Ero sivun ”Antti Luotonen” versioiden välillä
imported>Admin p (2 versiota) |
imported>Mtaavila Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
s. 1910 Jämsänkoski | s. 1910 Jämsänkoski | ||
<br/> k. 1997 | <br/> k. 1997 | ||
| Rivi 19: | Rivi 17: | ||
Työtä, toimintaa ja hosuvaa kiirettä! Sillä noilla laivoillakin oli kiire. Ne oli luotu kulkemaan, se oli niiden elämänehto. Satamassa päivästä toiseen lojuva laiva? Sellaisen laivan olemassaolosta ei hyödy niin kukaan. Sellainen laiva ei ole enää laiva, se on vain hyödytön kasvannainen laiturin kupeella. Vähitellen ruostuvaa, hyötyä tuottamatonta pääomaa.... | Työtä, toimintaa ja hosuvaa kiirettä! Sillä noilla laivoillakin oli kiire. Ne oli luotu kulkemaan, se oli niiden elämänehto. Satamassa päivästä toiseen lojuva laiva? Sellaisen laivan olemassaolosta ei hyödy niin kukaan. Sellainen laiva ei ole enää laiva, se on vain hyödytön kasvannainen laiturin kupeella. Vähitellen ruostuvaa, hyötyä tuottamatonta pääomaa.... | ||
Tenhamin uni, 1955 | Tenhamin uni, 1955. | ||
== Lähteet | == Lähteet == | ||
* Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 380. | |||
* A. V. Mattila. Lahti 22.11.1955. | |||
Versio 20. joulukuuta 2013 kello 10.56
s. 1910 Jämsänkoski
k. 1997
Sekatyömiehenä sekä työläisenä Fennia Faneri-tehtaalla Lahdessa työskennelleen Luotosen tuotantoon kuuluuvat romaani Sovitus (Tammi 1958) sekä novellikokoelma Tenhamin uni (Tammi 1955).
A. V. Mattila (1955) kuvasi Antti Luotosta taitavaksi kynänkäyttäjäksi, jonka tyyli on persoonallista ja ilmaisuvoimaista. Rikasta sanavarastoaan hän käyttää niukkaeleisesti, mutta sitäkin tehokkaammin saaden esitykseensä nautittavaa sujuvuutta ja värittäen kuvaamansa ihmiset syvällisesti, ikäänkuin sisästäpäin. . .
Mattilan mukaan lahtelainen Antti Luotonen vielä myöhemminkin antaa aiheen puhua itsestään, siksi lupaava ja kiintoisa on hänen esikoisteoksensa.
Tekstinäyte
Tenhamin uni
Satama. Suurehko satama suurehkossa kaupungissa, suurenmeren äärellä. Työtä ja touhua. Nosturit nostivat ja laskivat taakan toisensa jälkeen suurien laivojen valtaviin vatsoihin. Sellupaalit liukuivat pitkin rasvattuja lankonkeja vaunuista alas: hii-op! Vaijeria vyötäisille: haalaa! - viiraa!
Eloa ja toimintaa. Veturit viheltelivät siirtäessään pois tyhjiä tai tuodessaan tilalle täysinäisiä vaunuja. Ne pökkivät ja puskivat työntäyteisellä areenalla, pöläytellen ilmoille vankkoja henkisavuja.
Työtä, toimintaa ja hosuvaa kiirettä! Sillä noilla laivoillakin oli kiire. Ne oli luotu kulkemaan, se oli niiden elämänehto. Satamassa päivästä toiseen lojuva laiva? Sellaisen laivan olemassaolosta ei hyödy niin kukaan. Sellainen laiva ei ole enää laiva, se on vain hyödytön kasvannainen laiturin kupeella. Vähitellen ruostuvaa, hyötyä tuottamatonta pääomaa....
Tenhamin uni, 1955.
Lähteet
- Suomen Kirjailijat 1945-1980. SKS 1985, s. 380.
- A. V. Mattila. Lahti 22.11.1955.