Arkistot:Suomalaisten taiteilijain näyttely IV

Häme-Wikistä

Hämeen Sanomat 24. helmikuuta 1894


Eino Leino


Suomalaisten taiteilijain näyttely.

IV (VI)

Frans Maexmontanin maalaus Saaristomaisema.

Näyttelyn huomattawimpia teoksia on hra. Tr. Maexmontanin suuri "Saaristomaisema". Tätä taulua on moitittu paljonkin; taiwas olisi muka saanut olla pirteämpi, auringon heijastus weteen on muka yksitoikkoisesti ja kuiwasti esitetty j.e.p. Mutta mielestämme juuri nuo waaleat, tyynet ja innottomat wärit owat paikallaan, kun kuwataan waloisaa Pohjolan yötä. Nehän sille wasta antawat sen surumielisen ja tuudittawan tunteen, joka juuri on omituista meidän kesä-illoillemme. Se, joka on tuollaisena tyynenä iltahetkenä keinunut purressaan ulapalla, se tunteen hra Maxmantanin waalean taiwaan ja tyyntywän mainingin luonnoksi. Ja se luonto on kuwattukin kauneimmalla hetkellään. Tuo utuharsoihin häipywä takamaisema muodostaa meidän mielestämme niin sopusointuisen yhteyden selvästi ja huolekkaasti kuwatun etualan kanssa. – Koko taulun luonne on aiwan objektiiwinen.

Toinen merenkuwaaja W. Toppelius on näyttelyssä hywin edustettuna. Hänen teoksiensa joukossa löytyy sellaisia kuin esim. "Merimaisema sateella", "Ranta" y.m., joista kaikista näkyy, että hra Teppelius on alaansa perehtynyt, tunnokas taiteilija. Mutta mitään originaliteettia, erinomaista enne me ainakaan ole woineet loytää hänen aiheistaan, eikä niiden käsittelyssä. Hänen tauluistaan woi kyllä nauttia, mutta kesken kaikkea juolahtaa mieleen monta samansuuntaista maisemaa.

Hra Keinäseltä on näyttelyssä wain yksi ainoa taulu, "Maisema Hämeestä". Wärit siinä owat mielestämme liian häilywiä, mutta tekniikki on kuitenkin kaikin puolin tarkka. Mitä maisemaan kokonaisuudessaan tulee, niin ei se juuri jää katselijansa mieleen pitemmäksi aikaa eikä tee waikutusta. Ensin siihen kyllä silmä kiintyy, hetkisen sitä silmäilee, – mutta pian sen luota poistuu.

Näyttelyn pienistä tauluista, muistuu mieleemme erittäinkin hra W. U. Järnefeltin "Maisema". Siewä se on ja waatimaton ja waatimattomassa paikassa, mutta siinä löytyy kuitenkin niin paljon taiteellista tunnetta ja tarkkuutta, että on wahinko, jos yleisö jättää sen huomaamatta. Se on pienoinen, miellyttäwä kuwa luonnon suuresta juhlasalista.

Enemmän puutarhataitelijalta tuntuu meistä Ewa Topelius-Andersson'. Luonto on upeata hongat niin muhkeita ja säännöllisiä ja teitelijan siwellin liian kultaawainen. Hänen tauloistaan mainittakoon Eyrilobeja, joka näyttää hänelle karakteristiselta. Sillä waikka aine on otettu suoraan luonnosta, on taiteilijan oma käsitys ja tunne siihen painanut yllämainitun taimitarhan leiman. Wesivärimaalauksista yleensä olemme jo ennen lausuneet mielipiteemme, mutta kuitenkin Syksyruusuja on mielestämme jotenkin onnistunut.

Katso myös: Katso myös: