaavat yhteisesti Metsähallitus ja Hämeen ammattikorkeakoulu.