Aune Peippo

Tuotanto Tuotanto | Tekstinäyte Tekstinäyte

s. 1906 Tyrvää
k. 1983 Lahti

Aune Peippo pääsi ylioppilaaksi Tyrvään yhteiskoulusta vuonna 1927 ja valmistui kuvaamataidon opettajaksi Taideteollisuuskoulusta vuonna 1931. 
Peippo työskenteli kuvaamataidon opettajana Lahden yhteiskoulussa (1935-36), Lahden lyseossa (1941-45) ja Kannaksen yhteislyseossa (1945-71).

T == uotanto

==

Romaanit

Peitetyt ikkunat. WSOY 1944.

Muurinaukossa. WSOY 1946.

Öinen vartioretki. WSOY 1948.

Tekstinäyte

Eila Kivistöä saattoi lukea kuin avointa kirjaa. Annikki totesi tyydytyksen tuntein osuneensa kutakuinkin oikeaan kuvitellessa sen naisen lahjoja joka oli onnistunut pyydystämään Jorman. Morsian oli puuhakas, suulas, jotenkin sieväkin, mutta ei mitenkään henkevä. Näytti siltä, kuin hän kuvittelisi puhuvansa oikein hauskasti – hän nimittäin nauroi omille sanoilleen, niin kuin sukkeluuksille nauretaan, vaikk’ei niissä kukaan muu mitään huvittavaa huomannut. Esko tosin yksinkertaisuudessaan koetti säestellä häntä, sillä hän oli kai päättänyt olla kohtelias isäntä, eikä nykyisessä mielentilassaan kyennyt osannut erottaa, mikä mitäkin oli. Jorma vain ei tahtonut selvitä lievästä kiusaantumisen tunteestaan. Hän oli käynyt sitten viime näkemän yhä kömpelömmäksi, ja suurissa vaatteissaan hänen oli työlästä näyttää pieneltä, niin kuin hän ilmeisesti halusi. Ei hänkään osannut nauttia morsiamensa rupattelusta.

Osmo oli erä erältä hellittänyt varovasta puolustusasemastaan. Hän vilkastui. Annikki katseli häntä ihmeekseen. Ei hän ollut tiennytkään, kuinka hartaasti kuunteleva ja samalla luontevan sydämellinen, nokkela ja kunnioittavan hillittyä ihailua osoittava tämä kamala veli osasi olla, tämä veli, jota koko perheen oli aina pitänyt ojentaa ihmisten kanssa seurustellessa. Mitä kauemmin sisar katseli, sitä kuohuttavammaksi asia alkoi käydä. Miksi hän juuri tälle tytölle tuhlasi parhaat puolet itsestään? Eikö riittänyt, että Eila Kivistöllä oli jo yksi sulhanen? Pitikö hänen saada ihailua kaikkien taholta? Mutta miehistä puuttui kohtuullisuuden taju. Nähtiinhän se usein esimerkiksi tanssittaessa, heidän kun piti pyytää vain yksiä ja samoja, niitä, joita jokainen haki. Tai ehkä se osoitti itsenäisyyden puutetta: kun muutkin, niin hekin.

Peitetyt ikkunat, 1944.